Kuinka monta serkkua sulla ja oletteko tekemissä?

En ole Facebookissa.

En ole yhteyksissä.

Kun joku sukulainen kuolee, niin joku on yhteyksissä.

Ja toisen puolen serkut lasten synttäreillä, mutta ei mitään kovin sielunsukulaisuutta ole.

8 ja heistäkin suurin osa kuollut, joten en ole tekemisissä.

Surullisen vähän on yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin serkun kanssa pannaan ja parin kanssa on lapsia.

Vieläkun ne lapset kasvaa 16-vuotiaiksi pääsette panemaan niitäkin hyvällä omallatunnolla.

11v riittää.

31. Oli serkusten wa-ryhmä, jonka yksi vähälahjainen tamperelainen i d a r i tukki venäjäperäisellä uushihhelismillä, joten ryhmä poistettiin. 

Me muut ei olla uskonnollisia.

Kuusi, en enää. Asumme kaukana toisistamme.

Sisarukset asuvat toisessa maassa, mukavia, mutta ei tule pidettyä yhteyttä. Parilla sisaruksella on sekopää vanhempi, heitä välttelen. Toinen kyseisistä sisaruksista on fiksu ja mukava, työskentelee ulkomailla, mutta toisen käytös on hyökkäävä. Ei jaksa. Sama toisilla sisaruksilla, toinen on valoisa ja hauska, toinen ei. 

17 isän puolelta. About 15 v sitten oli sukukokous, ei olla sen jälkeen nähty.

Vain 4 ekaserkkua isän puolelta ja 14 ekaserkkua äidin puolelta. Nämä sitten sikiävät kuin hullut ja kakkosserkkuja on jotain 50 ja näillä maltillisemmin kolmosserkkuja. Meidän suvun "äitisukupolvessa" on jo itsessään pari sukupolveam koska heitä on 12 ja ikäeroa aivan älyttömästi nuorimman ja vanhimman välillä. Ehtiihän noita sukupolvia olemaan vanhimmilla vanhimmilla, kun ovat omat lapsensa pykineet alta 20 v. ja seuraavat tehneet samoin. 

Takaisin ekaserkkuihin: Vanhimmat ekaserkkuni ovat olleet jo aikuisia, kun olin lapsi, joten meillä ei edes ollut mitään yhteyttä. Nuoremmista toki "harmittaa", että meillä ei ole enää kylliksi yhteistä pitääksemme yhteyttä. Ei taida riittää yhteistä edes siihen, että olisi juteltavaa sukukokouksessa. Viimeisin oli joskus 20 vuotta sitten :D

Kauheaa kun ihmisillä ei ole enää yhteyksiä sukulaisiin. Sen verran pitää sukua olla, että saa arkunkantajat. Eipä ihme, että ihmiset on yksinäisiä. Ei kaikilla ole pysyviä pitkäaikaisia ystäviäkään, jos ollenkaan kavereita. 

Itse tunnen kaikki 10  serkkuniani, ollaan paljon oltu tekemissä lapsensa. Aikuisena kaikilla on oman elämän kiireet  mutta varmaan eläkkeellä taas ollaan enemmänkin  tekemisissä. Kaikkien  elämänvaiheet kyllä tiedän. Asuinpaikan, ammatin ja perhetilanteen, lasten nimet ym.

20. Ei olla tekemisissä. Tai no 2 samalla paikkakunnalla, jos kaupassa törmätään, saatetaan sananen vaihtaa. Yhden tiedän jo kuolleen. Muutaman asuinpaikkakunnan tiedän.  Suurimmasta osasta ei mitään tietoa.

8, ne on 10-18 vuotta mua vanhempia, joten eipä ole mitään yhteistä. Vanhempieni ikäpolvesta viimeinen kuoli jokunen vuosi sitten, sen jälkeen en ole suvusta kuullut.

Kuusi. Ei ole ikinä erityisemmin nähty, ovat minua jokainen vähintään 20 vuotta vanhempia.

On 2 ainakin. En tunne heitä ja muita sukulaisia.

20 serkkua, kaikki äidin puolelta. Yhdenkään kanssa en ole aktiivisesti tekemisissä, mutta parin yhteystiedot löytyy kuitenkin luurista. Olen kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti yhteydessä kaikkiin äidin sisaruksiin, joten serkkujenkin kanssa tulee oltua tekemisissä heidän kauttaan satunnaisesti.

Meillä suvussa on se ikävyys, että sekä äidin että isän sisarukset kääntyivät yhtäkkiä hyvin vanhoilliseen herätysliikkeeseen keski-iässä. Se aikoinaan aiheutti sen, että he vetäytyivät paljolti "omiensa" joukkoon. Siinä katkesi yhteys myös serkkuihin, vaikka nämä jo nuoria aikuisia olivatkin eivätkä itse alkaneet samaan. Olen nuorin lapsi ja kuulemma sitä ennen sukuyhteys oli paljon tiiviimpi.

Parhaimmillaan oli 13 serkkua, yksi on jo edesmennyt. Tapaamme lähinnä hautajaisissa. Nuorempana olimme paljonkin tekemisissä. Jossain vaiheessa meidät siskon kanssa suljettiin porukasta, koska meillä oli muutakin elämää kuin ryyppääminen ja tappelu. 

2 tai 3 on kai vielä hengissä. Ovat ja olivat vuosikymmeniä vanhempia.

Itse asiassa se, että olimme serkuksia selvisi minulle vasta aikuisena. En ollut enkä ole erityisemmin kiinnostunut sukulaishommista.

Esim. naapurissa asui yli 30 vuotta tuttu rouva, joka sitten joskus paljastui minulle serkuksi; toki hän ja muut tiesivät.

52, joista 44 äidin puolelta ja 8 isän puolelta. Parin serkun kanssa ollaan silloin tällöin yhteyksissä. Serkuista taitaa olla jo 13 tai 14 kuollut. Äidillä oli 11 sisarusta joista äiti oli nuorin, joten vanhimmat serkut olivat jo kolmekymppisiä, kun itse synnyin. Isällä oli kolme sisarusta.

En oikeastaan koskaan ole ollut serkkujeni kanssa tekemisissä. Lapsena vähän, ehkä kerran vuodessa olen nähnyt joitakin serkkuja, myöhemmin en enää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa kun ihmisillä ei ole enää yhteyksiä sukulaisiin. Sen verran pitää sukua olla, että saa arkunkantajat. 

Niin, harmi vaan kun itse ei oikein voi vaikuttaa siihen, syntyykö niitä sukulaisia vai ei. Ja yhteydetkin niihin olemassa oleviin luodaan oikeastaan jo lapsuudessa vanhempien ja muun suvun avustuksella, aikuisena on vähän hankala alkaa luomaan yhteyksiä käytännössä täysin tuntemattomiin ihmisiin.