5-vuotias poika kiinni äidissään...

Pikkuserkkuni oli pienenä hyvin kiinni äidissään. Nyt on elämässään mukavasti pärjäävä ja sosiaalinen, laajan ystäväpiirin omaava nuorimies.

,että huolii äitinsä kaveriksi leikkiin! Nykyään näkee aivan liian paljon vaativia vanhempia eli sellaisia vanhempia, jotka odottavat lapsen leikkivän itsekseen eikä saa häiritä leikeillään/puheillaan aikuisia ja sitten moittivat lasta, jos tämä ei viihdykään näkymättömänä... annetaan kaiken olla ennallaan tässä perheessä!

Lueskelin sitä Keltikangas-Järvisen Temperamentti-kirjaa, ja sen mukaan ujo lapsi pärjää elämässä paremmin, jos äiti on ylisuojeleva. Ja kääntäen, ne ujot pärjää huonommin, joitten äidit on jatkuvasti rohkaisemassa lapsiaan väärällä tavalla, eli pakottamassa tilanteisiin jotka on lapselle liikaa.



Mulla on myös vain yksi lapsi, joka on ujo. Oli vaihe, jossa poika roikkui minussa kuin pieni apina noin puoli tuntia kyläpaikassa. Ei edes suostunut katsomaan muita ihmisiä. Siitäkin huolimatta siis, että meidän sosiaalinen elämä on vilkasta. Päivähoitoon meno on sujunut silti tosi hyvin, eikä poitsu ole saanut muuta kuin kiitosta hyvästä sopeutumisesta ja siitä, että luottaa täysin hoitotätiinsä.

Meidän ainoa lapsi tyttö 5,5v on aina ollut tuollainen takertuja. Jos mennään kylään jonnekin missä häntä ujostuttaa niin hän istuu sylissä ja pitää tiukasti kiinni. Saattaa mennä puolikin tuntia. Riippuu kyläpaikasta, sen tunnelmasta, mahdollisista muista lapsista jne. miten nopeasti tyttö sylistä lähtee. Hoitoon jäämiset ovat olleet aluksi vaikeita mutta ei enää kun on jo tuttua. Yhdelle ystävälleen menee ilman äitiä, muualle ei lähde jos en tule mukaan. Paitsi toiseen mummolaan. Olen tästä kysynyt hoitajilta sekä myös erityislastentarhanopettajalta mutta kaikki sanoivat, että on ihan normaalia ujon lapsen käytöstä ja että on ihan oikein antaa lapsen olla sylissä silloin kun sitä haluaa.

En näe mitään ihanaa siinä, että 5v ei osaa leikkiä muiden lasten kanssa, tai olla hetkeäkään irti äidistä. Päinvastoin, se vaikuttaa huolestuttavalta. Sitä en tietenkään tiedä, että onko tilanne eri vaikkapa niissä kerhoissa, ja lapsi vain ujostelee vieraillessaan ap:n luona. Mutta ei tuon ikäisen enää kuuluisi olla riippuvainen aikuisen läsnäolosta, vaan pitäisi jo osata leikkiä ryhmässä, yhdessä ja vuorovaikutteisesti toisten lasten kanssa.

Vierailija:

,että huolii äitinsä kaveriksi leikkiin! Nykyään näkee aivan liian paljon vaativia vanhempia eli sellaisia vanhempia, jotka odottavat lapsen leikkivän itsekseen eikä saa häiritä leikeillään/puheillaan aikuisia ja sitten moittivat lasta, jos tämä ei viihdykään näkymättömänä... annetaan kaiken olla ennallaan tässä perheessä!

Jos äiti oli kyläpaikassa paikalla tai vaikka jossain kerhon retkellä tms, en liikahtanut äidin viereltä minnekkään, vaikka olis ollut lapsiseuraa paikalla. Olin niin toivottoman arka uusissa tilanteissa, siis siitä peruspäivästä poikkeavissa. En tosin ollut ainoa lapsi.

Edelleen inhoan uusia ja epätavallisia tilanteita, enkä saa helposti kavereita, mutta kuitenkin mulla on mielestäni ollut onnellinen lapsuus ja nyt aikuisena ihania ystäviä.

että jokainen lapsi on omanlaisensa yksilö, toiset ovat arempia ja toiset rohkeampia. Ei kaikkien tarvitse olla " samasta muotista valettuja" . Kun lapsia on vähän " erilainen" käyttäytymiseltään, niin heti ajatellaan, että kotona ei varmaan kaikki ole kunnossa....