Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon puolison vihaisuutta pitää sietää?
27.08.2025 |
Jos puoliso on jatkuvasti vihainen, esim. työasioista, kuinka paljon kumppanin pitää sietää ja ymmärtää? Ymmärrän, että yksittäiset harmituksen aiheet luonnollisesti pitäisi koittaa vain kuunnella ja ymmärtää, mutta usein nämä vihanpurkaukset ovat aina samoista aiheista ja samanlaisina toistuvia juttuja, joita puoliso ei halua ratkaista. Jossain vaiheessa tällainen vain väsyttää, en mahda sille mitään. Hänelle tuntuu olevan ok, että tilanne töissä jatkuu samanlaisena ja hän vain haluaa purkaa asiat minulle raivostumalla kotona, ei varsinaisesti löytää ratkaisua. Tilanne töissä jatkuu, koska siihen hän ei halua puuttua, joten mietin olenko minä lopun elämääni nyt miehen sylkykuppi?
Jos yhdenkin kerran puolisolle yrittää viestiä, että vihaisuus vaikuttaa myös minuun ja meidän parisuhteeseemme, hän raivostuu ja syyttää, etten ymmärrä häntä ja sanoo, että ajattelen vain itseäni. Viimeksi hän vihjasi minulla olevan narsismin piirteitä tästä syystä. Erityispiirteenä on se, että jos avaan suuni millään muulla tavalla kuin ymmärtääkseni (esim. ehdotan ratkaisua), hän unohtaa alkuperäisen vihaisuuden aiheen (työ) tyystin ja on nyt vihainen minulle, kun en ymmärrä häntä. Hän jopa taitaa uskoa toisinaan, että ei edes ole ollut äkäinen ennen kuin minä avasin suuni ja unohtaa, että tilannetta on edeltänyt esimerkiksi tunnin huuto suoraa kurkkua työkaverista. Minun sättimisen jälkeen hän yleensä rauhoittuu, ikään kuin olisi saanut vihansa päätökseen, kun sai kohdistaa sen edes johonkin eli tässä tapauksessa minuun. Tilanne raukeaa usein siihen, että minä pyydän anteeksi ja hän uskoo, että minä kaivoin ja härkin hänestä vihan esille.
Olen jopa alkanut miettiä, että yritänkö minä alitajuntaisesti lopettaa hänen vihaisuutensa ehdottamalla ratkaisua, koska ilman vihan siirtoa työkavereista minuun vihaisuus ja huuto jatkuisi koko päivän. Tämä saa minut epäilemään omaa mielenterveyttäni, koska olen mielestäni kuitenkin hyvä ja ymmärtävä kumppani. Tässä ei ole kyse siitä, ettenkö ymmärtäisi, että toista pitää kuunnella eikä ehdottaa ratkaisua. Minä en vaan pysty tai jaksa joka kerta vain ymmärtää, kun minulle huudetaan, vaan joskus minun pitää voida ehdottaa, että voisiko puoliso tehdä vihan juurisyylle (työlle) jotain, ettei vihaisuus aina tule kotiin tekemään ilmapiiristämme vihamielistä.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teksti on hyvin analyyttinen, neutraali kommentti.
Kuulostaa siltä että mies on "jumittunut" vihaansa ja syyttää muita kaikesta. Hänen olisi hyvä päästä purkamaan tuntoja jonkun ammattilaisen kanssa mutta sen ehdottaminen voi saada aikaan uuden viharyöpyn (?) Toinen vaihtoehto voisi olla joku hikiliikunta tai halkojen hakkaaminen missä tunteita voisi tuulettaa.
En tiedä mitä muut sanovat mutta ensiapuna voisit lakata pyytämästä anteeksi (tilannetta). Toiseksi voisit "keksiä" jotain tekemistä silloin kun purkaus alkaa, roskien vienti, pyykin laitto, pieni kävely tai lähikaupassa käynti. Näin pienestä tuskin tulee protestia mutta saat tilanteen poikki ennen kuin joudut maalitauluksi.
Pidemmällä tähtäimellä sitten jotain tehokkaampaa, ehdotus ei sisällä rivien välistä -vihjettä.
Missä mainittiin sanallakaan sukupuolesta? Ka
Siinä että kaikki vääryys on aina miesten tekemää kun naiset on aina kaikella tapaa täydellisiä eikä koskaan tee mitään väärää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ehkä parhaiten muotoiltu aloitus jonka olen koskaan täältä lukenut.
Ap, älä kuuntele huutoa. Olet jo varmasti tarjonnut kaikki vaihtoehdot jotka tilanteeseen keksit. Mies vetäkööt johtopäätökset.
Mies kokee työpaikkakiusaamista ja ratkaisuna ero....
Ootte te puolisonne parhaita kumppaneita kyllä. Huh huh.
Sama perheen pienelle pojalle joka kokee koulukiusaamista. Laittakaa lastenkotiin vaan. Kun on niin heikko!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kuuntelisi mitään raivoamista hetkeäkään. Vihansa voi ilmaista asiallisestikin. Ja tosiaan jos ei aio asialle tehdä mitään vaikka voisikin, lopulta on sitten vain hyväksyttävä tilanne ja mentävä eteenpäin.
Ethän itsekään sitten raivoa koskaan ja hallitset aina tunteesi etkä varsinkaan kaada muiden niskaan sinun omaa pahaa oloa?
En. Tiedän lapsuudesta, miltä tuntuu, kun toiset oksentavat pahan olonsa niskaani, ja kotonaan joutuu pelkäämään toisten raivoamista. En ikinä halua aiheuttaa sellaista tuskaa muille. Siksi aikuisiän saavutettuani ensitöikseni opettelin käsittelemään omat tunteeni, ilmaisemaan niitä asiallisesti sekä myös asettamaan rajat sille, miten sallin itseäni kohdeltavan.
0 senttiä. Aikuinen käsittelee tunteensa itse, varsinkin jos ne eivät liity millään tavalla puolisoon.
Sinkkuna ei ole elämässä vihaa eikä altistu kenenkään vihanpurkauksille. Miehet kuulemma toisinaan raivoilevat yksinään omissa asunnoissaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kuuntelisi mitään raivoamista hetkeäkään. Vihansa voi ilmaista asiallisestikin. Ja tosiaan jos ei aio asialle tehdä mitään vaikka voisikin, lopulta on sitten vain hyväksyttävä tilanne ja mentävä eteenpäin.
Lähdetkö lätkimään heti kun arki ei olekaan silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia?
Saa parisuhteessa hiljaisempiakin kausia olla. Puukaan ei tuota hedelmää kuin kerran vuodessa. Mutta siinä vaiheessa jos se muuttuu tuhoavaksi tai väkivaltaiseksi, tai alkaa sisältämään esim. rikollista toimintaa, niin kyseessä ei ole mikään hiljainen kausi vaan psykopaatti yksinkertaisesti pahoinpitelee puolisoaan.
Ja tällaista ei tarvitse sietää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kuuntelisi mitään raivoamista hetkeäkään. Vihansa voi ilmaista asiallisestikin. Ja tosiaan jos ei aio asialle tehdä mitään vaikka voisikin, lopulta on sitten vain hyväksyttävä tilanne ja mentävä eteenpäin.
Ethän itsekään sitten raivoa koskaan ja hallitset aina tunteesi etkä varsinkaan kaada muiden niskaan sinun omaa pahaa oloa?
En. Tiedän lapsuudesta, miltä tuntuu, kun toiset oksentavat pahan olonsa niskaani, ja kotonaan joutuu pelkäämään toisten raivoamista. En ikinä halua aiheuttaa sellaista tuskaa muille. Siksi aikuisiän saavutettuani ensitöikseni opettelin käsittelemään omat tunteeni, ilmaisemaan niitä asiallisesti sekä myös asettamaan rajat sille, miten sallin itseäni kohdeltavan.
En usko hetkeäkään tuota valehtelua kun nainen sanoo että hallitsee tunteensa ja tämän takia käyttäytyy aina asiallisesti. Kyllähän jikainen itseään parhaaksi ja täydelliseksi kehuu mutta se ei toistelemalla totuudeksi muutuTiedät itsekin varsin hyvin että sinun kuvailemaan naista ei ole olemassakaan. Jokainen nainen raivoaa miehille ja on todella asiattomia miehiä kohtaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kuuntelisi mitään raivoamista hetkeäkään. Vihansa voi ilmaista asiallisestikin. Ja tosiaan jos ei aio asialle tehdä mitään vaikka voisikin, lopulta on sitten vain hyväksyttävä tilanne ja mentävä eteenpäin.
Lähdetkö lätkimään heti kun arki ei olekaan silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia?
Siinä vaiheessa lähtisin lätkimään, jos toisesta paljastuisi, ettei tämä osaa käsitellä vihaansa terveellä tavalla, vaan purkaa sen toisiin ihmisiin. Koskaan en enää omassa kodissani elä raivohullujen pelossa, sain siitä tarpeekseni lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kuuntelisi mitään raivoamista hetkeäkään. Vihansa voi ilmaista asiallisestikin. Ja tosiaan jos ei aio asialle tehdä mitään vaikka voisikin, lopulta on sitten vain hyväksyttävä tilanne ja mentävä eteenpäin.
Ethän itsekään sitten raivoa koskaan ja hallitset aina tunteesi etkä varsinkaan kaada muiden niskaan sinun omaa pahaa oloa?
En. Tiedän lapsuudesta, miltä tuntuu, kun toiset oksentavat pahan olonsa niskaani, ja kotonaan joutuu pelkäämään toisten raivoamista. En ikinä halua aiheuttaa sellaista tuskaa muille. Siksi aikuisiän saavutettuani ensitöikseni opettelin käsittelemään omat tunteeni, ilmaisemaan niitä asiallisesti sekä myös asettamaan rajat sille, miten sallin itseäni kohdeltavan.
En usko hetkeäkään tuota valehtelua kun nainen sanoo että hallitsee tunteensa ja tämän takia käyttäytyy aina asiallisesti. Kyllähän jikainen itseään parhaaksi ja täydelliseksi kehuu mutta se ei toistelemalla totuudeksi muutuTiedät itsekin varsin hyvin että sinun kuvailemaan naista ei ole olemassakaan. Jokainen nainen raivoaa miehille ja on todella asiattomia miehiä kohtaan
Sitten et usko, se on sinun asiasi. Minä tiedän, mikä on totta omalla kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinun puolisollasi jotain traumataustaa tai lapsuuden kaltoinkohtelua?
Kuvailet tilanteita hyvin samoin kuin minä miestäni. Hän meni terapiaan lapsuudenperheensä vuoksi. Mutta asia onkin kääntynyt niin, että ongelma on minä. Ja jos minua ei olisi, niin mitään ongelmia ei olisi.
Mies ei halua käsitellä lapsuuden ongelmia. Sen sijaan hän kaataa ne minun niskaani. Tulee valtavasti syyttelyä. Käytännössä syyttää minua asioista, joita vanhemmat tekivät aikanaan.
Kun kysyn, että mitenkäs se lapsuus, ja että ongelmat olivat olemassa jo ennen minua? Niin alkaa raivoaminen miten minä en kuuntele enkä ymmärrä. Vaikka olen koko ajan kuunnellut ja ymmärtänyt.
Mies haluaisi, että minä hyväksyisin hänen syytöksensä ja myöntäisin teot, joita en ole edes tehnyt. Ja pyytäisin anteeksi. Tuntuu, että hän odottaa minulta sitä anteeksipyyntöä, jota ei vanhemmiltaan saa. Ja on aivan raivoissaan, kun minä sanon, että enhän minä ole sellaista edes tehnyt! Kun sitten hänen mukaansa minä en kuuntele enkä usko häntä!
Toki tämä on niin päätöntä, että olen menettänyt uskoni kaikkiin terapioihin. Mutta se on sitten toinen tarina.
Meillä miehellä on viiltohaavoja ranteessa...
Työstä johtuvaa. Työntekijöille huudetaan ja heitä vahditaan sekä kohdellaan todella huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
31 jatkaa.
Tuo uhriutuminen ja säälin kerjääminen on tyypillistä toimintaa kaltoinkohdelluille. Sillä haetaan huomiota ja huolenpitoa, jota ei lapsena saanut.
No en katselisi tuollaista käytöstä ollenkaan. Mun puoliso ei ole liki 30 vuoden parisuhteen aikana kertaakaan huutanut tai raivonnut. Erimielisyyksiä on joskus ja jotkin asiat elämässä suututtaa, mutta ei raivota silloinkaan toisillemme tai muille ihmisille. Jutellaan asiat halki ilman riehumista, pahinta mitä tapahtuu on se että joskus vähän tiuskitaan toisillemme kun pinna kiristyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen käytös on tunnetaidoiltaan kehittymättömän henkilön toimintaa.
Uskon et juontaa sinne lapsuuteen.
Sisäinen pikkulapsi huutaa.
Voi olla myös sairasmielisyyttä esim.epävakautta, narsismia.
Ei toisen tarvitse hyväksyä tuommoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teksti on hyvin analyyttinen, neutraali kommentti.
Kuulostaa siltä että mies on "jumittunut" vihaansa ja syyttää muita kaikesta. Hänen olisi hyvä päästä purkamaan tuntoja jonkun ammattilaisen kanssa mutta sen ehdottaminen voi saada aikaan uuden viharyöpyn (?) Toinen vaihtoehto voisi olla joku hikiliikunta tai halkojen hakkaaminen missä tunteita voisi tuulettaa.
En tiedä mitä muut sanovat mutta ensiapuna voisit lakata pyytämästä anteeksi (tilannetta). Toiseksi voisit "keksiä" jotain tekemistä silloin kun purkaus alkaa, roskien vienti, pyykin laitto, pieni kävely tai lähikaupassa käynti. Näin pienestä tuskin tulee protestia mutta saat tilanteen poikki ennen kuin joudut maalitauluksi.
Pidemmällä tähtäimellä sitten jotain tehokkaampaa, ehdotus ei sisällä rivien välistä -vihjettä.
Missä mainittiin sanallakaan sukupuolesta? Ka
No vaikka olenko lopun elämääni miehen sylkykuppi -lauseessa.
Lähdetkö lätkimään heti kun arki ei olekaan silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia?