Ikävöitkö puolisoasi kun hän on matkoilla?
Vai oletko vain tyytyväinen kun saat olla itseksesi, etkä mieti puolisoasi hänen matkan aikana juuri yhtään? Ja jos näin on, niin mistä se sinusta kertoo?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on japanilainen vaimo, joka käy joka vuosi kesällä ja talvella kuukauden kotimaassaan. Kyllä minulla on häntä ikävä, vaikka olemme olleet aviksessa jo neljännesvuosisadan.
Miksi et mene hänen mukaan?
En juuri. Jos hän on pitkällä reissulla niin sitten.
Mutta yhdessä kun asuu niin joskus on vaan mukava saada muutama päivä omaa aikaa.
Kyllä sitä tietyllä tapaa kaipaa toista, vaikka samaan aikaan on tyytyväinen, että molemmat voi viettää "omaa aikaa". Pitäisin huolestuttavana, jos ei tuntisi jonkinlaista kaipausta kumppania kohtaan.
En oikeastaan ikävöi, onhan hän olemassa minulle etänäkin!
Just oli työmatkalla 4pv ja minä lähden kohta yli 2kk reissuun (3. pitkä reissu tänävuonna).
Olemme olleet yhdessä 30v ja siitä suunnilleen puolet kylki kyljessä etätöissä, nyt on välillä ihanaa olla omassa rauhassa vaikka viihdymmekin hienosti yhdessä. Päivittäin soitellaan ja mies tulee luokseni taas lomalle syksymmällä
Ensimmäinen mieheni kuoli ja häntä oli aina ikävä, jos oli pitkään poissa. Uskon, että olin lliian sitoutunut häneen ja elin enemmän hänen ehdoillaan. Joku sanoo sitä rakkaudeksi, mutta rakkauttahan on monenlaista.
Nykyistä en ikävöi, vaikka on kiva kun hän palaa takaisin. Olemme molemmat itsenäisiä luonteita, niin tuntuu ihan luonnolliselta että kumpikin haluaa ottaa etäisyyttä tai mennä jonnekin muualle välillä. Mielestäni tämä vaihtoehto on paras.
En juuri ikävöi ja viihdyn hyvin itsekseni. Puoliso tekee säännöllistä reissutyötä enkä oikeastaan voisi edes olla parisuhteessa jossa ollaan lähes koko ajan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Noita paria vastausta lukiessa aloin ihmetellä, miksi on pitänyt laittaa mies riesakseen, kun on tyytyväisempi miehen lähtiessä reissuun? Eikö parempi vaihtoehto olisi ollut olla vanhanapiikana?
Kuka silloin maksaa kulut? Elintasoa tässä haetaan, ei miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on japanilainen vaimo, joka käy joka vuosi kesällä ja talvella kuukauden kotimaassaan. Kyllä minulla on häntä ikävä, vaikka olemme olleet aviksessa jo neljännesvuosisadan.
Miksi et mene hänen mukaan?
Minulla on töitä silloin. Työnantaja ei anna pitää niin pitkiä lomia ja kalliiksikin se kävisi. Lisäksi olisin kielipuolena kuin iso lapsi Japanissa, joka kulkisi vaimon perässä. Ehkä aikanaan eläkkeellä.
Jos mies on viikon kaksi matkoilla ja soitellaan joka ilta, niin en ikävöi häntä yhtään. En tiedä, olisiko asia toisin, jos emme soittelisi.
Vierailija kirjoitti:
Noita paria vastausta lukiessa aloin ihmetellä, miksi on pitänyt laittaa mies riesakseen, kun on tyytyväisempi miehen lähtiessä reissuun? Eikö parempi vaihtoehto olisi ollut olla vanhanapiikana?
Ihminen voi nauttia sekä yksinolosta että parisuhteessa olosta. Ei se tarkoita, että suhde olisi mitenkään huono, vaikka välillä haluaisi olla ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ikävöin. Jo 32 vuotta kun Hän lähti viimeiselle matkalle...
Lähtikö Thaimaahan eikä ole palannut?
(Sorry).
Vierailija kirjoitti:
Kyl miul vaan on.
Ikävä siis.
Minä ikävöin enemmän silloin kun hän on kotona.
Kyllä. Ikävä alkaa kun hän on taksissa matkalla lentokentälle.