Minä pidän ihmisiä, jotka elävät avoliitossa niin

näin se vaan on

Mulla on monia tuttuja, jotka eivät ole ensimmäisessä pitkässä suhteessa menneet naimisiin, mutta toisessa suhteessa on ollut suorastaan kiire.



Tosin olen myös sellaisia tavannut, jotka ovat kokeneet niin suuren pettymyksen avioeron myötä, etteivät enää koskaan halua sitotua samalla tavalla kumppaniinsa.



Molemmissa tapauksissa avioitumattomuus on ollut jonkinlaista sitoutumattomuutta - ainakin symbolisessa mielessä jos ei muussa.



Eniten ihmettelen avoliitossa olevia pariskuntia, joilla on lapsia, mutta joiden isä ei ole suostunut lapsia tunnustamaan omikseen. Verukkeena on " mitä se paperinpala mitään muuttaisi" .



Musta tilanne olisi äärettömän loukkaava, mutta toki yrittäisin puolustella lasten isää henkeen ja vereen ulkopuolisille.

Vierailija:

Mua enemmän huvittaa isot timantit nimettömässä, että varmasti kaikki näkee. Ja kermakakku-unelmat.

Vai pitääkö heti rynnätä naimisiin kun on saman katon alle muuttanut?



Jessus näitä aloituksia...

Morre:

Vai pitääkö heti rynnätä naimisiin kun on saman katon alle muuttanut?

Jessus näitä aloituksia...

Mutta sille ei maailmassa mitään voi, että mielipiteitä ihmisillä riittää - suuntaan jos toiseenkin.

Ja jos esim. haluaa kokeilla yhdessä asumista ennen avioitumista, niin onhan sekin (ymmärtääkseni!) merkki siitä, että ihan vielä ei olla niin sitoutuneita, että haluttaisiin - esimerkiksi - avioitua.

Joten sillä tavalla ei ehkä kannata ihmetellä, jos itsekin yhdistää avioitumisen sitoutumiseen, että muutkin näin päättelevät.

Parisuhteen tai ihmisyyden arvottamista taas siviilisäädyn mukaan en ymmärrä - joten siinä mielessä aloitus on ärsyttävä - katson raukkamaisuuden olevan arvottamista.

Itse en ole vielä vähään aikaan avioitumassa tulevan avopuolisoni kanssa - ja yhtenä syynä on ihan se, että molempia hieman jännittää sellaisen askeleen ottaminen.

Vierailija:

Hei olen uudella kierroksella (...)

Kuinka olette toteuttaneet tai minkälaisissa erilaisissa häissä olette olleet?

ja saanut ihan hyviä ehdotuksia.

Itse en ole ollut naimisissa, mutta mies on - ja eronnut virallisesti vasta vuosi sitten.

Kuulostaa ihan siltä, kuin meidän pitäisi mennä naimisiin, jotta AP ja muutama kaltaisensa eivät pitäisi meitä raukkamaisina ja heitä ei ahdistaisi meidän suhteemme tila. Sori nyt vain, en ajatellut mennä ihan vain siitä syystä naimisiin, että tuo nyt on vaan teidän mielipiteenne. En anna joidenkin ulkopuolisten ihmisten mielipiteen päättää edes hiustenväristäni niin miksi sitten siviilisäädystäni?

koska siinä tulee kaikenlaisia juttuja mukaan - tunteita vaikka sen suhteen, että miten nämä kaikki meidän häitä todistamassa olleet vieraat nyt meihin suhtautuvat (toivat kalliita lahjoja!) - mitä vanhemmatkin ajattelevat (ehkä maksoivat jopa häät?) - entä jos menen uudestaan naimisiin, onko vähän noloa jutella papinkin kanssa sitten tästä uudesta avioliitosta, kun vanhakin meni päin persettä.



Vaikka sitä kuvittelisi, että avioliitosta on NIIN helppo lähteä, useimmiten avoliitosta voi ainakin ajatella, että eipähän mennyt turhiin häihin energiaa ja rahaa.

Vierailija:

Omistan asunnon, jossa asumme (hankin sen jo ennen suhdetta). Jos menisimme naimisiin pitäisi siitä tehdä erikseen paperit. Yhteistä omaisuutta meillä ei juuri ole (muutama hassu huonekalu vain). Lapsia ei ole.

teidän tilanteessa ei ole edes yhteisiä lapsia, joiden takia pitäisi sitoutua - tai jommankumman puolison saada lesken eläkettä (tms.). Jos olette nuoria ihmisiä, sitähän voi tapahtua vielä vaikka mitä. Ja miehethän nyt voivat yhtäkkiä päättää haluta lapsiakin vaikka 45-vuotiaina ja sitten etsiä sen 3-kymppisen morsmaikun - jos elämänkumppani on ollut omaa ikäluokkaa, eikä halukas lapsiin.

Vierailija:

En näe syytä miksi minun pitäisi saada puolet miehen tienaamista rahoista.

Vierailija:

Kuulostaa ihan siltä, kuin meidän pitäisi mennä naimisiin, jotta AP ja muutama kaltaisensa eivät pitäisi meitä raukkamaisina ja heitä ei ahdistaisi meidän suhteemme tila. Sori nyt vain, en ajatellut mennä ihan vain siitä syystä naimisiin, että tuo nyt on vaan teidän mielipiteenne. En anna joidenkin ulkopuolisten ihmisten mielipiteen päättää edes hiustenväristäni niin miksi sitten siviilisäädystäni?

On monia perheitä, joissa esim. rahatilanne kiristyisi äärimmilleen jos menisivät naimisiin. Tuet ym. loppuisivat kuin seinään, koska Suomessa puolisot ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan eikä silloin katsota sitä, minkä suuruisia ne tulot edes on. Tulee myös ongelmia perinnön ym. suhteen, samoin jos pari on kovasti " eritasoinen" (esim. meillä minä olen se varakkaampi, mies köyhä kuin kirkonrotta. Tiedän että hänen ahneet sukulaisensa tekisivät mitä vain päästäkseen kiinni " parempaan elämään" ) tai heillä on ongelmia suhteessaan. Naimisiinmeno ei tee autuaaksi, se on vain nimi paperissa, joka velvoittaa vaikka mihin. Kauniimpaa on antaa elämänsä toiselle, elää tämän kanssa ilman pakotteita tai " koska muutkin tekee niin" . Jokainen tyylillään.

Me elimme mieheni kanssa 7 vuotta avoliitossa. Emme kuulu kirkkoon ja meille naimisiinmeno ei ole niin tärkeä asia kuin uskoville (ja sukujensa talutusnuorissa kulkeville).



Olimme alusta asti erittäin sitoutuneita toisiimme, ihan varmasti yhtä lailla kuin naimisissa olevatkin parit. On typerää kuvitella, että suhteen virallistaminen estäisi eroja.



Menimme kuitenkin seitsemän avoliittovuoden jälkeen naimisiin muutaman toistajan läsnäollessa. Syitä oli kaksi: käytännön syistä, yksi yhteinen sykunimi tuntui helpommalta ja sitten nuo lailliset asiat. Avioliitto tuntui pidemmän päälle järkevämmältä tavalta elää yhdessä.



Mutta aivan yhtä hyvin olisimme voineet elää lopun ikäämme avoliitossa.

Vierailija:

Syitä oli kaksi: käytännön syistä, yksi yhteinen sykunimi tuntui helpommalta ja sitten nuo lailliset asiat. Avioliitto tuntui pidemmän päälle järkevämmältä tavalta elää yhdessä.

jotka elää avoliitossa

Mua enemmän huvittaa isot timantit nimettömässä, että varmasti kaikki näkee. Ja kermakakku-unelmat.

on helppo lähteä..

Kerran eronneena en todellakaan suinpäin ryntää uusiin naimisiin.

Haaveena olisi ne häät tämän vuoden puolella, mutta minä haluaisin pienet ja intiimit häät, jossa vain ne ihmiset jotka oikeasti ovat onnellisia meidän puolesta, ovat läsnä, ei siis kumminkaimanserkut.

Mieheni ei ole ollut aiemmin naimisissa, joten hänen haaveensa on suuret kirkkohäät.

Voimme kyllä päästä kompromissiin, mutta pitäis olla vielä tukku rahaakin..Maistraatissa tms. mies ei halua naimisiin mennä.

Las Vegasiin olemme molemmat halukkaita, Elvis vihkii ,-))

olen oikein tyytyväisenä ollut avoliitossa 11 vuotta , ja ei ole tarkoitustakaan mennä naimisiin eikä kyllä erotakkaan . koskaanhan ei voi sanoa oli naimisissa tai ei että onko toisen kanssa koko loppuelämää . et säkään voi sanoa että olet 100% varmuudella ukkos kans yhdessä koko elämän . toiset on naimisiin menevää sorttia toiset ei ja siinnä ei ole minun mielestä raukkamaisuudesta kyse .

Jollakin on nyt tylsää kun pitää yrittää tehtailla " provoaloituksia" solkenaan...

Hei olen uudella kierroksella ja

kerran eronneena en todellakaan suinpäin ryntää uusiin naimisiin.

Haaveena olisi ne häät tämän vuoden puolella, mutta minä haluaisin pienet ja intiimit häät, jossa vain ne ihmiset jotka oikeasti ovat onnellisia meidän puolesta, ovat läsnä, ei siis kumminkaimanserkut.

Mieheni ei ole ollut aiemmin naimisissa, joten hänen haaveensa on suuret kirkkohäät.

Voimme kyllä päästä kompromissiin, mutta pitäis olla vielä tukku rahaakin..Maistraatissa tms. mies ei halua naimisiin mennä. Kuinka olette toteuttaneet tai minkälaisissa erilaisissa häissä olette olleet?



Las Vegasiin olemme molemmat halukkaita, Elvis vihkii ,-))