Asunto etsinnässä - Mitä tekisitte, kumman valitsisitte?
Meidän pian nelihenkinen perhe etsii uutta asuntoa. Nykyinen koti on aivan ihana ja aivan ihanalla alueella, mutta liian pieni meille. Vain yksi makkari.
Olemme etsineet kuumeisesti tältä alueelta asuntoa, sillä tämä on todella kaunista aluetta ja harrastuspaikat, joukkoliikenne yms vieressä. Mikä tärkeintä, tällä samalla alueella asuu perheenjäseniä ja ystäviä. Ajattelen, että meidän turvaverkko on täällä. On ollut tosi helppo kysyä lyhyelläkin varoajalla lapsenvahtia hetkeksi tai piipahtaa iltateellä naapurissa tai lainaamassa sokeria tien toiselta puolelta.
Sopivaa asuntoa vain ei löydy. Tarjolla on liian pieniä, paljon yksiöitä ja kaksioita tai vaihtoehtoisesti isoja lukaaleja, jotka ovat paitsi liian isoja, myös meidän budjetin yli reilusti.
Nyt löytyi unelma-asunto, mutta toisesta kaupunginosasta, vajaan 10 kilometrin päästä täältä. Emme tunne sieltä ketään. Asunto olisi kaikin puolin täydellinen ja erittäin kohtuuhintainen, vaatimuslistamme joka kohta täyttyy. Paitsi ne ihmiset. Eihän 10 kilsan matka ole mikään Atlantin ylitys, mutta kyllä totuus on se, että sellainen jokapäiväinen / viikkoinen vuorovaikutus aivan varmasti vähenee. Yhteisö ja turvaverkko jää tänne.
Mitä tekisitte? Kumpi on tässä tilanteessa tärkeämpää: Lisää tilaa ja ehkä muutenkin huolettomampaa asumista uudessa asunnossa VAI se yhteisö ja tiivis, aina auttava turvaverkko naapurustossa?
Kommentit (35)
Välimatkoissa on eroja maaseututaajamien ja isojen kaupunkien välillä.
Maalla tai pikkukaupungissa 10 kilsaa ei ole matka eikä mikään, omalla autolla sen ajaa kymmenessä minuutissa.
Sitten taas isommassa kaupungissa se onkin eri juttu. Esim minulla on työmatka 15 kilometriä - jos kuljen omalla autolla, niin matkaan menee aamulla ja iltapäivällä noin 40 minuuttia, julkisilla tunti. Pääkaupunkiseudulla asun.
AP:lle sanoisin, että älä muuta. Oletan, että teillä on pieni lapsi ja vauva nyt tulossa. Kyllä auttavat kädet ja avuliaat lähellä asuvat ystävät ja sukulaiset ovat tulevina vuosina teille tärkeämpiä kuin lisäneliöt.
Menkää niihin "lukaaleihin" omalla alueellanne ja mikä on liian iso ylipäätään, ei suomessa ole mitään 1000m2 asuntoja kuin ehkä muutamia
Aiheen sivusta, mutta: Siis tämä pk-seudun liikenne on asia, jota muualla asuvat eivät tajua.
Mä muutin jo useampi vuosi sitten Helsingistä maaseudulle Länsi-Suomeen. Molemmissa paikoissa mun työmatka oli noin 25 kilometriä. Helsingissä siihen meni joka vtun aamu ja ilta yli tunti autossa istuen - julkisilla olisi mennyt 1,5 tuntia. Maalla ajelin tuon matkan 20 minuutissa peltomaisemia katsellen rauhallisilla maanteillä.
En ikinä unohda sitä fiilistä, kun tajusin ettei tarvitse enää seistä ruuhkassa jossain kehällä. Ihanaa!
Tämä siis ennen koronaa ja etätöitä, jolloin toimistolla oltiin joka päivä.
Entä vuokra-asunto nykyiseltä alueelta, ja nykyinen kämppä vuokralle tai myyntiin + rahat sijoituksiin?
Oletteko kokeilleet laittaa osto-ilmoitusta vaikka kaunpungin(osan) facebook-ryhmään tms tai muuten kyselleet tuttavilta tietäisikö kukaan onko joku muuttamassa? Yleensä parhaimmat menee tiskin alta ennen varsinaista myyntiä.
Vuokralle siksi aikaa siihen lähelle, kunnes löytyy sopiva ostettava. Kai nyt vuokra-asuntoja löytyy?
Me ollaan muuttamassa, kauemmas tästä alueesta. Ei haittaa yhtään parempi asunto kaikin puolin. Naapureina on nyt osa mukavia, mutta eiköhän niitä ole toisessa paikassakin. Aina meidän perhe on levitettäytynyt ympäri kaupunkia ja osa lähtenyt koko kaupungista ja osa koko maasta. Hyvä vaan ettei suku ole liian lähellä
Tottakai tila on tärkeämpää. Mieti nyt vähän niitä lapsiasikin. Kai niillekin tulee omia juttuja joita ei halua vanhemmille jakaa. Mistä ihmeen läheisriippuvuudesta oikein kärsitte? Aikuiset ihmiset, herran pieksut sentään. Ja 10 km, huhuu nyt.
Pikkuvauva ei omaa tilaa tarvitse, joten nykyisessä mahtuu vielä entiseen tapaan ainakin vuosi.
Itse tekisin niin, että laittaisin nykyisen kämpän myyntiin, ja muuttaisin vuokralle nykyiselle alueelle. Sitten olisin valmis ostamaan uuden kämpän heti ilman mitään ehtoja nykyisen myymisestä, ja sillä peittoaisin kilpaostajat.
Makuuhuoneitakin on monen kokoisia. Meillä oli yhdessä vaiheessa maidän makkarissa oma kingsize-sänky ja vielä kaksi täysimittaisita sänkyä lapsille, kun nämä olivat pieniä. Ei tarvinnut hypätä yöllä mihinkään rauhoittelemaan eikä kukaan mönkinyt meidän sänkyyn potkimaan, kun saivat nukkua omissa sängyissään samassa huoneessa. Myöhemmin noista sängyistä tuli kerrossänky heidän omaan huoneeseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko nykyistä kämppää arvioitu sillä silmällä että voisiko sinne rakentaa ylimääräisen huoneen lasiseinineen esim. onko keittiön nurkassa se klassinen ruokailutila jossa majailee jättikokoinen ruokapöytä tms?
On - On pyöritelty vaikka mitä ideoita ja ajatuksia, että miten saataisiin lisää tilaa ja toinen makuuhuone järkevästi, mutta ei onnistu. Joku ikkunaton pikkukoppi saataisiin rakennettua, mutta... AP
Voisiko ikkunalliset huoneet olla makkareita ja 'olohuone' keittiössä tai ikkunattomassa hallissa?
En muuttaisi. Elämä on nykyisin niin kiireistä ja työpäivät pitkiä, että harvana iltana enää töitten jälkeen jaksaisi ajaa 10 km päähän.
Meidän edellinen asunto oli aivan ihana, mutta täysin väärässä paikassa. Ei ikinä pitäisi muuttaa vain sen perusteella, että ihastuu johonkin asuntoon, koska sijainti on kyllä tärkeintä.
Nykyinen asunto ei ole niin ihana kuin edellinen, mutta sijainti on täydellinen!
Eli ongelma on että asutte liian kalliilla alueella? Kokeilkaa. Menkää lukaalin näyttöön, jättäkää budjettiinne sopiva tarjous ja toivokaa parasta. Jatkatte kunnes tulee sopivan kokoinen ja hintainen vastaan. Samalla säästäen pesämunaa.
Mä muuttaisin koska ei tuo ahtaasti asuminen hääviä ole. Testattu juttu. Ja autot kuitenkin on taloudessa joka tapauksessa käytössä.
Ymmärrän, että jos on oikeasti verkostoitunut ihminen niin ei sitä halua huonontaa. Mutta on toi siis tehtävissä tuo matkakin. Jos alue siis on hyvä jonne olisitte unelmakämppäänne menossa.
Miksi olisi? Itse muutin lapsena vajaan 10 km matkan ja näin vanhat kaverit viimeisen kerran muuttoa edeltäneenä päivänä. En saanut uusia kavereita vanhempieni lupailusta huolimatta, joten aika pska homma oli. Onneksi elämä alkoi uudelleen lukiossa.