Miksi kaikki naiset ei halua mahdollisimman pitkiä hiuksia?

Kamalia pitkät karvat vaatteissa, petivaatteissa, pesukoneessa ja viemäreissä tukkimassa. 

Hikoilen niskasta ja runsas määrä ohuita hiuksia tuntuu niljaiselta.

Minulle sopii parhaiten taitavan kampaajan leikkaama lyhyt hiusmalli. Eikä yhtään haittaa, että mieheni muistaa aina kehua kampaajalla käytyäni, että lyhyet hiukset sopivat sinulle tosi hyvin.

Mulla oli paksut ja hyvinvoiva pitkä tukka puoleen selkään vielä 52 vuotiaana. Moni ikäiseni ja vanhempi nainen ihasteli.

Sitten kävi niin, että reuma käsissäni paheni ja hiusten ylläpidosta tuli vaikeeta. Kivuliasta jopa. En saanut harjattua kunnolla tai tehtyä nutturaa, lettejä tai kampauksia. Tavallinen ponnarikin tuotti ongelmia.

Kampaajatytär yritti auttaa, mutta olisi melkein päivittäin pitänyt treffata. Ja omien elämien hallinnan kannalta siinä ei nyt järkeä ollut. Kerran viikkoon ei riittänyt, kun pahasti takkuun meni niskasta. Olin hankkinut silkkisen yömyssynkin, ettei niin takuuntuisi..

Pakko todeta, että tarvitsen lyhyen tukan. Pätkästiin sitten kunnolla ja nyt on ollut helppo hoitoinen polkka. Pelkäsin muutosta, mutta ihmeen kivuton oli. Mä olen viihtynyt! Kivuiltani ja jäykkyyttäni en saa joka päivä föönattua, mutta nyt ei niin herkästi takkuunnu. Huivit, panta, pinnit, "pipo" pelastaa silloin.. :)

Miksi pitäisi? Ei hiuksissa ole mitään ihmeellistä. Tyhmiä sellaiset pitkät letit jotka heiluu idioottimaisesti. Roikkuvat tielläkin. Lyhyet paremmat.

Olen haaveillut sellaisista ultrapitkistä "1800-luvun" hiuksista, jos tiedätte niitä vanhoja potrettikuvia missä naisten hiukset menee about polviin asti. Ei ole kuitenkaan realistista. Polkkatukka näyttää itselläni parhaalta, mutta sekin piti leikata pois koska kärsin laikukkaasta hiustenlähdöstä. 

Haluaisin kyllä pitkät ja sileät, kauniisti laskeutuvat hiukset, ehkäpä vielä vaaleat sellaiset. 

Mitä mulla sitten on? Hitaasti jos lainkaan kasvavaa kähärää, tummaa ja itsepäistä. Taittuu vielä jotenkin punertavaan se väri, joten kaikki värjääminen on ollut aika toivotonta. Nuorempana jaksoi taistella, nyt nelikymppisenä ei enää. Tummalla hennalla olen nykyvuosina saanut aikaan mieluisamman värisävyn.

Polkkapituisena menettelee, pinnit ja pannat pelastavat munkin päivän välillä, hoitoainetta ja hiusnaamioita on pakko käyttää runsaskätisesti, muuten hiukset ovat hapertunutta ja haurasta olkea. Välillä olen saanut kasvatettua niin että saan hiukset ponnarille, mutta tuskaa on kasvatus. 

Kampaajalla on enää käy. Eivät osa tätä pehkoa nätisti leikata, haluavat leikata ihan lyhyen tai sitten kerrostavat ohennussakset viuhuen jolloin lopputulos on niin omituinen, ettei sen kanssa kerta kaikkiaan ole mitään tehtävissä. Latvat tasoitan itse hyvin, hyvin varovasti ja se riittää. 

Olisihan pitkä tukka ihana, mutta en taida sellaista koskaan saada

Jos vanha nainen pitää pitkiä hiuksia auki, tulee jotenkin noitamainen vaikutelma. Nutturakampaus taas on körttimummon kampaus.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanha nainen pitää pitkiä hiuksia auki, tulee jotenkin noitamainen vaikutelma. Nutturakampaus taas on körttimummon kampaus.

Pehmeä nuttura verho-otsiksella on kyllä kaikkea muuta kuin körttiläinen.

Vierailija kirjoitti:

Ohuet suomalaiset hiukset eivät ole kauniit pitkänä. Iän myötä myös naisten hiukset ohenevat, eikä kaikilla ole rahaa Rogaineen.

Pohjoismainen hiuslaatu ohenee iän myötä, jolloin pitkistä hiuksista tulee ohuet rotanhännät.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanha nainen pitää pitkiä hiuksia auki, tulee jotenkin noitamainen vaikutelma. Nutturakampaus taas on körttimummon kampaus.

Mieluummin silti noita kuin körtti tai muu lahkolainen.

Mulla on luonnonkihara. Kun hoidan tätä kiharatuotteilla, niin polkkamitta on helpoin ja lisäksi se sopii mulle. Sen näyttää hyvältä oikeastaan aina. Pitkä tukka on raskas hoitaa ja ainakin itsellä sitä tulee pidettyä lähinnä ponihännällä.