Aikuinen etäsuhde, kuinka kauan jaksaisit?

Kypsemmällä iällä etäsuhde on huomattavasti helpompaa kuin nuorena. Ei ole enää pesänrakennusviettiä ja kummallakin on oma elämä. Itse olen 52v ja ollut etäsuhteessa kohta 10v. Sopii meille täydellisesti. 

Ei kiitos ollenkaan. En jaksa pitkää välimatkaa. Lisäksi haluan suhteen etenevän johonkin eikä vain olla etäsuhteessa koko ajan. Haluan seksiä useamman kerran viikossa ja se ei etäsuhteessa onnistu.

Nainen46

Minusta on vain kiva että mies lähtee viikonlopun jälkeen omaan kotiinsa. Yhteenmuutto tarkottaisi sitä että joutuisin myymään nykyisen taloni eli heittämään oman elämänhallintani ja talouteni jonkun muun käsiin. Samalla menisi oma rauha, aika ja tile. Aika supermies saa deittityyppi olla että olisin valmis tuollaiseen. Sormuksia tai kihloja en niin kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiitos ollenkaan. En jaksa pitkää välimatkaa. Lisäksi haluan suhteen etenevän johonkin eikä vain olla etäsuhteessa koko ajan. Haluan seksiä useamman kerran viikossa ja se ei etäsuhteessa onnistu.

Nainen46

Suhteen etenemistä välimatka ei tietenkään sinänsä estä. Ollaan puhuttu alusta saakka, että loputtomiin tämä ei etäsuhteena jatku vaan tarkoitus on jonakin päivänä elää ja asua yhdessä. Olen puhunut myös avoimesti siitä, ettei siitä saa tulla mikään ajaton tila, mikä voisi tarkoittaa mitä vaan aikajanaa asiassa.

Seksiä kaipaan minäkin useammin, mutta tällä hetkellä se ei tietenkään ole mahdollista. Toisaalta kunnon roihu on säilynyt toista kohtaan ja yhdessä ollessa nautitaan aivan loputtomasti toisistamme. 

 

Ap

Etäsuhde on itselleni ainoa mahdollinen parisuhde, mutta tietenkään siinä ei ole mikään tarve olla satojen kilometrien välimatkaa vaan hyvin voitaisiin asua samalla paikkakunnalla ja miksei vaikka samassa kaupunginosassakin. En ole myöskään avioliittovastainen vaikka en nyt varsinaisesti voi väittää haaveilevanikaan sellaisessa elämisestä, mutta oikean ihmisen kanssa miksei vaikka voisi vihillekin mennä. Sekään kun ei tarkoita yhteistä huushollia.

Tämä ei jostain syystä ole miesten mieleen vaan oman kokemukseni perusteella se on hyvin joko-tai eli joko eletään yksiavioisessa ja sitoutuneessa parisuhteessa saman katon alla tai sitten suhde on avoin ja vapaa eli ollaan vain panosuhteessa.

Meille tuli etäsuhde kun mies muutti edeltä tuhannen kilometrin päähän. Sen 4 kk kesti, kun nähtiin joka kuukausi ja päivittäin useita viestejä ja soittoja. Sitten muutin perässä. Mutta ei tuo mukavaa ollut millään lailla.

Jos nyt pitäisi uutta suhdetta aloitella, niin en usko suostuvani etäsuhteeseen, ainakaan niin ettei nähtäisi usein. Eli välimatkaa ei saisi paljoa olla.

En tiedä. Nyt ollut yli puoli vuotta etäsuhteessa ja raskastahan se on, kun tunteet on suuret, mutta rakastaan näkee vain harvoin. Välimatkakaan ei ole mikään mahdoton ja voisin ajella vaikka useamman kerran viikossa, mutta nainen ei halua lapsiaan mukaan suhteeseen, minkä ymmärrän. En itsekään haluaisi omiani, jos olisivat vielä nuorempia. Enää eivät ole esteenä.

Vaikeaa on, mutta kun toista rakastaa, niin erotakaan ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiitos ollenkaan. En jaksa pitkää välimatkaa. Lisäksi haluan suhteen etenevän johonkin eikä vain olla etäsuhteessa koko ajan. Haluan seksiä useamman kerran viikossa ja se ei etäsuhteessa onnistu.

Nainen46

Suhteen etenemistä välimatka ei tietenkään sinänsä estä. Ollaan puhuttu alusta saakka, että loputtomiin tämä ei etäsuhteena jatku vaan tarkoitus on jonakin päivänä elää ja asua yhdessä. Olen puhunut myös avoimesti siitä, ettei siitä saa tulla mikään ajaton tila, mikä voisi tarkoittaa mitä vaan aikajanaa asiassa.

Seksiä kaipaan minäkin useammin, mutta tällä hetkellä se ei tietenkään ole mahdollista. Toisaalta kunnon roihu on säilynyt toista kohtaan ja yhdessä ollessa nautitaan aivan loputtomasti toisistamme. 

 

Ap

Mua ei kiinnosta etäsuhde edes alussa. En aloittaisi edes mitään suhdetta jos välimatkaa on paljon. Ei vain yksinkertaisesti ole mun juttu.

Nainen46

Up

Vierailija kirjoitti:

En naisena ajaisi suhdetta mihinkään suuntaan. Ei ole naisen työ ohjata miestä. Jos mies on vätys mammanpoika niin sitten on ja se ei ole minun ongelmani. Antaisin kiinnostuksen laantua sitä mukaa kuin miehen panostuksen. Uutta verkkoa vesille ja uteliaasti vilkuilemaan vieraisiin pöytiin.

Tuolla asenteella voi olla aika yksinäistä ja tyhjää, ainakin henkisesti. Jokainen tavallaan. Ja tiedetään tiedetään et ole yksinäinen vaan sinulla on unelmien tosiMies elämässä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiitos ollenkaan. En jaksa pitkää välimatkaa. Lisäksi haluan suhteen etenevän johonkin eikä vain olla etäsuhteessa koko ajan. Haluan seksiä useamman kerran viikossa ja se ei etäsuhteessa onnistu.

Nainen46

Seksiä ja seksiä. Onhan se kivaa mutta kannattaa opetella harrastamaan yksinkin. Omasta mielestäni tauko pitää mielenkiinnon yllä ja on vain patempaa tauon jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Etäsuhde on itselleni ainoa mahdollinen parisuhde, mutta tietenkään siinä ei ole mikään tarve olla satojen kilometrien välimatkaa vaan hyvin voitaisiin asua samalla paikkakunnalla ja miksei vaikka samassa kaupunginosassakin. En ole myöskään avioliittovastainen vaikka en nyt varsinaisesti voi väittää haaveilevanikaan sellaisessa elämisestä, mutta oikean ihmisen kanssa miksei vaikka voisi vihillekin mennä. Sekään kun ei tarkoita yhteistä huushollia.

Tämä ei jostain syystä ole miesten mieleen vaan oman kokemukseni perusteella se on hyvin joko-tai eli joko eletään yksiavioisessa ja sitoutuneessa parisuhteessa saman katon alla tai sitten suhde on avoin ja vapaa eli ollaan vain panosuhteessa.

Ehkä joillekkin miehille se ei ole mieleen, mutta itse juuri haluaisin tuollaisen suhteen mutta taas tuntuu että naiset alkavat jossain vaiheessa aina haluamaan sitä kotileikkiä rakentamaan. Minulla on lapset jo teiniikäisiä enkä jaksaisi perustaa uutta perhekuvioita tässä vaiheessa elämää koska olen jo nähnyt siinä ne hyvät ja huonot puolet, ja sen perusteella uskon enemmän eriillissuhteen sopivan itselleni.

Olen 40v. ja jos nyt eroaisin tai aviomieheni kuolisi, niin en usko, että muuttaisin enää kenenkään kanssa yhteen. Aviomieheni on elämäni rakkaus ja en usko, että voisin enää koskaan kokea tälläistä suhdetta, mikä meillä on ollut. Toisekseen en haluaisi uusperhettä lasten takia, saisi olla melkoinen rakastuminen, että suostuisin.

Mutta en ikinä voisi elää myöskään sellaisessa etäsuhteessa, että toinen asuu eri kaupungissa. Luultavasti kiinnostukseni häneen vain lakkaisi, kun nähtäisiin liian harvoin. 

En jaksaisi kuin ihan väliaikaisesti, olen 33 v. Ehkä 4 kk olisi pisin aika. Parisuhde on itselleni ensisijaisesti arjen kumppanuutta ja läheisyyttä, etäsuhteessa ei siis olisi järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v. ja jos nyt eroaisin tai aviomieheni kuolisi, niin en usko, että muuttaisin enää kenenkään kanssa yhteen. Aviomieheni on elämäni rakkaus ja en usko, että voisin enää koskaan kokea tälläistä suhdetta, mikä meillä on ollut. Toisekseen en haluaisi uusperhettä lasten takia, saisi olla melkoinen rakastuminen, että suostuisin.

Mutta en ikinä voisi elää myöskään sellaisessa etäsuhteessa, että toinen asuu eri kaupungissa. Luultavasti kiinnostukseni häneen vain lakkaisi, kun nähtäisiin liian harvoin. 

Etäsuhteella tarkoitetaan nimenomaan eri paikkakunnilla asumista. Ei samassa kaupungissa eri osoitteissa asumista lasketa varsinaiseksi etäsuhteeksi.

1000 km etäisyyttä eikä nähtäis koskaan

Se olis ok.

Vierailija kirjoitti:

15 vuotta jo mennyt hyvin. Ikinä en halua ketään vakituisesti asumaan kotiini. Välillä ollaan viikkoja jommassa kummassa kodissa, välillä menee kuukausikin ettei nähdä, jos on muita menoja. Yhdessä reissaillaan. Jokainen valitkoon juuri itselle sopivimman suhteen, ei kannata väkisin tehdä kuten ehkä muut. 

Onko teillä siis etäsuhde? Miten voitte olla viikkoja toisen luona, ettekö käy töissä?

Olin mieheni kanssa etäsuhteessa noin kolme vuotta töiden takia. Se oli ihan painajaista, ikävä oli kova. Pystyimme näkemään noin kolmen kuukauden välein. Ero olisi tullut, jos ei olisi ollut molemmilla selvänä suunnitelmana ja tavoitteena, että hynttyyt laitetaan taas yhteen heti, kun se on mahdollista. Auttoi myös, että olimme alkuperin samasta maasta ja kaupungista kotoisin, joten oli selvää, missä se oikea koti sijaitsee.

En lähtisi etäsuhteeseen, jos ei olisi alunperin tiedossa tilanteen väliaikaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljä vuotta ollaan oltu etäsuhteessa ja näin jatketaan. Emme koe mitään tarvetta muuttaa tätä näin yli viisikymppisinä. Ollaan oltu naimisissa tahoillamme, lapset aikuisia, omat kodit. Ei jaksa enää aloittaa mitään yhteiseloleikkejä asuntoineen, rahoineen jne.

Kuinka monen tunnin ajomatka teillä on yhteen suuntaan välillänne?

Ketjussa moni tuntuu sotkevan etäsuhteen ja sen, että asutaan samalla paikkakunnilla omissa asunnoissa.

Me itseasiassa asutaan eri maissa. Joten tosi etäsuhe 🙂. Yhdessä ollessa ollaankin sitten 24 /7. Voidaan olla parikin kuukautta jomman kumman luona. Tämä on ehkä vähän huono esimerkki sinänsä. Mutta kokemusta on sellaisesta 100 km välimatkasta. Se oli oikeastaan rankempaa, kun tavattiin lähinnä viikonloppuisin. En jaksaisi sellaista enää. 

Oltu yhteydessä reilu pari vuotta. Välimatka 90 km. Nähdään yleensä viikonloppuisin. Itsellä alaikäinen lapsi huoltavana, joten se sitoo nykyiselle asuinpaikkakunnalla. Ja toisaalta viihdyn omassa asunnossani. Välillä mennään myös kumppanin luokse lapsen kanssa.