Miksi vanhukset kertovat samoja vanhoja tarinoita uudestaan ja uudestaan?

Ehkä he eivät muista kenelle ovat jo jutun kertoneet? Tätini muistelee paljon ja muistaa paljon, vaikka on iäkäs. Hänellä on paljon sukua ja tuttuja, ystäviä ja naapureita joten en itsekään muistaisi että kenen sisaruksen tai ystävän kanssa olen  jo puhunut jostakin.

Ihan helvetin rasittavaa, nousee oksennus suuhun, kun kuuntelee anopin säälittävää selostusta, kun ylpeilee 18-v teinille, miten hänellä oli tuossa iässä jo poika. Ja nimenomaan POIKA. (Meidän lapset ovat kaikki tyttöjä). Tulee ihan vajaaälyinen kuva koko ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Ja ne on aina sankaritarinoita heistä itsestään. Miten silloin ei mitään koneita ja kulkupelejä ollut, aina talvipakkasella hiihdettiin kouluun 20km suuntaansa. Nykynuoret ei mitään ymmärrä... eivät osaa ottaa huomioon että nykyään ihmisillä on erilaisia vaikeuksia ja paineita. 

Et sitten ymmärrä kuulemaasi. Maailma on heidän nuoruudessaan ollut hyvin erilainen. Voisit ilvehtimisen sijaan kuvitella itsesi siihen ympäristöön tai sitten poistua paikalta, jos et kerran kestä. 

Joku kalevala on aikanaan ollut samanlainen tarina, jota on vaan kerrottu jälkipolville 

Jos olet huomannut niin samat vanhat asiat toistuvat sykleissä vuodesta toiseen. Politiikka, sodat, ihmissuhteet....kaikki toistuu uusien sukupolvien kohdalla aina uudestaan ja uudestaan. Voikin olla hyvä että vanhan sitten elää niissä hyvissä muistoissa joita vuosien mittaan on kertynyt toivottavasti.

Kertaus on opintojen äiti. Pitää muistaa vanhojen jutut. 

Kun olin pieni, mummini kertoi iltasatuja. Pyysin kertomaan samoja satuja uudelleen :) 

Joskus 20 vuotta sitten. Menin aamulla amitsun pihaan. Sama koulukaveri kertoi huikeaa viikonloppuaan koko aamun. Kuulin jutun 8 kertaa. Kun kaveri alkoi minulle sitä kertomaan. Sanoin, et hei ei tarvitse kertoa. Olen kuullut jutun monta kertaa tänään.

Kaveri kysyi?

Keneltä kuulit?

Sinulta itseltäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan helvetin rasittavaa, nousee oksennus suuhun, kun kuuntelee anopin säälittävää selostusta, kun ylpeilee 18-v teinille, miten hänellä oli tuossa iässä jo poika. Ja nimenomaan POIKA. (Meidän lapset ovat kaikki tyttöjä). Tulee ihan vajaaälyinen kuva koko ihmisestä.

Heh! Tuki sen suu sanomalla: "etkös tiedä, että SUURET rakastajat tekevät vain tyttöjä"

Urbaanilegenda, mutta jos hiljenis :D

  Viimeinen elossa oleva suvusta tietävä kertoi, ettei ukkini kuollut, vaan olivat eronneet. Jäi askarruttamaan perinnölliset sairaudet,mm sukulaiset, asuinpaikat... Eipä ole ketään joka kertoisi. Mistä saan tietoa, tiedätkö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan helvetin rasittavaa, nousee oksennus suuhun, kun kuuntelee anopin säälittävää selostusta, kun ylpeilee 18-v teinille, miten hänellä oli tuossa iässä jo poika. Ja nimenomaan POIKA. (Meidän lapset ovat kaikki tyttöjä). Tulee ihan vajaaälyinen kuva koko ihmisestä.

Heh! Tuki sen suu sanomalla: "etkös tiedä, että SUURET rakastajat tekevät vain tyttöjä"

Urbaanilegenda, mutta jos hiljenis :D

Ei ole legenda. Pitkällä esileikillä saa tyttöjä, sillä tyttösiittiöt elävät pitempään kuin poikasiittiöt, jotka kuolla kupsahtavat pitkän kaavan rakastelussa. Ihan on biologiaa tämä.

Omat lapset on näin tehty, koska halusin ensin tytön ja sitten pojan. Moni lähipiirissäni on myös tämän mukaan toiminut.😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan helvetin rasittavaa, nousee oksennus suuhun, kun kuuntelee anopin säälittävää selostusta, kun ylpeilee 18-v teinille, miten hänellä oli tuossa iässä jo poika. Ja nimenomaan POIKA. (Meidän lapset ovat kaikki tyttöjä). Tulee ihan vajaaälyinen kuva koko ihmisestä.

Heh! Tuki sen suu sanomalla: "etkös tiedä, että SUURET rakastajat tekevät vain tyttöjä"

Urbaanilegenda, mutta jos hiljenis :D

 

Tai sitten anoppi kertoo sitä tarinaansa vain siksi, koska nyt vanhempana tajuaa paremmin kuinka nuori melkein lapsi on esikoisen synnyttyä ollut. Vanhoilla ihmisillä saattaa muuenkin olla vain tapana puhua omista lapsistaan poikina ja tyttöinä. Ei se välttämättä tarkoita yhtään mitään