Lue keskustelun säännöt.
Toimittaja Aarno Malin on kirjoittanut koskettavan kirjan kokemuksistaan terveydenhuollon ja sosiaaliturvan asiakkaana.
22.08.2025 |
Hänellä on krooninen, repivä kipu lonkissa, mutta tutkimukset eivät kerro siihen syytä: hänestä otetaan röntgen-, isotooppi- ja magneettikuvat, mutta niistä ei avaudu mitään normaalista poikkeavaa.
Useimmiten lääkärit ovat sitä mieltä, että vika on korvien välissä, ja Malin saa monta passitusta psykiatreille tai psykologeille, joista joku saa haravoitua hänelle hyvin epämääräisen diagnoosin eli sekamuotoisen persoonallisuushäiriön. Samaan aikaan hän käy varsin toivottomalta tuntuvaa taistelua Kelan ja sosiaalitoimiston tuulimyllyjä vastaan mihin kuuluu sellainen nuori mies, joka ei pysty tekemään ainakaan täysiä työ- tai opiskelupäiviä kipujensa vuoksi? Millä hän elää? Ei ainakaan palkallaan. Entä sitten työmarkkinatuella, opintorahalla, toimeentulotuella, kuntoutustuella vai eläkkeellä?
Selvää vastausta ei tunnu olevan missään, olkoonkin että Malin saa lopultakin vuosia ja taas vuosia kärsittyään oikean diagnoosin eli selkärankareuman. Myös asiaankuuluva lääkitys löytyy.
Malinin muistelmateos oli surullista mutta tärkeää luettavaa. Se kertoi väkevästi siitä, millaista on pudota kaikkien yhteiskunnan turvaverkkojen läpi, kuten kirjan takakannessa sanotaan. Lääkärit hokevat juhlapuheissaan ja kirjoittamissaan artikkeleissa, että kipu on hoidettava, mutta liian moni jää vaille kunnollista tutkimusta ja hoitoa, kunhan nyt kehotetaan korkeintaan Buranaa tai Panadolia ottamaan.
Kuulostaako jopa liian tutulta?
Kommentit (71)
Palstan muijilla ei ole varaa ostaa Tramadolia kadulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstan muijilla ei ole varaa ostaa Tramadolia kadulta?
Syötkö paskaasi?
-winner-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reumaan mielialalääkkeitä?
Mahdollisesti kyllä. Osana kivunhoitoa, yöunen ja elämänlaadun parantamiseen. Välttämättähän johonkin selkärankareumaan muutoinkaan ei ole mitään lääkitystä käytössä ellei se ole aktiivinen. Esim. joku Triptyl, jota käytetään peruslääkkeenä fibromyalgiaan, on vanhan polven mielialalääke. Kipujen hoito on moniulotteinen kokonaisuus.
Tämä. Suomessahan perinteisesti hoidetaan oireita ei juurisyytä.
Miten sitten pitäisi fibromyalgiaa? Joka on lähinnä aivojen yliherkkyysoireilun tuottamaa kipuilua ilman mitään anatomisia tai fysiologisia poikkeavuuksia. Usein siihen liittyy myös tietynlaisia muita aivo-oireita, väsymystä, ahdistusta, masennusta yms.
Vielä hankalampi on krooninen väsymysoireyhtymä jota on tutkittu vuosikymmenten ajan ilman että mitään selvää syytä olisi löytynyt. Paras hoitokeino on tällä hetkellä fysioterapia, käyttäytymisterapia jne. Kaikenlaisia lääkityksiä on kokeiltu ilman menestystä. Nykyinen käsitys asiasta ei vaan tunnu kelpaavan potilaille. Kroonista väsymysoireyhtymää tutkineita on jopa vainottu niin paljon että jotkut ovat siirtyneet tutkimaan muita sairauksia.
Ketamiinia olisi kaupan jos kelpaa. Hoitaa kivun, masennuksen ja antaa eksistentiaalisia kokemuksia. Päivystys Kurvin Lidlin edessä.
En kyllä ymmärrä miksi toimittaja ei käyttäny ihan tavallista Buranaa ja ottanut kipua hallintaansa. Avantouinti auttaa myös ja muu liikunta.
Jos vaan makaa kotona niin meneehän ne paikat kipeäksi kenellä tahansa. Olin puoli vuotta vapaalla ja kun palasin töihin niin selkä alkoi kipeytyä ja yhdistin se istumiseen aika selvästi.
Elimistö tarvitsee toimiakseen liikuntaa. Onkohan niin että toimittaja ei ole tällaista yksinkertaista asiaa tajunnut. Selkärankareumassa luulisi että liikkuminen on hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei mennyt yksityiselle kun siellä on parempi hoito? Toimittajat ovat rikkaita ja niillä on kyllä varaa. Jos ei ole hoitoon tyytyväinen niin aina voi mennä muualle ajatellaan julkisella puolella.
Lääkärit ovat ihmisiä ja sairaudet ovat hyvin erilaisia.
LäOlin koko ajan sairaana, jatkuvia flunssia ja olin paljon pois töistä, työkavereiden halveksimana.
Lääkärit ovat ihmisiä, eivät (pelkästään) ihmeidentekijöitä.
Kävin parin vuoden ajan hyvällä ja erittäin mukavalla työterveyslääkärillä ja sain sairauslomaa jatkuvien infektioiden ja ristiselkäkipujen vuoksi. Työkaverit halveksivat minua, koska olin koko ajan sairaana. Esihenkilö käyttäytyi erittäin vastenmielisesti.
En saanut selän vuoksi sairauslomaa tai päässyt tutkimuksiin, koska minua pidettiin lintsarina. En itke, mutta bussimatkojen aikana kyyneleet valuivat kivun vuoksi ja tein seisten töitä, koska en pystynyt istumaan. Selkääni sattui tuskallisesti koko ajan, käveleminen oli piinaa.
Ehdotin lääkärille viisi kertaa, että sairastan verisyöpää, koska äitini kunto romahti verisyövän vuoksi. Ei mitään tuollaista, nivelrikkoa sairastat.
Sain värityskirjan, jossa oli väritettäviä kuvia ja sain kirjoittaa, mikä on kivaa töissä ja mikä vapaa-ajalla. Outoa sinänsä, kirja ei parantanut minua.
Kävin psykiatrilla, koska työnantaja piti mt-ongelmaisena. En ollut, vaan henkisesti terve, fyysisesti sairas.
Lopulta toinen lääkäri ehdotti myeloomakokeita, koska senkkani oli korkealla (tästä mainitsin useita kertoja myös työpaikkalääkärille) ja pitkälle edennyt luuydinsyöpä löytyi, elinaikaa oli hematologin (verisyöpälääkäri) mukaan vuosi.
Magneettikuvassa selvisi selän vaikea välilevytyrä, myöhemmin selkäni murtui useasta kohdasta luuydinsyövän vuoksi. Kävin murtumakivun vuoksi tutkittavana lääkärillä, joka ei löytänyt mitään ja sain myöhemmin poliklinikkahoitajalta palautetta turhasta lääkärikäynnistä. Voimakkaat kivut jatkuivat ja pääsin magneettikuvaan, jossa murtumat löytyivät. Sain niihin fentanyylikipulaastareita, jotka onneksi auttoivat.
Pääsin syöpähoitoihin, rankat lääkkeet, sain elinsiirron, joten vietin 4,5 viikkoa sairaalan eristyshuoneessa. Sain loppuvuodesta potkut pankista yt-neuvotteluissa. Laitonta, mutta olin kuolemassa, en jaksanut haastaa yritystä liiton kautta oikeuteen.
Olin vuosia pois työelämästä käänteishyljinnän (maksa, munuaiset, edelleen silmät) vuoksi, lopulta paranin, rankat kortisonikuurit loppuivat ja löysin uuden työpaikan.
Rutikuivissa silmissä on edelleen vaikea käänteishyljintä, mutta olen hengissä 13 vuotta myöhemmin. Nykyinen työpaikkalääkäri kirjoitti minun olevan hyväkuntoinen, mistä olin hyvin tyytyväinen. Kävelen päivittäin, koska on ihanaa pystyä liikkumaan rankkojen syöpähoitovuosien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri=murhaaja
Murhaajakin on hyödyllisempi ja luotettavampi kuin suomalaiset lääkärit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa taas suorastaan päätä huimaava keskustelun taso.
Sä taisit saada liikaakin?