Monet eivät enää halua puolueiden puheenjohtajiksi koska työ on psyykkisesti niin raskasta

Esim. Vihreissä tosi moni ei vain halunnut, mutta varmaan on samaa joissain muissakin puolueissa.

Some ja nykymaailma muutenkin on tehnyt puheenjohtajien paikoista todella paineisia työpaikkoja.

Loppuunpalamisia on ollut useita: Halla-aho, Touko Aalto, Ville Niinistö (ei täysin burn out mutta kuitenkin on kertonut olleensa aika äärirajoilla), Sanna Marin (ei nyt ihan bönari, mutta vähän holtiton käytös kertoo, että on ollut kuitenkin melkoinen kuormitus),

Ministereillä on ollut useita bönareita ja kaikista niistä ei ole välttämättä kauheasti puhuttu julkisuudessa.

Mutta persujen Jari Lindsröm ja sitten oli se yksi persujen naismiinisteri joka oli sanonut Soinille ettei enää jaksa jatkaa työssään.

Ja entäs kokoomuksen Sari Sarkomaa? Olikos siinäkin vähän joku burn-out takana?