Auttakaa, mitä mä teen?

Kyllä se mieskin pärjää, vaikkei kaikki ehkä " oppikirjan" mukaan menisikään. Ja mies varmasti kuitenkin rakastaa lapsiaan, sillä pärjää jo pitkälle!

Nyt on sun paikkas. Mene ihmeessä.

Käy sääliksi lapsiasi, jos mies ei yhtään osaa/ole kiinnostunut hoitamaan heitä. Omasta lapsuudesta on kamalat muistot, kun minä ja sisko olimme käytännössä " heitteillä" ne päivät kun olimme kotona vain isän " hoidossa" . No, ruuan huolehti pöytään mutta muu aika piti olla visusti poissa isän silmistä ja varoa totisesti häiritsemästä isää millään tavalla :(

Ei sillä, että häneltä lupaa pitäisi kysyä, mutta muuten tuo perhetilanteenne vaikuttaa huolestuttavalle. Miksi olet 10 vuotta antanut mennä noin? Isän on muutettava asennettaan lapsiin, sillä lapset rupeavat muuten pian oirehtimaan.

Totta kai lapset menisivät hoitoon, ei mies edes suostuisi jäämään kotiin. Tiukkaa tekisi tulla edes puoli kuudeksi hakemaan päiväkodista, varmaan myöhästyisi harva se päivä. Ja kotonaoloajan se varmaan istuisi vaan tietokoneella ja välillä karjuisi lapsille että niitten pitää siivota. Ja ruuastaan saisivat huolehtia itse. Tarjolla useimmiten sipsiä ja kokista.



Olisin siis päivätöissä ja opiskelisin monimuotokoulutuksena niin että olisin monet viikoloput poissa ja välillä viikotkin. Ei lapsille mikään ihanneratkaisu, mutta minulle...

lapsia EI isän vastuulle, koska tilanne on tuo. Vie tarhaan/pph:lle.

vaikka kuinka olisikin heidän isänsä. Huh, puistattaa ajatuskin! Mutta en kyllä sietäisi moista omassakaan elämässäni!

Olen kyllä sanonut hänelle että harkitsen nyt töitä ja koulutusta. Ei pane vastaan, mutta asia onkin niin ettei hän tiedä omia voimavarojaan eikä tunnista omaa toimintaansa. Aina välillä yritän jutella hänelle ettei hän oikein huomioi perhettään, mutta hän säännöllisesti loukkaantuu ja ilmoittaa että KUKAAN ei uhraa perheelle enempää kuin hän. Hän kuvittelee olevansa erinomainen perheenisä. Okei, kyllä hän rahansa uhraakin, mutta henkinen puoli ja käytännön apu kotona loistavat poissaolollaan...



Ja jos heivaisin ukon elämästäni niin kukas niitä lapsia sitten hoitasi että voisin kouluttautua? Ja kuka sen koulutuksen maksaisi?



ap

Eikö ihan oikeasti ole aikaisemmin tullut tuossa 10 vuoden aikana mieleen, että teidän elämässä on paljonkin pielessä?

Paapot tietty miestäsi, peset pyykit, siivoat, korjaat varmasti hänen astiansakin pöydästä pois.. Tiedän sinun tyyppiset.

Mies pesee ja silittää itse vaatteensa. Ruokaakaan on harvoin syömässä kun viihtyy vuorokaudet ympäri työpaikallaan. Siivouksesta jaksaa valittaa aina kotiin tullessaan, mutta en hänen takiaan rupea puunaamaan enemmän kuin jaksan. Itse ei kyllä astioitaan pöydästä ota vaikkaa väittää siivoavansa meillä jatkuvasti ;D

Eihän meillä mikään ihanne-elämä ole, mutta näinkin on voitu elää ainakin tähän asti! Olen saanut suhteesta jälkikasvua, mitä ilman tuntisin itseni vajaaksi. Ketä tahansa miestä taas en olisi voinut ottaa, koska en kelpuuta muuta kuin ehdottoman raivoraittiin. Se on pääasia ja muut erheet voidaan katsoa läpi sormien ainakin melkoisen pitkälle...



ap

Ei tässä nyt tarvitse miettiä sitä, olisiko hänen pitänyt jättää miehensä vaan kysymys oli aivan toinen...siis kerta kaikkiaan...



Sinuna ap miettisin vielä, voitko rakentaa tukiverkoston illoille (?), eli olisiko muita sukulaisia tm. jotka osittain auttaisivat alkuaikoina. Vaikea ratkaisu, minusta tuntuisi kamalalta olla toisella paikkakunnalla ja siellä ajatella, että lapsia ei kunnolla hoideta.

Valitettavasti meillä ei ole täällä mitään sukulaisia tai sellaisia ystäviä jotka voisivat lapsia hoitaa. MLL:n hoitajia nyt tietysti voisi ajatella jos joku joutaisi olemaan. Väkillä ehkä on pakkokin, muiia kalliiksihan se tulisi jos koko ajan käyttäisi!

ap

Täytyy varmaan mennä unille. Katson aamulla onko vielä tullut kommentteja!

ap

Anyway, näissä ongelmissa on se jännä juttu, että heti suositellaan kaikki sukulaiset, päivähoito, MLL yms keinot, mutta miehen vastuuttamista ei. Taidat olla miehellesi itsestäänselvyys. Koska et varmaan hyväksykään eroa, miehesi voi kohdella sinua sitten kuin likaista pöytäluuttua.

Ensi viikolla pitäisi tehdä päätös...

jos et tartu saatat olla katkera miehelle loppuelamas.

Meillä ainakin lapset ja isä eivät koskaan olisi toisiinsa tutustuneet jos en olisi ollut vuorotöissä. Isä joutui iltaisin hoitamaan lapset ja toisinaan viikonloppuinakin. Saivat touhuta keskenään. Tekivät yhdessä ruokaa, joka oli joka toinen päivä broilerinkoipia ja riisiä uunivuoassa ja joka toinen päivä valmislihapullia ja muusia, se tehtiin ihan perunoista.

Olen itse niin henkisesti " allerginen" alkoholille että mies lentäisi ulos jos toisi kaljapullon tms kotiin, vaikka muuten en helpolla eroaisikaan! En välitä nyt ottaa kantaa siihen millainen miehen suhde tai asenne minuun on. Ongelma kun on hänen suhteensa lapsiin, ei minuun. Suunnittelen kyllä miehen " vastuuttamista" , mutta näitten 10 vuoden aikana on kyllä selvinnyt miehen vastuunottokyvyn ja hänen vastuunottoluulojensa ero. Toki hän joutuisi vähän tinkimään " omista maailmoistaan" jos lapset vaan hänelle jätettäisiin, mutta kaukana se olisi " hyvästä hoidosta" . Siksipä joudun miettimään voinko tehdä sen ja jos voin niin miten voisin varmistaa että lapset kuitenkin selviytyvät elossa ja mahdollisimman pienillä traumoilla...



ap vielä kerran...