Mistä kateus ja katkeruus johtuu
En aikuisiällä ole tuntenut näitä tunteita niin en pysty kuvailemaan niitä.
Kommentit (13)
Perisynti. Ajatelkaa kuinka upea ja hieno maailma olisi kun ei olisi kateutta ja sen tuomaa ahneutta. 😯
Zeniläisyyden ja kurinalaisuuden puutteesta.
Sitä mitä ei näe, ei myöskään voi hallita. Kyllä ne tunteet sinultakin löytyy.
Olen köyhä, ruma, läski kellekkään kepaamaton, siksi ole kateellinen ja ilkeä ..en sosi toisillekkaan mitään.
kun verrataan omaa elämää muiden elämään
Ihminen on sosiaalinen eläin. Sosiaalisuuteen kuuluu jonkunlainen vertailu, joko tietoinen tai tiedostamaton. Toimiessaan oikein se voi olla motivoivaa. Esimerkiksi kun näkee miten toinen nauttii työnsä tuloksista, se voi motivoida itseäkin toteuttamaan omia haaveita. Mutta sitten joillakin se menee yli, etenkin jos aivojen kehitys on kesken. Siksi lapset ja nuoret saattavat helposti suuttua jos kaverilla on jotain hienompaa. Valitettavasti kaikki eivät vielä aikuisenakaan pääse tästä yli, koska tämä vaatisi tunteen tunnistamista ja käsittelyä oman pään sisällä.
Se tarkoittaa sitä, että omaa elämää kannattaisi kehittää eteenpäin. Eli oikeastaan ihan terve tunne, kuhan ei jumitu siihen pitemmäksi aikaa.
Vanhoina useinmiten katkerimpia ovat ns. kunnon, kiltit (naiset) ihmiset. He ovat passanneet aina toisia, ja odottaneet saavansa jonkinlaisen palkinnon pyyteettömästä työstään. Kun kiitosta ei kuulu, katkeroituu. Kateus syntyy, kun kuvitellaan kaikilla toisilla olevan paremman elämän kuin itsellä. Nähdään vain niitä asioita, jotka kokee puuttuvan elämästään. Henkilö ei näe kaikkea hyvää, jota ihan tavallisessakin arjessa on.
Itsellä katkeruus on kummunnut siitä, että olen kokenut tulleeni kohdelluksi väärin. Meni tosi pitkään, että sain asiaa jalostettua päässäni ja sydämessäni hyväksyvään asentoon, sillä ei kukaan ole tehnyt elettä sovittaakseen ja olen joutunut työstämään asiaa yksin. Vanha tikku kaihertaa aina silloin tällöin edelleen, mutta osaan käsitellä asiaa ja se pilaa enää elämääni.
Kateutta olen huomannut itsessäni silloin, jos olen kokenut jonkun saaneen jotakin helpolla, kun minä koen joutuneeni ponnistelemaan mielestäni enemmän tai odottamaan epävarmoja tuloksia pitkän ajan. Tiedostan, että ongelma ei ole se toinen ihminen, vaan oma taipumukseni vertailuun.
Todella vaikeita tunteita ovat molemmat. Nykyään tunnistan, kun ne kohoavat pintaan ja huomaan tarvitsevani omille ajatuksille järkeistämistä. Voimakasta kateutta koin viimeksi eilen, mutta kun työstin ajatusta, kykenin lopulta olemaan vilpittömästi iloinen toisen puolesta. Keskipitkän lenkin se kyllä vaati. Kaikenlaisia tunteita voi tulla pintaan, mutta aina voi valita onko mulkku eli miten niihin reagoi.
Mulla kateus nousee esille huononmmuuden ja arvottomuuden tunteesta. Eli se että toisella ihmisellä on joku asia tai ominaisuus tekee musta huonomman tai arvottoman.
Tässä auttaa realistinen tietoisuus omista vahvuuksista ja heikkouksista sekä niiden hyväksyminen, vaikkapa että toisella ihmisellä nyt on vaan pitkät sääret, kun itsellä on lyhyet. Se ei tee musta huonompaa ihmistä, me ollaan vaan erilaisia.
Se miksi kateus on hankala asia, jos joku ei hallitse omaa kateudentunnettaan ja alkaa sen perusteella kiusaamaan toista. Olen itse joutunut tälläisen kiusaamisen uhriksi, se oli henkisesti raskas kokemus.
Aatosta jaloa ja alhaista mieltä
Tunteiden paloa ja kylmyyttä sieltä
Syömmestä pienestä löytyä voi
Paljon min kohtalo soi..
Tämä.
Tietäisivätpä kateelliset, miltä näyttävät!