Ensitreffit alttarilla 2025 OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännittävä näkemys. Olen muuttanut elämässäni kymmeniä kertoja ilman mt-häiriötä, 

 

Tuohan kertoo mt-häiriöstä ettei ole hyvä missään. Normaali ihminen etsii kivan kodin ja asuu siinä mahdollisesti kymmeniä vuosia.

normaali ihminen muuttaa töiden perässä, nykyaikana tätä täytyy tehdä useammi kuin ennen

Normaali ihminen ei vaihda työtä ja paikkakuntaa joka tai joka toinen vuosi. 

Vierailija kirjoitti:

jännä, kun miehet valittavat, että "miksi tavallinen mies ei kelpaa naisille", kun sitten tässäkin sairajassa Janne käytännössä antaa pakit Katrille. AInakin itse olen sellaisen käsityksen saanut, että Katri olisi ollut enemmän kiinnostunut Jannesta, mutta Janne ei Katrista. 

Miten nuo pakit tuohon liittyy? Jannehan kelpas Katrille, ei hänen tarvi sanoa, miksei tavallinen mies kelpaa. Ja ehkä Janne tavallista suomimiestä edustaa, itse ajattelen tavallisen miehen pikkasen kyllä miehekkäämmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isot välimatkat eivät ole tainneet vielä johtaa pysyviin parisuhteisiin Etassa. Jos suuria välimatkoja kuitenkin valitaan, perustelujen pitäisi olla erityisen vahvat ja parin osapuolilta pitäisi varmistaa, että välimatka todella on ok. 

Viime vuosilta tulee mieleen Venla ja Karl, jotka olivat joku 4 vuotta naimisissa. Venla asui Turussa ja Karl Keravalla. He ehtoivät asua vain vuoden yhdessä ennen kuin tuli ero. ELi ekat kolme vuotta etäsuhteessa.

Todistaa taas sen, ettei yhteen kannata muuttaa.

Onko se punainen koti Elisan koti tai siis hänen itse sisustamansa 🤔 en ymmärrä moista vaivannäköä, jos on alati liikkeessä. Tai sitten vuokrannut kalustettuna. 

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ensin että Janne oli veljensä kanssa minigolfaamassa mutta oliki hänen kamunsa.

Mihin se Katri jäi joka kaikkea halusi tehdä? Jos pareille tarkoitettuun toimintaan joutui Janne menemään kaverin kanssa.

Tuosta "käyttöohjeesta"... siis ihan vekkuli idea ja silleen, mutta jos nyt ajatellaan hetki vähän kyynisemmin: deittimarkkinoiden rasittavimpiin tapauksiin lukeutuvat ihmiset, jotka äärimmäisessä minäkeskeisyydessään kokevat itsensä jyrkästi tietynlaisena valmiina pakettina, joilla on tarkasti rajattu mukavuusalue ja joiden parisuhdefilosofia on se vanha tuttu myrkyllinen "mun on kelvattava sellasena ku oon".

Ja monet meistä tietävät millaista on olla suhteessa "mä oon mikä oon enkä muuksi muutu" -näätien kanssa: siinä on sitten itse muuttua, joustaa ja sopeutua. Tasa-arvoisessa suhteessa molemmat tekevät sen, epätasa-arvoisessa valtadynamiikkaan perustuvassa suhteessa toinen jyrähtää "mä oon mikä oon" ja toinen sitten sopeutuu, alistuu ja muuttuu sopivaksi siihen. 

Eli sen sijaan että uuteen ihmiseen tutustuessaan nämä minäminät aloittaisivat ihan uuden matkan myös itseensä, alkaen vastavuoroisesti kasvaa sitä toista kohti ja sopeuttaen rytmiään sekä ajatus- ja toimintamallejaan uuteen suhteeseen, he mieluummin sanelevat toisille säännöt siitä miten näiden tulee puhua ja toimia eri tilanteissa. "Mun kanssa täytyy sit olla tällainen". Jotkut diagnoosit toki asia erikseen, esim. mahdolliset paniikki- ja traumatekijät ja muut joille ei voi mitään on hyvä kertoa riittävän aikaisin. 

Hei kuka nuori lapseton sinkkunainen huolii kumppanikseen miehen jollan pienet lapset kahden eri naisen kanssa?? Itselle ei ainakaan sopisi tuommainen alkuunkaan. Joka toinen vkoloppu mies sitten on toisella puolella suomea viettämässä aikaa toisen muksun kanssa, ja joka toinen toisen. Jos siis hoitaa isyyttään kunnialla ja haluaa viettää lasten kanssa aikaa edes joka toinen vkoloppu. Siinä ei hirveesti tarvitse parisuhde juttuja vkoloppuisin hommailla, voi kulkea sitten kivasti vkoloppuisin mukana hoitamassa muiden lapsia jos haluaa puolisonsa kanssa viettää aikaa. Ihan käsittämätöntä että asiantuntijat ovat valinneet Julialle tälläisen puolison. Artulle olis voinut laittaa pariksi yh:n jolla myös lapsia edellisistä liitoista, niin silloin olisivat olleet samalla viivalla. Varmasti todella pettymys Julialle tulla ohjelmaan ja kumppanina  on mies jolla lapsia useamman eri naisen kanssa ja sen lisäksi ollut jo aiemmin deittiohjelmassa esiintymässä vähintään kyseenalaisesti. Itse en olisi Julian tilanteessa yrittänyt suhdetta päivääkään kun elämäntilanteet on täysin erillaiset.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi täällä kirjoitellaan Juliasta noin törkeään sävyyn. Asiantuntijoiden olisi pitänyt valita hänelle puoliso, jolla ei ole noin paljon "elettyä elämää" takana kuin Artulla. Joku älykäs ja positiivisella tavalla ulospäinsuuntautunut mies, joka olisi vähitellen rohkaissut Juliaa pois kuorestaan. Arttu on ehkä vähän liian koheltaja juuri Julian puolisoksi.

Mikä simpukka Julia on kun joutuu houkuttelemaan pois kuoresta.

Lähtökohtaisesti kuoressa olevien ei kannattaisi lähteä tvohjelmaan jossa tuntemattomat juontajat valitsee tuntemattomalle puolison. 5 viikkoa aikaa tutustua ohjelman määrämässä järjestyksessä ja aloittaen häistä. Ei ole sulkeutuneen ihmisen paikka se.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin mielestäni Julian puku oli epäimarteleva hänelle. Sinänsä mielestäni hänen kropassaan ei ole mitään vikaa, päin vastoin ihan mieluusti omistaisin samanlaisen vartalon.

Mutta puvussa oli mielestäni se vika, että vaikka se oli sinänsä ihan hieno, se korosti ja häivytti juuri vääriä kohtia vartalossa. Kaikki vaatteiden kanssa paljon tekemisissä olevat tietävät, millainen merkitys sillä on mitä puolia tosiaan korostetaan ja mitä häivytetään. Ihminen saadaan näyttämään aivan erilaiselta riippuen vaatteista. Siksi sinänsä ihan hieno puku oli epäonnistunut.

Itselläni on karvas kokemus elämäni tärkeimmän juhlan kohdalla kun annoin erään menestyneen suunnittelijan suunnitella juhlapukuni. Minulla oli vain yksi mutta sitäkin selkeämpi toive, juurikin koska tiedän omat hyvät ja heikommat puoleni kropastani. Oli siis vain tuo yksi toive, muutoin annoin aikalailla vapaat kädet. Niin mitäpä sitten olikaan lopputulos: juu

Tämä on niin naulan kantaan <3 Oikealla leikkauksella sama vartalo näyttää aivan erilaiselta. Julia on kaunis ihminen! 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi täällä kirjoitellaan Juliasta noin törkeään sävyyn. Asiantuntijoiden olisi pitänyt valita hänelle puoliso, jolla ei ole noin paljon "elettyä elämää" takana kuin Artulla. Joku älykäs ja positiivisella tavalla ulospäinsuuntautunut mies, joka olisi vähitellen rohkaissut Juliaa pois kuorestaan. Arttu on ehkä vähän liian koheltaja juuri Julian puolisoksi.

Kuule älykkäillä ei ole mitään puhuttavaa jonkun tuulilasimuijan kanssa. Se siitä. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jännä, kun miehet valittavat, että "miksi tavallinen mies ei kelpaa naisille", kun sitten tässäkin sairajassa Janne käytännössä antaa pakit Katrille. AInakin itse olen sellaisen käsityksen saanut, että Katri olisi ollut enemmän kiinnostunut Jannesta, mutta Janne ei Katrista. 

Miten nuo pakit tuohon liittyy? Jannehan kelpas Katrille, ei hänen tarvi sanoa, miksei tavallinen mies kelpaa. Ja ehkä Janne tavallista suomimiestä edustaa, itse ajattelen tavallisen miehen pikkasen kyllä miehekkäämmäksi.

Oikeesti luin: "ehkä Janne tavallista suomiestä edustaa", kun täällä oli jo se suovitsi... 😂 Ihan selvästä haulista olen! Välillä näistä saa niin hyviä nauruja vaan!

"Ja mitä Mattiin tulee, niin en kyllä jaksais viikkotolkulla katella, syntyykö kiinnostusta. Kyllä sen tietää jo parin tapaamisen jälkeen, onko kemiaa vai ei."



Meitä on aika paljon myös ns. analyyttisluonteisia ihmisiä, jotka emme odota mitään tunteita tai kemioita kovinkaan nopeasti, koska emme kykene semmoisia kokemaan. Niiden sijasta teemme tutustumisvaiheessa selkeitä havaintoja: pidämmekö ulkonäöstä, olemuksesta, elekielestä, sanattomasta viestinnästä ja kehollisista reaktioista, haluaisimmeko riisua tämän ihmisen ja miellyttääkö ajatus seksistä tämän ihmisen kanssa, koemmeko hengenheimolaisuutta sivistystason, arvojen, prioriteettien ja elämäntavan suhteen, osuuko huumori kohdalleen eli naurammeko pinnistämättä samoille asioille jne. jne. 

Kuulostaa ehkä insinöörimäiseltä rasti ruutuun -lomakkeelta, mutta meidän luonteisillamme tutustuminen vain tapahtuu näin. Emme haastattele heti sisäisesti itseämme että "onko kemiaa, tunnenko jotain, tunnenko oikeita tunteita, tunnenko riittävästi, mitä tunnen, onko tässä sitä jotain" yms. eli tavoittele varmuutta tällaisesta näkymättömästä, abstraktista käsitteistöstä. Positiivisten havaintojen kumuloitumiseen pohjaava tutustuminen on myös paljon historiallisempi ja perinteisempi kuin epämääräisitä kolinoista ja kemioista puhuminen. "Kyllä sen sitten heti tietää kun se oikea tulee vastaan" -myytin ylläpitäminen on osaltaan yksi syy siihen, että nyt yksinäiset, itsekkäät ihmiset elävät yksiöissään odottaen. 

ALAPEUKUTAN YLIOPISTOJORINOITA, TAMPIO!!!!!!! Kenen pää on persiissä?

Sun luultavasti koska huudat että tulisit kuulluksi:)))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi täällä kirjoitellaan Juliasta noin törkeään sävyyn. Asiantuntijoiden olisi pitänyt valita hänelle puoliso, jolla ei ole noin paljon "elettyä elämää" takana kuin Artulla. Joku älykäs ja positiivisella tavalla ulospäinsuuntautunut mies, joka olisi vähitellen rohkaissut Juliaa pois kuorestaan. Arttu on ehkä vähän liian koheltaja juuri Julian puolisoksi.

Kuule älykkäillä ei ole mitään puhuttavaa jonkun tuulilasimuijan kanssa. Se siitä. Piste.

Lopeta jo Arttu 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan oma lapsi voisi ehkä rauhoittaa Elisan mutta sitä lienee turha odottaa. 10 vuoden vääntö tuon "arkkitehtiopiskelun" kanssa kertoo että haaveita on mutta käytännön toteutus tökkii, kuten myös miesten kanssa. Etsii haastajaa mutta epäilen ettei tosielämässä kestä mitään "haastamista" vaan ottaa pultteja haastoista.

Saisikohan joku selville noiden "opintojen" tolan??

Niin selvisikö opiskeleeko Elisa ihan oikeasti yliopistossa arkkitehdiksi? Mistä tuo kymmenen vuoden tieto on peräisin?

Nykyään on maksimiajat valmistumiselle yliopistossa, 7 vuotta maksimi ja sen jälkeen opinto-oikeus loppuu eli Elisa ei voi suorittaa enää 10 vuoden jälkeen aloituksesta tutkintoa.

 

Ilmoitti valmistuvan kohta arkkitehdiksi. Mitä luulette kannattaako pidättää hengitystä kunnes valmistuu?

Toki onhan noita ikuisia opiskelijoita ollut aina. Ikinä kun ei vaan saa päätettyä että mikä musta tulee isona.

Vierailija kirjoitti:

"Ja mitä Mattiin tulee, niin en kyllä jaksais viikkotolkulla katella, syntyykö kiinnostusta. Kyllä sen tietää jo parin tapaamisen jälkeen, onko kemiaa vai ei."



Meitä on aika paljon myös ns. analyyttisluonteisia ihmisiä, jotka emme odota mitään tunteita tai kemioita kovinkaan nopeasti, koska emme kykene semmoisia kokemaan. Niiden sijasta teemme tutustumisvaiheessa selkeitä havaintoja: pidämmekö ulkonäöstä, olemuksesta, elekielestä, sanattomasta viestinnästä ja kehollisista reaktioista, haluaisimmeko riisua tämän ihmisen ja miellyttääkö ajatus seksistä tämän ihmisen kanssa, koemmeko hengenheimolaisuutta sivistystason, arvojen, prioriteettien ja elämäntavan suhteen, osuuko huumori kohdalleen eli naurammeko pinnistämättä samoille asioille jne. jne. 

Kuulostaa ehkä insinöörimäiseltä rasti ruutuun -lomakkeelta, mutta meidän luonteisillamme tutustuminen vain tapahtuu näin. Emme haastattele heti sisäisesti itseämme ett

Olen kyllä huomannut, että jotkut hakevat parisuhdetta kuin työpaikkaa.. eivätkä onnistu välttämättä siinäkään. Oisko ihan villi ajatus, että alkaisit vain elämään!

Vierailija kirjoitti:

 

En ollut minäkään kuullut puolison käyttöohjeesta, mutta kun Elisa nyt sellaisen lanseerasi, niin minusta ihan loistava idea! Siis jos tutustuisin vaikka netin deittipalstalla miehen, jonka tapaisin ja haluaisimme tutustua lähemmin, olisn aivan innoissani tämmöisestä konkreettisesta käyttöohjeesta! Taatusti lukisin sen tarkkaan, ja oletettavasti keskustelisin ohjeen mahdollisesti herättämistä ajatuksista. Eli käyttöohje olisi oiva keskustelunaloitus samalla. Siinä voisi peilata itseään samalla: mitä meissä on samaa, mitä eroja

Matti jäi vaisuksi sulhaseksi tässä ohjelmassa. Kuin tähtisadetikku, joka ei syttynyt sädehtimään vaan tussahti ja sammui saman tien-.

Elisa oli taas oli kuin räjähtelevä ja sarjassa tykittävä ilotulituspata! 💥🎇🎆

Katselin Utulan keskustelun MTV katsomosta. Siinä hämmästelivät, kuinka tosissaan Elisa oli käyttöohjeet jakanut, kaikkihan tuon läpäksi luuli. Ja heittivät mitä Elisa olisi pitänyt, jos Matti olisi antanut Elisalle itsensä käyttöoppaan. Ei olisi taitanut huvittaa Elisaa eikä varmasti olisi käyttöohjeita avannut.

Vilkaisin samalla ETAn tämän kauden ekaa jaksoa, etsin syitä miksi Elisa ja Matti yleensä paritettiin. Heitä pidettiin "punkkareina", intohimoisesti omiin kiinnostuksiinsa suhtautuvina. Ja tavallaan joo, ovat molemmat epäsovinnaisia ja taiteesta kiinnostuneita. Mutta luonteissa ja parisuhdetaustassa paljon eroja. Matti oli ollut sinkkuna vain n 1 1/2 v, Elisa 6 v. Matti kasvattanut kaksi lasta aikuisiksi, ja myöntää itse kuinka isyys ollut eniten hänen persoonaansa muokannut asia. Elisan elämä pyörii hänen itsensä ja omien tunnemyrskyjen ympärillä. Matti selkeästi hyin kypsä, itsensä tunteva mies, Elisa taas luulee tuntevansa itsensä mutta vaikuttaa täysin kykenemättömältä itsensä analyysiin. Elisan ystävä Päivi sanoi ettei pelkää etteikö Elisa pidä puolensa tulevassa suhteessa, mutta pelkäsi, että Elisa reagoi liian nopeasti. No niinhän Elisa teki, eikä ennakkovaroitteluista huolimatta osaa myöntää tuota. HUoh.

Huomattavasti helpompaa ja sosiaalisesti tuloksekkaampaa olisi taatusti se, että itse alat hiljalleen ymmärtää kuinka erilaisia ihmiset ovat ja kuinka se näkyy tutustumistavoissa. Tämän pitäisi aikuisella ihmisellä olla jo ihan selviö. Tuollaiset banaalit yksinkertaistukset, "ala vaan elää!", ovat yläastetason mölinää, tyyliin YOLO. 

Katselin Maajussille morsian -ohjelman jossa oli tämä Arttu-poika. Melkoisen törkeästi kohteli Stiinaakin, kun ei kertonut lapsesta vaikka tiesi että Stiinalle lapsi on nounou. 

Onko tuolla Artulla ihan kaikki valot vintillä? Herää vaan sellainen ajatus mieleen jostain syystä. Ei siis minkäänlaista tilannetajua miten ihmisiä kohdellaan ja miten heidän kanssa keskustellaan. 

Iinan ja Mikon suhde vaikuttaa liiankin rauhalliselta. Kameralle puhuvat ja analysoivat oppikirjamaisesti. Utulan ohjelmassakin mietittiin, ettei ilo pirskahtele eikä intohimoista ihastusta näy ruutuun. Samaa olen itse miettinyt.  Pahaa enteilevältä kuulosti, kun Mikko sanoi, että voisi ruveta rakentamaan tunteita. Mutta sit tulin ajatelleeksi, että Iina ja Mikkohan on ainoat, jotka todella ymmärtää, mistä on kyse järjestetyssä avioliitossa. Joko asiantuntija tai sukulaiset valitsee puolison, ja ihastuminen voi rakentua kuukausien tai vuosien aikana. Normaali alun voimakas ihastuminen ja rakastuminen ei kuulu automaattisesti kuvioon eikä ole edes välttämätöntä avioliiton jatkumiselle.