Diagnoosit keinona välttää vastuuta
Olen huomannut että eräs tuttavaperheen äiti ei halua asettaa lapselleen rajoja, koska pitää lastaan itsensä jatkeena, eikä itsekään mitään rajoja hyväksy tai noudata. Puuttuu jatkuvasti muiden asioihin ja yrittää pomottaa muita. Lapselleen on hankkinut diagnoosin, ettei lapsi vaan voi millään käyttäytyä hyvin, koska on tää diagnoosi. Ei siis puutu lapsensa tekemisiin yhtään eikä muutkaan saisi, koska hänen lastaan ei saa arvostella, eikä häntä.
Miksi näitä diagnooseja edes annetaan, kun niitä annetaan ihan väärin perustein. Tästä lapsesta huomaa että ainut ongelma on se, ettei hän joudu koskaan vastuuseen, vaan äiti vierittää syyn aina jonkun muun niskoille. Eli rajattomuus, vastuuttomuus, oman edun tavoittelu, ei adhd.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Ja sinäkö olet ylin käskynhaltija määräämään? Meneppä nyt hiukan itseesi ja tutkiskele mitä tuli näppikseltä päästeltyä.
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...
Aseta rajat ihan reippaasti silloin kun ne sinun päätettävissäsi on, sekä äidille että lapselle. Tekemisissäkään ei tarvitse olla kuin olosuhteiden pakosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinäkö olet ylin käskynhaltija määräämään? Meneppä nyt hiukan itseesi ja tutkiskele mitä tuli näppikseltä päästeltyä.
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...
Mun lapset on jo aikuisia ja ei diagnooseja lapsena. Että sellaista.
Ja sinäkö olet ylin käskynhaltija määräämään? Meneppä nyt hiukan itseesi ja tutkiskele mitä tuli näppikseltä päästeltyä.