Tunnustuksia: Asioita tai tekoja, joita olisi pitänyt aikanaan pyytää anteeksi?
Teini-ikäisenä sitä otti ihastukset NIIN tosissaan. Eron sattuessa mieli oli herkkä ja kieli kärkäs ja oma tunnustukseni liittyy tuollaiseen tilanteeseen. Tulin sanoneeksi ystävälle erittäin rumasti, loukkasin syvästi ja samalla ystävyys alkoi hiipua. Aikaa on kulunut 15 vuotta ja asia vieläkin on mielessä. Pitäisikö laittaa vaikka postikortti ja pyytää anteeksi? Vai unohtaa ja ajatella teininä tehneensä monia muitakin mokia?
Jos kyseinen kohde vauva-palstalla vierailee ja itsensä tunnistaa, niin onnea odotukselle ja anteeksi typerät sanani.
Kommentit (3)
kun olin kuusi vuotias ja hän loukkaantui siitä pahasti ilmeisesti aiheellisesti. Itsekin tajusin, että olisi pitänyt jättää sanomatta, mutten kehdannut mennä pyytämään anteeksi. Hän muutti pian muualle, mutta vielä teini-ikäisenä näin hänet kerran toisella puolen katua ja harkitsin juoksevani perään pyytämään anteeksi.
Ei tule hirveän usein oltua ihmisille ilkeä, ei näemmä sovi minun luonteelleni, kun jää painamaan näin pitkään.
Seurustelu oli siis diskossa hengailua ja jotain nurkkalääppimistä, ei muuta :-) . Sattumalta yksi lauantai-ilta tapasin salaisen ihastukseni ja kiinnostus oli molemminpuolista. Vahinko vain, kun olin paikan päällä " ressukan" kanssa. No, teinin törkeydellä ja itsekkyydellä jätin tämän kaverin kuin nalli kalliolle, selitin jotain " tahdon olla vapaa, ollaan kavereita" -soopaa ja se siitä. Puolen tunnin päästä kuljin uuden ihastukseni kanssa. Voin vain kuvitella, millaista tällä toisella pojalla oli esim. koulussa, koska kaikkihan tunsivat toisensa. Anteeksi! Olin aivan hirveä!
No, itsekin pidin pojasta paljon, mutten uskaltanut alkaa. En osannut hoitaa hommaa kovin tyylikkäästi. Kun hän lähetteli minulle viestejä, jotka alkoivat olla hieman vaivaannuttavia, näytin viestin ystävälleni, joka lähetti pojalle viestin: Jätä tyttöystäväni rauhaan, t:tommi.
Ja sitten sana kulki, ja kaikki nauroivat tuolle pojalle. Anna anteeksi. Olin vähän teini.