Mistä apua raivostumiseen?

Isäni oli todella herkkä raivostumaan ja tietenkin lapsesta asti sitä katsonut ja oppinut. Koirien kouluttaminen on tapahtunut väkivalloin niinkuin todella monessa perheessä 80-90luvulla. 

Ongelma on siis se että vaikka kuinka olen yrittänyt työstää itseä ja oppia uutta, oppia rauhoittumis keinoja niin raivostuessa en hallitse itseä ollenkaan. Olen täysin vihan vallassa. Olen aiemmin yrittänyt saada tähän apua mutta on vaan hyökätty sanallisesti päälle että olet hullu t*pa itsesti, ei kukaan normaali ihminen raivostu. Joten olen jäänyt ongelman kanssa yksin.

Nyt olen huomannut että somettajat ovat alkaneet puhumaan jo edes vähän hermostumisesta, joka on hyvä mutta uskon olevan vain pintaa sille millaisia hermostumisia ihmiset kokee oikeasti. Tästä pitäisi puhua enemmän että ihmiset saisi apua vihan hallintaan.

Itse siis tänä aamuna suutuin koiralle joka oli pissinyt yöllä lattialle ja lapsen vaatteiden päälle, potkaisin koiraa kovasti ja jos ei olisi juossut ulos niin varmasti olisin tehnyt muutakin. Vaikka täysin ymmärrän että koira ei tajua miksi tein niin. Se viha mikä tulee on täysin mahdoton hallita. Ja noinkin pienestä asiasta. Tarvitsen apua mutten tiedä mistä sitä saa. Ja arvatkaa haluanko lapsen oppivan tätä samaa p*skaa mitä itse opin? En todellakaan. 

Muistan lapsena kun kaverin äiti aina suuttui ja huusi ja alkoi itkemään ettei jaksa. Sen jälkeen he pyysivät anteeksi ja halasivat. Pidin sitä todella outona ja nolona, säälin kaveriani että joutuu asumaan tuollaisessa perheessä. Menin kotiin jossa isäni suuttui kun ruoka oli liian kuumaa ja viskasi kattilat seinään ja ajattelin että hänellä on huono päivä mutten pitänyt sitä lainkaan outona silloin. Se oli itselle normaalia.

No kaiken opitun jälkeen menetinkin yläasteella lapsuuden kaverini ja toisen pitkäaikaisen ystävän koska olin todella negatiivinen ja ärsyttävä. Se on kolaus joka sattuu edelleen. Tosilla on ihanat kaveripiirit ja lapsuudenystävät. Minulla ei ketään. Isä opetti raivoamaan ja äiti etsimään kaikesta negatiivisia puolia sekä puhumaan pahaa selän takana. Onneksi nykyään osaan aidosti välittää muista ihmisistä ja haluan olla hyvä oli toinen millainen tahansa. Ja opetan myös lapselleni olemaan kaikille hyvä ja auttamaan ja kerron kokemuksesta miten käy jos on toisille ilkeä. Jää yksin. Onnekseni olen huomannut että hän on todella auttavainen ja ystävällinen ihan kaikille.

Toivon etten opeta hänelle tätä raivostumista esimerkeilläni ja siksi haluan apua pian. Suuttua saa mutta se pitää oikein, kuten lapsena se ystäväni äiti.