Yksiössä yksin asuvat: asumismuodon vaikutus hyvinvointiinne?

Ahistaahan se joo kun pieni betonikuutio

Mä voin täällä oikein hyvin! 😎 Tosin tämä on vähä yli 30 neliötä

Asuntoni on n. 30 neliötä, vähän alle. En kaipaa lisää tilaa. Pohjaratkaisu voisi olla erilainen, mutta ei tämäkään nyt huonoimmasta päästä ole. 

Mielestäni yksin asuminen on elintärkeä hyvinvointitekijä. Se, että saa elää rauhassa, omalla siisteystasollaan ja hallita välitöntä ympäristöään ilman häirintää ja kiusaamista. Nämä tuttuja ajoilta, kun oli sisaruksia tai esim. avoliitto.

Asuisni mieluummin vaikka 15 neliön yksiössä kuin avoliitossa.

Ja ihmettelen myös hieman sitä, mihin yksinasuva niitä neliöitä tarvitsee lisää. Ei tarvitse olla erillistä pöytää ruualle ja työnteolle, kohtuukokoinen yksi pöytä riittää molempiin. Ei tarvitse isoa sohvaa, ei töllöä, kun katselee ruutuja pääasiassa yksin.

Asuin ennen yksiööni muuttamista vuoden päivät kaksiossa. Mielenterveys parani heti, kun neliöt puolittuivat. Suurperheessä kasvaneena olin tottunut pieniin henkilökohtaisiin neliöihin, joten kaksiossa tilaa oli liikaa varsinkin, kun en halunnut hommata huonekaluja ja tavaraa, jota en todella tarvitse. 

Meitä asuu kaksi 33 neliössä, tosin mies on 2-4 päivää viikosta töissä toisella paikkakunnalla. Hyvin mahdutaan sekä yksin että kaksin. Toki se vaikuttaa omaan ajatukseni, että tämä on okt, eli ympärillä on oma piha ja rauha. Kerrostalossa en haluaisi asua neliössäkään.

Minä asun kaksiossa, mutta mun käytössä on vain yksi huone, keittiö ja wc, enkä tiedä miten lisähuoneet parantaisi mun mielenterveyttä. Jos haluan lisää tilaa niin menen ulos.

Eniten ahdistaa, että tästä pitää maksaa palatsin vuokraa. 740€ kuussa 31 neliön kopista on liikaa ja kohta siihen loppuu tukikin.

Yksinäni on 36 neliötä Helsingissä. Voisi siis pinta-alansa puolesta olla hyvin pieni kaksio.

Ei varsinaisesti ahdista, mutta en viihdykään. Erosin ja lapset ovat lähteneet kotoa. Ehkä yleinen tyytymättömyys elämään saa asunnonkin huonoksi, vaikka tämä on kyllä ihanalla paikalla ja oikein rauhallinen rappu.

Asuin itse 4 vuotta Helsingin kantakaupungissa 25 neliön yksiössä. Yksin asuminen oli ihan ok, sisustus oli tilan pienuuden rajoissa juuri oman näköinen ja arki toimi omaan tahtiini. Kuitenkin se, että sängystä näki suoraa keittöalueen, nukuin samassa tilassa missä imuria piti säilyttää ym häiritsi, sekä yksi ainoa ikkuna. 

 

Hyvinvointini parani isompaan kämppään muuttaessa.

Yksiö voi olla viihtyisä, tottuminen vain että kaikki järjestyksessä.  En tahtoisi maksaa 700 euroa pelkän lisätilan takia.

Muutin aikoinaan yksiöön suuresta kaksiosta erottuani silloisesta avopuolisosta.

Yksiössä asuminen paransi omaa elämänlaatuani, ajankäyttöäni ja sitä kautta ihmissuhteitani. Olin energisempi ja sain arkiaskareet hoidettua tehokkaammin ja pystyin keskittymään vihdoin työntekoon myös kotona.

Elelin 18,5 m2 yksiössä kolmen vuoden ajan. Elämäni parasta aikaa! En tiedä, miten olisin selvinnyt koronasulusta, mutta tuolloin meni hienosti. Olin vähemmän kuormittunut, koska tavaraakin oli minimaalisesti esillä ja siisteyden ylläpito oli helppoa.

Lainasin tuolloin paljon tavaroita, käytin läheistä kirjastoa, kuntosalia ja uimahallia enkä hankkinut kotiin uusia tavaroita. Pidin siitä, että kylpyhuonetta lukuun ottamatta näin koko asunnon kerralla eikä yksikään kaluste ollut turha vaan itseasiassa monikäyttöisiä. Siellä oli parvisänky vaatekaapin yllä, joten keskellä asuntoa oli tilaa treenata ja joogata.

Asuin Helsingin kantakaupungissa Hietalahden torin vieressä, joten heti talon ulkopuolella oli paljon tekemistä ja hyvät ulkoilureitit. Palvelut ja kulttuurimenot olivat alueella niin runsaat, että koin keskustan kodin jatkeena. Oli erittäin mukava tulla  hälyisältä kadulta pieneen, hiljaiseen kotiin ja hoitaa kotityöt ruoanlaiton lomassa omaan tahtiin.

Luovuin yksiöstä vain asumismenojen pienentämiseksi, muutin kimppakämppään kolmioon jossa oma huoneeni oli suurempi kuin koko edellinen yksiöni.

Vierailija kirjoitti:

Ja ihmettelen myös hieman sitä, mihin yksinasuva niitä neliöitä tarvitsee lisää. Ei tarvitse olla erillistä pöytää ruualle ja työnteolle, kohtuukokoinen yksi pöytä riittää molempiin. Ei tarvitse isoa sohvaa, ei töllöä, kun katselee ruutuja pääasiassa yksin.

no jos asuu yksin ja tekee pääosin etätöitä, tarvitaan kyllä ihan oikea työpöytä. Toki sen ei tarvitse olla mikään hehtaarimalli ja mahtunee yksiöönkin. Olen niinkin röyhkeä että omistan peräti 55telkunkin yksin :D tosin asun kaksiossa ja itse maksan asumiskuluni. Sohvakin löytyy. Yksiössä joustaisin ehkä siitä sohvasta ja telkku voisi vähän pienentyä, mutta kokonaan ilman en halua olla. Olen myös extraröyhkeä ja tykkään nukkua vähintään 120cm leveässä sängyssä( olen normaalipainoinen ennen kun joku läskikortin keksii).

"no jos asuu yksin ja tekee pääosin etätöitä, tarvitaan kyllä ihan oikea työpöytä"

Älä yleistä. Itse teen 100% etätyötä, enkä mitään työpöytää tarvitse. Työskentelen ihan ruokapöydän ääressä, tähän saa levitettyä kaiken tarvittavan ja toinen pääty jää tyhjäksikin lounasta varten. Työpäivän jälkeen tadaa, pöytä on taas ruokapöytä. 

Asun kaksiossa mutta tupakeittiö huone riittäisi hyvin, makkari on vierashuoneena kun lapset kylåilevät.

Yksiöni on 38 neliötä, ihan riittävästi yhdelle. On tilaa kaikelle mitä tarvitsee, ja ihan väljää. Työpisteen (seisoma) olen tehnyt ikea pax kaapin sisälle, siellä se on piilossa liukuoven takana työaikojen ulkopuolella.

Yksin asuminen on todella rentouttavaa ja kivaa, ei tarvitse sietää tai siivota kenenkään sotkuja, ja saa sisustaa just niinkuin haluaa. Lisäneliöt täällä maksaa 5000-10 000e neliöltä, joten pelkän kaman haalimisen takia en halua tuollaisia summia extratilasta maksaa. 

Asuin erottuani 30 neliön yksiössä kahden taaperon kanssa. Alkoi ahdistamaan jo parissa vuodessa. Ehkä yksin olisin kestänyt pidempään. Säilytystilojen puute oli pahinta. Uuden parisuhteen myötä muutin kolmioon. 

Vanhojen talojen yksiöt ovat vielä jotenkin sympaattisempia kuin uudet itsemurhakuutiot

Ei vaikuta negatiivisesti.. Olen asunut 37 neliön yksiössä joka oli ihana. Siinä oli sauna ja parveke ja ikkunoita kolmeen ilmansuuntaan.

No itse kun muutin opiskelijana solusta yksiöön, en enää ollut jatkuvasti väsynyt, ja ei tarvinnut enää nukkua viikonloppusin kellon ympäri. Myös pahoinvointikohtaukset jäivät pois. Kumpi sitten olikaan haitaksi..