Jos et halua 100% varmuudella lapsia, ei kannata hankkia niitä
Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna ja rakastettuna. Lapsi ei ole "vedonlyöntiä" jossa katsotaan jälkikäteen tykätäänkö lapsesta tai ei. Kyseessä on oikea ihminen eikä esine.
Muuten riski vanhemmuuden katumiseen kasvaa paljon. Katuvia vanhempia on jo nyt aivan liikaa maailmassa.
99% haluaminen ei riitä. Lapsi ansaitsee paljon parempaa kuin epävarmat vanhemmat.
Jos vastaus lapsien haluamiseen ei ole "totta ihmeessä!", silloin oikea vastaus on "ei missään nimessä!".
Jos olet eri mieltä, voitko perustella miten lapselle on oikein, että vanhemmat eivät halua lastaan 100%? Nyt ei ole kyse vanhempien itsekkäistä haluista ja toiveista vaan lapsen edusta jonka pitäisi olla tärkeämpi.
Kommentit (28)
Millaista on sataprosenttinen varmuus? Kuvaile vähän.
Ei asia ole ehkä kuitenkaan ihan noin joko tai
Mutta ei kukaan voi olla 100% varma, ennen kuin on itsellä kokemusta ja tietää mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ole niin naiivi, että haluaa 100%?
Lapsen hankkiminen on kuitenkin uskonloikka. Ei voi tietää mitä se on, ennen kuin kokee.
Täysin samaa mieltä. Ei olisi yhtään lasta tähän maailmaan tehty, jos pitäisi olla 100% varma. Valinta tehdään, siihen sitoudutaan ja eletään sen mukaan, mitä siitä seuraa. Ei se sen maagisempaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ole niin naiivi, että haluaa 100%?
Lapsen hankkiminen on kuitenkin uskonloikka. Ei voi tietää mitä se on, ennen kuin kokee.
Täysin samaa mieltä. Ei olisi yhtään lasta tähän maailmaan tehty, jos pitäisi olla 100% varma. Valinta tehdään, siihen sitoudutaan ja eletään sen mukaan, mitä siitä seuraa. Ei se sen maagisempaa ole.
Mä huomauttaisin kuitenkin, että lastenteko valintana on melko uusi asia ihmiskunnan historiassa.
Totta puhut. Itsellä ei ikinä ole rahaa ollut tarpeeksi . Just ja just pärjään yksin. Kokoaikatöissä olen. Ei kuulu lapset kuvioon. Ainakin 1000 e nettona käteen pitäisi saada enemmän liksaa. Nykyään kaikki on pirun kallista. Nyt saan 2200€/kk nettona. M40
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ole niin naiivi, että haluaa 100%?
Lapsen hankkiminen on kuitenkin uskonloikka. Ei voi tietää mitä se on, ennen kuin kokee.
Ei se ole uskonloikka eikä mystiikkaa vaan tavallinen valinta elämässä joka tehdään faktojen pohjalta.. Järkevä tekee itsetutkiskelua, jotta on varmasti selvää, haluaako lapsia 100% varmuudella. Kertoisitko syyn miten on lapsen etu että vanhemmat eivät halua häntä 100%:sti? Miten se on oikein lapselle.
Mun mielestä vähän epäilyttävää jos ennen lapsen yrittämistä ei ole yhtään kriittisesti miettinyt, että jaksaako varmasti ja onko hyvät edellytykset tarjota lapselle hyvä koti. Eli parhaat vanhemmat voivat juurikin olla itsestään epävarmoja, ja sitten taas joku joka on aina halunnut lapsia saattaa suhtautua aika naiivisti koko hommaan ja katua sitten myöhemmin kun todellisuus lapsiarjessa onkin toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ole niin naiivi, että haluaa 100%?
Lapsen hankkiminen on kuitenkin uskonloikka. Ei voi tietää mitä se on, ennen kuin kokee.
Täysin samaa mieltä. Ei olisi yhtään lasta tähän maailmaan tehty, jos pitäisi olla 100% varma. Valinta tehdään, siihen sitoudutaan ja eletään sen mukaan, mitä siitä seuraa. Ei se sen maagisempaa ole.
Kyllä olisi tehty. On maailmassa myös ihmisiä jotka käyttävät päätään, kun miettivät, haluavatko vanhemmaksi. He tietävät ettei ole lapselle oikein syntyä välinpitämättömille tai "katsotaan-sitten-vanhemmille". He ajattelevat lasta ensin, eivät itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ole niin naiivi, että haluaa 100%?
Lapsen hankkiminen on kuitenkin uskonloikka. Ei voi tietää mitä se on, ennen kuin kokee.
Täysin samaa mieltä. Ei olisi yhtään lasta tähän maailmaan tehty, jos pitäisi olla 100% varma. Valinta tehdään, siihen sitoudutaan ja eletään sen mukaan, mitä siitä seuraa. Ei se sen maagisempaa ole.
Kyllä olisi tehty. On maailmassa myös ihmisiä jotka käyttävät päätään, kun miettivät, haluavatko vanhemmaksi. He tietävät ettei ole lapselle oikein syntyä välinpitämättömille tai "katsotaan-sitten-vanhemmille". He ajattelevat lasta ensin, eivät itseään.
No minä taas näen, että juuri ne, jotka ovat tarkkaan harkinneet, ovat niitä jotka eivät ole missään vaiheessa 100% varmoja. Sitähän se harkitseminen tarkoittaa, tiedetään että siinä on riskinsä mutta tehdään silti.
Vierailija kirjoitti:
Totta puhut. Itsellä ei ikinä ole rahaa ollut tarpeeksi . Just ja just pärjään yksin. Kokoaikatöissä olen. Ei kuulu lapset kuvioon. Ainakin 1000 e nettona käteen pitäisi saada enemmän liksaa. Nykyään kaikki on pirun kallista. Nyt saan 2200€/kk nettona. M40
Olet vastuullinen ihminen. Mietit omat resurssit ja mitä lapselle voisit antaa. Kunpa useampi ihminen ajattelisi ensin mitä lapselle voi antaa, eikä vain itsekkäästi ajattelisi itseään.
En tietenkään ollut 100 % varma että haluan, mutta olin 100% varma että sitoudun siihen päätökseen ja teen kaikkeni, tuli mitä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vähän epäilyttävää jos ennen lapsen yrittämistä ei ole yhtään kriittisesti miettinyt, että jaksaako varmasti ja onko hyvät edellytykset tarjota lapselle hyvä koti. Eli parhaat vanhemmat voivat juurikin olla itsestään epävarmoja, ja sitten taas joku joka on aina halunnut lapsia saattaa suhtautua aika naiivisti koko hommaan ja katua sitten myöhemmin kun todellisuus lapsiarjessa onkin toista.
Joo. Usein suuri varmuus kertoo sitiä, että asiaa ei ole paljon ajalteltu.
Vierailija kirjoitti:
Ei asia ole ehkä kuitenkaan ihan noin joko tai
Kuinka niin?
Lasta joko haluaa tai ei halua. Puoliksi haluaminen tarkoittaa ettei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ole niin naiivi, että haluaa 100%?
Lapsen hankkiminen on kuitenkin uskonloikka. Ei voi tietää mitä se on, ennen kuin kokee.
Ei se ole uskonloikka eikä mystiikkaa vaan tavallinen valinta elämässä joka tehdään faktojen pohjalta.. Järkevä tekee itsetutkiskelua, jotta on varmasti selvää, haluaako lapsia 100% varmuudella. Kertoisitko syyn miten on lapsen etu että vanhemmat eivät halua häntä 100%:sti? Miten se on oikein lapselle.
Mutta tuo itsetutkiskelu mitä kuvaat juurikin on sitä epävarmuutta, tai sitten en ihan hahmota pointtiasi. Ei kukaan voi etukäteen päättää että "haluan tämän lapsen 100 prosenttisesti" kun sen tietää vasta jälkikäteen miten on sujunut. Lapsi voi siltikin syntyä toivottuna ja useimmat rakastavatkin lapsiaan kovasti haasteista huolimatta aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ole niin naiivi, että haluaa 100%?
Lapsen hankkiminen on kuitenkin uskonloikka. Ei voi tietää mitä se on, ennen kuin kokee.
Ei se ole uskonloikka eikä mystiikkaa vaan tavallinen valinta elämässä joka tehdään faktojen pohjalta.. Järkevä tekee itsetutkiskelua, jotta on varmasti selvää, haluaako lapsia 100% varmuudella. Kertoisitko syyn miten on lapsen etu että vanhemmat eivät halua häntä 100%:sti? Miten se on oikein lapselle.
Mutta tuo itsetutkiskelu mitä kuvaat juurikin on sitä epävarmuutta, tai sitten en ihan hahmota pointtiasi. Ei kukaan voi etukäteen päättää että "haluan tämän lapsen 100 prosenttisesti" kun sen tietää vasta jälkikäteen miten on sujunut. Lapsi voi siltikin syntyä toivottuna ja useimmat rakastavatkin lapsiaan kovasti haasteista huolimatta aina.
Kyllä. Eikä ihminen voikaan tietää, mitä vanhemmuus on ennen kuin saa oman lapsen.
Edelleenkin odotellaan vastauksia AP:n kysymykseen, miten se on lapselle oikein että vamhemmat ei halua 100%:sti lasta?
Puhutaanko nyt vihdoinkin itse asiasta eli lapsen edusta?
Nyt jankkaatte vanhempien mielihaluista. Sitä ei kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ole niin naiivi, että haluaa 100%?
Lapsen hankkiminen on kuitenkin uskonloikka. Ei voi tietää mitä se on, ennen kuin kokee.
Tämä. Minä olin meidän parisuhteessa se, joka epäröi viimeiseen asti ja en todellakaan ollut 100% varma päätöksestä ryhtyä tavoittelemaan vanhemmuutta. Mua pelotti aivan hirvittävästi miten elämä muuttuu sen myötä. Kuvailisin vanhemmaksi ryhtymistä siten että se on kuin syvä vesi, johon hyppäät korkealta sokkona etkä tosiaankaan tiedä mitä tuleman pitää. Ja sitten jos lopulta saa kokea vanhemmuuden, tajuaa että kantaa huolta toisesta ihmisestä loppuelämänsä ajan. Aina kulkee matkassa huoli siitä miten se maailman rakkain ihminen pärjää ja miten elämä häntä kohtelee. Kaikelta ei voi suojella vaikka kuinka haluais. Se on raastava tunne.
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin odotellaan vastauksia AP:n kysymykseen, miten se on lapselle oikein että vamhemmat ei halua 100%:sti lasta?
Puhutaanko nyt vihdoinkin itse asiasta eli lapsen edusta?
Nyt jankkaatte vanhempien mielihaluista. Sitä ei kysytty.
Edelleen odotellaan ap:n kuvailuja siitä, mitä se oikeastaan tarkoittaa, että joku on 100-prosenttisen varma.
Ei kai kukaan ole niin naiivi, että haluaa 100%?
Lapsen hankkiminen on kuitenkin uskonloikka. Ei voi tietää mitä se on, ennen kuin kokee.