Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle! 😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, että voisit vaan kävellä mun luokse ja kysyä lähdenkö mukaan. Lähtisin siltä seisomalta, ilman että tarvisi selittää mitään. Se olisi niin yksinkertaista. 

Oliko tämä naiselta miehelle?

Kyllä. Anna jomman kumman nimikirjaimet niin kerron oliko oikein. 

Mun sukunimessäni on kahdeksan kirjainta, hänen nimessään 11.

Ei ihan, ei ihan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan ole koko ajan psykoosissa? Tai sitten on osastolla 

Ei sinne osastolle niin vaan mennä, tuolla hiihtää koko ajan psykoottisia ihmisiä menemään. 

No mutta jos tiedostaa oman psykoositaipunuksen(?) niin lienee vielä todellisuudessa kiinni

Ei välttämättä tiedosta. Tosiaan ihan harhaisiakin ihmisiä hiihtää tuolla vapaana eikä todellakaan missään osastolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, minulla on todettu psykoosi. Olen ajoittain hengenvaarallinen. 

Psykoosiin voi vaipua kuka tahansa, mutta se voi olla myös kertaluontoinen. Miten vaarallisuus ilmenee?

Kuvittelen kokevani uhkaa ja saatan käyttäytyä aggressiivisesti. En muista jälkikäteen tilanteita. Olen normaalisti ujo ja arka. 

Onko sellaista tapahtunut myös ketjuun kirjoittaessa?

Ei tietääkseni. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan ole koko ajan psykoosissa? Tai sitten on osastolla 

Palstaa kun havannoit niin kyllä suurin osa on psykoosissa. 🙂 

Mistähän voisi haaveilla? Jostakin sellaisesta, jonka voisi saavuttaa. Harmi vain, että mikään haave ei voi korvata kaivattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, minulla on todettu psykoosi. Olen ajoittain hengenvaarallinen. 

Psykoosiin voi vaipua kuka tahansa, mutta se voi olla myös kertaluontoinen. Miten vaarallisuus ilmenee?

Kuvittelen kokevani uhkaa ja saatan käyttäytyä aggressiivisesti. En muista jälkikäteen tilanteita. Olen normaalisti ujo ja arka. 

Onko sellaista tapahtunut myös ketjuun kirjoittaessa?

Ei tietääkseni. 

Ok. Olisi sopinut joihinkin tilanteisiin ja selittäisi rajua reagointia.

Vierailija kirjoitti:

Illan galluppia: Etäisyys kaivattuun?

Kutakuinkin 204 kilometriä.

Mitä jos rakastellaan ensin ja mietitään vasta sitten tylsiä realiteetteja? Tulen hulluksi läheisyydestäsi

Vain sinun kainalosi ja läheisyytesi minua auttaisi.

Onnellisille rakkain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi ulkonäköKIN on tärkeää. Vaikka joku olisi hyvä tyyppi yms. mutta ulkonäöllisesti ei sytytä, en yksinkertaisesti kokisi himoa tai halua olla kosketuksissa. 

Ulkonäkö, haju(ttomuus), maku 

Ja tietysti energia ja katse 

Eri 

Tuoksun ja maun kun pääsisi todentamaan, muista ei epävarmuutta. Gn.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos rakastellaan ensin ja mietitään vasta sitten tylsiä realiteetteja? Tulen hulluksi läheisyydestäsi

En ole kovin lähellä ollut, joten mistä voit tietää? 🤗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanalle Tonille terveisiä. 🧡

Miksi te ette oo jo yhdessä Tonin kanssa?

Luuletko että kukaan haluaa olla palsta hullujen kanssa.

EI täällä kaikki ole hulluja.

Kaikki on hulluja.Ne jotka toista väittää, on vielä tutkimatta.

Ei pidä paikkaansa, toiset on todettu nimenomaan ei-hulluiksi :D

Siinätapauksessa ei ole riittävästi  tutkittu😉

Jo pelkästä ajatuksesta. 

Timolle hyvää yötä. <3

Vierailija kirjoitti:

Vain sinun kainalosi ja läheisyytesi minua auttaisi.

Eiköhän se ole nyt myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon niin pahoillani. Oon ollu ahdistava. Kaikki pelkkää tunteiden siirtoa, todellisuuspakoa ja limerenssiä. Vähän kun jonkun pienen lapsen mielikuvitusystävä. 

Kantsii laittaa suoraan sille henkilölle. Jos oot jo muutenkin ollut ahdistava, niin anteeksipyyntö menee siihen samaan syssyyn ja saat pois itsestäsi sen ja voit mennä eteenpäin. 

Pitää käydä ensin oma surutyö läpi. Nythän olen oikeasti tajunnut että mulla ei oo oikeesti ketään tässä maailmassa, joka ymmärtäisi mua tai olisi samalla aaltopituudella.

Pitää haudata osa minusta. Se toiveikas, "normaali" ideaali minä. Joka vielä halusi uskoa että kykenisin larppaamaan hyväksytysti tätä elämää ja se menisi joltain läpi. Halusin ehkä ajatella että edes joku olisi mun puolella ja pitäisi musta tälläisenä.

Ihmisen mieli on ihmeellinen. Nyt tuntuu vaan että aiemmin turvana ollut pumpulihöttö, haavemaailma murskaa mut kasaan. No kasaan siitä ehkä nyt reaalitajuisemman, ehkä vähän vinksahtaneen ja natisevan kokonaisuuden. 

🏚

Tai no jokin viikko sitten olit melkein samalla neliömetrillä.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisille rakkain.

💗💗💗💗

Missä juhlassa? Tai minä vuonna?