Lastensuojelu mielenterveyspotilas
Onko mielenterveyspotilas aina susi lasulle jolle ei lasta palauteta?
Jäin mt syistä pysyvästi eläkkeelle lapsen synnyttyä.
Vuoden ikäisenä syntyi huoli ja yks kaks lapsi vietiin. Tavallaan mitään vaaraa lapsella ei ollut.
En päässyt suulliseen käsittelyyn missä asia tapiteltiin.
Vuosia mennyt mutta tuntuu että olen vain mt potilas jolle ei tehdä mitään sen eteen että voitaisiin palauttaa. Miten hän pitäisi käyttäytyä tai hommata tai jopa poistaa mt leima
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti oon itse sitä mieltä että eläkeläinen ei kykene lasta hoitamaan. Sijoitus on vaihtoehto mitä kannattaa miettiä. On lapsen etu saada tarpeeksi hoitoa ja huolenpitoa, vanhemman joka jaksaa ja kykenee harrastamaan erilaisia asioita hänen kanssaan.
Tuntuu, että pääasia monelle järjenkäytön, kohtuuden ja lapsen edun sijaan on se, että tietty ihmisryhmä (eli mielenterveysdiagnoosin saaneet ihmiset) ei pääse nauttimaan "normaaleille" ihmisille tarkoitetuista eduista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti oon itse sitä mieltä että eläkeläinen ei kykene lasta hoitamaan. Sijoitus on vaihtoehto mitä kannattaa miettiä. On lapsen etu saada tarpeeksi hoitoa ja huolenpitoa, vanhemman joka jaksaa ja kykenee harrastamaan erilaisia asioita hänen kanssaan.
Tuntuu, että pääasia monelle järjenkäytön, kohtuuden ja lapsen edun sijaan on se, että tietty ihmisryhmä (eli mielenterveysdiagnoosin saaneet ihmiset) ei pääse nauttimaan "normaaleille" ihmisille tarkoitetuista eduista.
Mielenterveysdiagnoosin saaneet eivät välttämättä pysty huolehtimaan siitä lapsesta eikä samalla lailla antamaan vanhemmuudessa mitä ne ns. "normaalit" vanhemmat parhaimmassa tapauksessa eli aikaa, rakkautta, huolenpitoa jne. Ikävä tosiasia josta ei pääse yli eikä ympäri edes hyvällä tahdolla. Nimenomaan lapsen paras ja etu ratkaisee.
Eipä sitä aina etukäteen tiedä, että nuppi voi levitä.
Onneksi lapsella on yleensä kaksi vanhempaa. Ap oli ilmeisesti yh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti oon itse sitä mieltä että eläkeläinen ei kykene lasta hoitamaan. Sijoitus on vaihtoehto mitä kannattaa miettiä. On lapsen etu saada tarpeeksi hoitoa ja huolenpitoa, vanhemman joka jaksaa ja kykenee harrastamaan erilaisia asioita hänen kanssaan.
Tuntuu, että pääasia monelle järjenkäytön, kohtuuden ja lapsen edun sijaan on se, että tietty ihmisryhmä (eli mielenterveysdiagnoosin saaneet ihmiset) ei pääse nauttimaan "normaaleille" ihmisille tarkoitetuista eduista.
Mielenterveysdiagnoosin saaneet eivät välttämättä pysty huolehtimaan siitä lapsesta eikä samalla lailla antamaan vanhemmuudessa mitä ne ns. "normaalit" vanhemmat parhaimmassa tapauksessa eli aikaa, rakkautta, huolenpitoa jne. Ikävä tosiasia josta ei pääse yli eikä ympäri edes hyvällä tahdolla. Nimenomaan lapsen paras ja etu
Jos lapsen etu olisi etusijalla, arvioitaisiin jokaista tilannetta yksilöllisesti ja huomioiden ne tosiasialliset seikat, jotka kyseiseen tilanteeseen vaikuttavat. Mielenterveysdiagnoosi ei tarkoita kategorisesti tuollaista vanhempaa. Käytännössä se voi tarkoittaa esim. ihmistä, joka on liian väsynyt työelämään, mutta joka jaksaa silti hoitaa kodin ja viettää lasten kanssa aikaa etenkin jonkin verran toivuttuaan. Samaan aikaan vanhempi ilman mielenterveysdiagnoosia taas saa rähjätä ja räyhätä menemään ja jättää lapset enimmäkseen oman onnensa nojaan ilman että se kiinnostaa ketään, jos vaan lykkää näille einekset pöytään ja puhtaat vaatteet päälle. Tavallinen vanhempi voi vapaasti laiminlyödä kaikki tällaiset aikaan, huolenpitoon ja rakkauteen liittyvät velvollisuudet ilman että se edes on sosiaalihuollon asia mitenkään. Vanhempi mielenterveysdiagnoosihistorialla taas on valtavan suurentavan luupin alla, vaikkei varsinaisesti olisi mitään erillistä syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti oon itse sitä mieltä että eläkeläinen ei kykene lasta hoitamaan. Sijoitus on vaihtoehto mitä kannattaa miettiä. On lapsen etu saada tarpeeksi hoitoa ja huolenpitoa, vanhemman joka jaksaa ja kykenee harrastamaan erilaisia asioita hänen kanssaan.
Tuntuu, että pääasia monelle järjenkäytön, kohtuuden ja lapsen edun sijaan on se, että tietty ihmisryhmä (eli mielenterveysdiagnoosin saaneet ihmiset) ei pääse nauttimaan "normaaleille" ihmisille tarkoitetuista eduista.
Mielenterveysdiagnoosin saaneet eivät välttämättä pysty huolehtimaan siitä lapsesta eikä samalla lailla antamaan vanhemmuudessa mitä ne ns. "normaalit" vanhemmat parhaimmassa tapauksessa eli aikaa, rakkautta, huolenpitoa jne. Ikävä tosiasia josta ei pääse yli eikä ympäri ede
Tämä!
On aivan valtavasti ulkoisesti täysin tavallisia vanhempia ja ylipäätään ihmisiä, joiden mielenterveys prakaa valtavasti ja lähipiiri saa siitä kärsiä. Mitään diagnooseja ei heillä ole eikä tule eikä kannatakaan hankkia, koska siitä tulee leimatuksi epänormaaliksi paskaihmiseksi jonka niskaan kaadetaan kaikki mahdolliset synnit, ihan sama mitä oikeasti teet tai et tee.
Miten jättää katkeruus ja .
Onko se on mt. Potilaan syy tai mikä
Missä on unohdus .
Tänään ei toimi ajatus.
Asiantuntijaa?
Ihminen sijaisperhe ja Mahdollisesti ahdistunut ajetaan nurkkaan.
Ei voi Kai palauttaa niinku Jos on toimiva
Olosuhde voi olla todella monta vuotta 18v
Jolloin voi palauttaa.
Ajatella tätä viestiketjua.
Piilosta lastensuojelunkaa
No juu. Voi yh kai katsoa Kantaa. siinä vasta mukavia tapauksia . Hiljaa hyvä tulee
Kaikki on tapauskohtaisia. Kaikilla eri jutut
On mt ongelmia tai jotain muuta