Muita joiden lapset syö makeata niin paljon kuin annetaan+

Meillä toimii niin, että katson kahvipöydästä jotain sopivaa ja lapsi saa syödä sitten itä esim pullaa tai keksiä. Niistä, jotka ei musta sovi, sanon, että nämä on aikuisten juttuja esim. suklaakakut yms. lapsi on tottunut tähän eikä purnaa. Sitä yhtä tai kahta juttua ei varmaan kamalan montaa jaksa, kun on kyse parista sortista. Samoin toimitaan limsojen yms kanssa, että ne on hiilihappoineen aikuisia varten. Jos alusta asti on selvät pelisäännöt, lapsi tottuu siihen.Ja sitten voi yksinkertaisesti sanoa, että yksi kaikille, ei enempää. Pitää vaan uskaltaa selkeästi tehdä niitä rajoja.

meillä 1v7kk saa tosi vähän makeaa, ei ole syönyt karkkia vielä ollenkaan eikä juuri muitakaan makeita leivonnaisia. tietysti rajoittaa kun on maitoallergia. olen rajoittanut sitä, koska se on mielestäni turhaa syömistä tuon ikäiselle eikä sitä ylimääräistä sokeria eikä lisä- ja väriaineita eikä säilöntäaineita tarvitse. yletön makean syöminen vähentää myös lapsella ruokahalua. oma äitini on kanssani samaa mieltä, joten voin rauhassa jättää hänelle hoitoon, anoppi taas mielellään antaa makeaa. aina työntämässä herkästi keksin käteen. alkuun anoppi sanoi että anna nyt vaan, mitä niin tiukka olet, mutta pidin pääni. nyt harvoin mankuaa lisää. jos sattui koskemaan keksiin, vaikka oli kiellettty, keksi laitettiin takaisin tarjoilulautaselle, eikä poika sitä saanut. heillä kahvilla olessa ja siis muuallakin olen rajoittanut tyyliin yksi keksi ja yksi kakku/pulla. ja sitten riittää. pillimehun tilalle vettä, jos janottaa. limsaa ei ole juonut vielä ollenkaan samoin ei myöskään pillimehuja.

että rajoita rauhassa vaan, rajat on rakkautta ja lapsen parasta. ei elämässä myöhemminkään voi saada kaikkea ja kaikkia laatuja ;)

Meidän poika - vajaa kolme - söisi myös niin paljon makeaa kuin vain annetaan. Karkki ei vielä onneksi maistu, mutta kaikki mahdollinen muu... Kotioloissa ollaan aika tiukkoja ja vain viikonloppuna saa jäden jälkkäriksi. Kylässä onkin vaikeampaa, ja mitää houkutella erikseen pois kahvipöydästä leikkimään tms. koska muuten suklaakeksit yms. tekisivät kauppansa.

Olen pitänyt kotona suht tiukkaa linjaa, että kerran viikossa ostetaan suklaata, karkkia tai jotain vastaavaa! Sama pätee myös itseeni eli en syö mitään makeaa, jos syön saa neitikin!



Kylässä tietty eriasia, neiti saa syödä niin paljon kuin haluaa mitä sit tarjolla onkin... Koska itse popsin kans!!!

No onneks tulee aika harvoin käytyy kylässä jossa aina ois tarjolla jotain herkkuja!!!

Muusta ei niin välitä mutta keksejä taitaisi syödä vaikka kuinka. Jossain vaiheessa aina pistän kylässä stopin ja sanon että nyt saat ottaa vielä yhden ja sitten riittää. Yleensä sitten on pahin makean nälkä jo taltutettu ja lopettaa suosiolla. Jos keksit ovat pöydässä aivan lapsen nokan alla niin siirrän astian vähän kauemmaksi. Kotona meillä on yleensä jokaiselle tietty määrä(salaa me aikuiset kyllä sitten syömme kun lapset nukkuvat;-)). Meillä nimenomaan keksit ovat herkkua, muita esim. pullaa ei välitä edes syödä aina.



Mun mielestä syömisen rajoittaminen on siksi tärkeää, että meillä keksit sitten korvaavat muun ruuan jos antaa syödä paljon. Ei siinä ole mitään järkeä että päivän ruokana on pelkkiä keksejä...

Kahvipöydässä vetelisi keksejä niin paljon kuin niitä riittää.



Olen kuullut kuinka jotkut ryhtyvät omaan kotiin muutettuaan kiskomaan herkkuja kaksi käsin jos kotona on ollut hirmuisen tiukka linja, joten olen yrittänyt pitää herkut jossain määrin arkipäiväisenä. Siis välipalaksi paistellaan ehkä kerran viikossa lättyjä tai syödään jätskiä, ja toisinaan saa jälkkäriksi yhden kaurakeksin, viikonloppuisin syödään aamupuuron jälkeen välillä kahvin kanssa pullaa jne. Silti ne herkut houkuttelevat niin suunnattomasti jos niitä on runsaasti tarjolla kahvipöydässä, että on pakko jossain vaiheessa ilmoittaa että yhden saat vielä, ei enempää. Anopilla nostan herkut yleensä itse kahviteltuamme pöydästä pois, sillä hän antaa aina lisää kun tytöt näkevät ne keittiön pöydällä ja pyytävät vielä lisää keksiä.



Tämän herkkufiksaation takia en halua aloittaa lapsille karkkipäivääkään, sillä tiedän esikoisen joka päivä kysyvän monta kertaa " miksei jo ole karkkipäivä" . Olisi kauheaa jos hän koko ajan miettisi vain sitä karkin syömistä. Nyt mietitään vain sitä " miksei jo ole synttärit" ja " miksei jo ole joulu" :o) Ne eivät sentään liity pelkästään syömiseen.



Toinen, arkipäiväisempi ongelma on leivän syöminen. Esikoinen söisi vaaleaa leipää vaikka kuinka, esim. jos ei lounas ole maistunut, söisi välipalalla kolmekin sämpylää. Ja huonosti syödyn päivällisen jälkeen iltapalalla taas kauheasti leipää. Jos ei päivällista syö kuin ihan vähän, olen jo silloin ilmoittanut että iltapalaksi ei sitten leipää tipu, koska sillä ei mahaa saa tayttää. Annan sitten vain hedelmiä. Ruoalla on tarjolla pelkkää ruisleipää sillä ruokaa ei mene ollenkaan jos on vaaleaa leipää pöydässä. Asia ehkä ratkeaisi sillä jos luopuisimme vaaleasta leivästä kokonaan, mutta en itsekään jaksa sitä pelkkää ruisleipää vaikka se niin hyvää onkin :o)