Kun kirjoitatte kirjaa, niin oletteko huomanneet että pitää valita kirjakielen

Kirjakieltä ja puhekieltä tärkeämpi on oma ääni eli miten käytät kieltä. Toki kielioppia noudattaen enimmäkseen.

Yllättävää. Onneksi luen enkkua tai kirjakielellä olevia. Toistaiseksi.

Riippuu niin paljon tekstin tyylistä ja sisällöstä. Minä-kertojan tapauksessa saatan kirjoittaa mä enkä minä, vaikka muuten pysyisi kirjakielessä, riippuu henkilöstä. Dialogissa tulee usein käytettyä jotain kirjakielen ja puhekielen välimuotoa. Ap:n esimerkkilauseen voisin kirjoittaa dialogiin vaikka näin: Me käytiin katsomassa häntä tai Me käytiin katsomassa sitä. Riippuen siitäkin, kuka hän tai se on.

Helpointa on kirjoittaa niin, että antaa tyylin muodostua sellaiseksi kuin se luonnostaan kuhunkin tekstiin tulee.

Kirjoitan itse kumpaakin saman teoksen repliikeissä, hahmosta riippuen. Esimerkiksi yhden hyvin jäykän ja korrektin hahmon repliikit kirjoitan kokonaan kirjakielellä j käytän sivistyssanoja ja eufemismeja, kun taas toinen vähän rennompi ja huumorintajuisempi hahmo käyttää hyvinkin puhekielistä ja suoraa ilmaisua. Tosin käytän puhekieltä säästellen ja vain parin hahmon ilmaisussa, ikään kuin tehosteena, jotta lukijalle ei tule olo, että hän lukee jotakin nuorisoromaania tyyliin Pojat. Murresanoja, suomalaisia sananlaskuja ja idiomeja pyrin välttämään, koska teos ei sijoitu nyky-Suomeen.