Lue keskustelun säännöt.
Kirkua sanan taivutus?
27.02.2023 |
Sinä kirjuit siellä? Kiruitko siellä? Kirjuin. Kirkuen juoksimme siellä.
Kommentit (36)
Minä kirun, sinä kirut, hän kirkuu, me kirumme, te kirutte, he kirkuvat. Mikä tässä on vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlettamalla löytyy heti taivutusmuodot. Jotta sen kun googletat.
Vierailija kirjoitti:
Minä kirun, sinä kirut, hän kirkuu, me kirumme, te kirutte, he kirkuvat. Mikä tässä on vaikeaa?
Kuulostaa oudolta että on kiru sana.
Vierailija kirjoitti:
Googlettamalla löytyy heti taivutusmuodot. Jotta sen kun googletat.
Halusin viihdyttää aloituksella, kuten aina. Mutta joku aina ottaa tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti tuo on Sinä kiruit. -Kiruin. Me kiruimme.
Harvemmin muita muotoja kuin 3.p käytetään: kirkuu ja kirkuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekemällä tehty verbi, jossain toimistossa taivutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlettamalla löytyy heti taivutusmuodot. Jotta sen kun googletat.
Halusin viihdyttää aloituksella, kuten aina. Mutta joku aina ottaa tosissaan.
Viihdyttää? Okei, yritän viihtyä kysymyksesi parissa. Sillä sähän esitit kysymyksen etkä ilmaissut aloituksen tarkoittavan AV-väen viihtyvyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tyhmältä mutta jos vertaa vaikka sanaan parkua:
Minä parun, sinä parut, hän parkuu, me parumme....
Minä kirun, sinä kirut, hän kirkuu, me kirumme...
Ei kuulostakaan enää väärältä.
Suomen kieli on niin rikas, että tuollaiset on helppo kiertää: Rupesitteko kirkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti tuo on Sinä kiruit. -Kiruin. Me kiruimme.
Harvemmin muita muotoja kuin 3.p käytetään: kirkuu ja kirkuvat.
Tuo on muuten jännä juttu, että noita muita muotoja vältellään kuin ruttoa. Käytetään kaikenlaisia kiertoilmaisuja kuten "aloimme kirkua" vaikka "kiruimme" sattuisi olemaan siinä asiayhteydessä osuvampi. Kai se kuulostaa niin oudolta melkein kaikkien korvaan.
Yleensä tuosta muodosta käytetään yksikön kolmatta persoonamuotoa, kun yleensä kerrotaan, että joku toinen kirkui jossain, esim. nainen kirkui metsässä.
Kun minä tein samaa huutotuskakirkumista ja kerroin siitä myöhemmin, piti ihan pysähtyä, että hetkinen, taivutetaanko se näin: mä kiruin kivusta.
Kyllä, noin se menee.
Minä kiruin
Sinä kiruit
Hän kirkui
Kirkua-verbin kantasana on Kirka.
Oivaltava aloitus. Minä ymmärsin pointtisi👍.
- Joku tarjosi ratkaisuksi kirkaisemista, mutta se on ihan eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Kirkua-verbin kantasana on Kirka.
Toisinpäin taitaapi olla
Kirun, kiruimme.