Keski-ikäinen pelokas nainen auton rattiin?

Kyllähän siihen ajamiseen rutiini tulee ja rentoutuu ajan myötä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siihen ajamiseen rutiini tulee ja rentoutuu ajan myötä.

Hyvä rohkaisu. Eikö pelota että käsi tekee väärän liikkeen ja auto menee niitylle?

Minä olin tuollainen. Ajoin ajokortin kyllä nuorena ja olin autolähettinä, mutta asuminen lähellä kaikkea meni siihen, että ajamista ei tullut. Mies ajoi aina pitkät matkat, mutta rauhalliseen aikaan välillä ajoin. Sitten tuli tilanne, että oli pakko alkaa ajaa pitkää työmatkaa. Käytiin miehen kanssa monta kertaa opettelemassa auton  hallintaa ja lopulta ostin oman autonkin. Minusta tuli hyvä kuski. Yhtään kolaria en ole ajanut, en edes pientä peltikolaria. Arka olen vieläkin, mutta arkuus teki minusta myös varovaisen sillä tavalla, että havannoin liikennettä. Mitenkään alinopeuksilla en aja, vaan vakkari päällä. Ennen ajoin vain jos mies oli toisella penkillä turvana, nykyään ei tarvitse ja lopulta aloin uskaltaa kaupunkiajojakin. 

Nykyään tykkään ajamisesta. Skuutteja kyllä vähän pelkään, sillä ne ovat arvaamattomia ja ne tulevat kovaa vauhtia pimeästä kulmasta. Kävelijät ja pyöräilijät tulevat hitaammin ja mopot eivät tule jalkakäytävällä nurkan takaa.  Onneksi olen selvinnyt vaikka pari kertaa on ollut läheltä piti tilanne skuuttien takia - skuutin kuski olisi kyllä ollut selkeästi syyllinen, mutta ainahan autoilijaa syytetään. 

Olen itse pelokas keski-ikäinen nainen (mutta en ap tai hänen tarkoittama ihminen). Tiedän rajani, ja pysyn niissä. En mene motareille. Käytän autoa harvoin, ja vain max 80km/h teillä, mieluiten alle 60km/h. Taajama-ajo on ok, eikä jännitä, kyseessä on se nopeus, muut taidot kunnossa. Puolisoni mielestä kaipaan terapiaa. Itse en, niin kauan kuin asia ei merkittävästi rajoita elämääni. Ja ei se rajoita, asun keskisuurella paikkakunnalla, jonne lähialueille pääsen bussilla tai autolla alle 60km/h. Jos Helsinkiin haluan, menen junalla. Mummolamatkatkin parin kk välein 80km/h pikkutietä, sen pienen matkan isompaa 100km/h tietä kierrän pienemmän tien kautta, menetän ehkä 3-4minuuttia ajassa ja pari kilsaa enemmän tulee mittariin. Ei iso ongelma.

Itse en mennyt nuorena autokouluun, koska auton ajaminen tuntui pelottavalta ajatukselta, ja lisäksi pelkäsin, että en tule kuitenkaan oppimaan monimutkaisia liikennesääntöjä.

Nyt keski-ikäisenä olen monesti ajatellut kuinka kätevää olisi olla ajokortillinen auton omistaja. Haaveilen asumisesta pienellä paikkakunnalla, mutta tuollaisilla paikkakunnilla on olematon julkinen liikenne tai sitä ei ole lainkaan. Eli mahdoton ajatus.

Mutta, koska olen persoonaltani arka ja helposti stressaantuva, niin jätän edelleenkin menemättä autokouluun. Valitettavasti se tarkoittaa sitä, että joudun elämään kaupungissa joukkoliikenteen takia.

Jaa, kyllä minäkin olen aika pelokas keski-ikäinen nainen, mutta ei se ajamista haittaa. Pitää vain tuoreena kuskina ajaa jatkuvasti, niin ei tule sellaista pelkokynnystä.