Lue keskustelun säännöt.
Joskus kadehdituttaa lapsettoman työkaverin
04.04.2007 |
elämä. Joskus taas melkein huvittaa.
Kyse on 35-vuotiaasta äitinsä luona asuvasta ihmisestä.
Äitinsä herättää hänet aamuisin töihin. Puolituntia ennen työajan alkamista... Tässä kohtaa kadehdin, kun mietin omia aamujani. On herättävä tosi aikaisin, jos haluaa pukeutua ja vaikka lukea lehden ennen kuin herättää lapset. lapset valmiiksi ja päiväkodin kautta töihin.
Samainen työkaveri myös nukkuu joka päivä päiväunet töistä tultuaan, kun on niin rankka työ. Ja itsehän tietenkin riennän ruoanlaittoon ja kuuntelen lapsien elämöintiä, ennen kuin joskus illalla talo hiljenee ja on sitä omaa aikaa. Ja tietenkin nukkumaanmeno venähtää aika myöhään, että ehtisi jotain illalla tehdäkin. Ja aamulla sitten kateellisena kuuntelen, kuinka työkaveri kävi ajoissa nukkumaan...
Mutta silti, oikeasti olen tyytyväisempi omaan elämääni...
Kommentit (13)
Meillä on töissä vastaavanlaisia tapauksia parikin kpl, ~50v miehet, eivät kyllä asu vanhempiensa helmoissa.
Havaintoina heistä voi sanoa, että ovat erittäin itsekkäitä, ajattelutavaltaan "putkinäköisiä", suurin elkein ja suureen ääneen itseään korostavia henkilöitä . Voi sanoa lähinnä että nämä henkilöt ovat täydellisesti juuttuneet 16 vuotiaan teiniangstan kuosiin.
Vanhemmuus tuo vastuun ja huolenpidon myötä ihmiseen aivan erilaista syvyyttä, pienten kanssa on toisinaan raskasta mutta en kyllä vaihtaisi missään nimessä paikkaa ko. "veijarien" kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Upea elintapa tuolla aloituksessa kuvaillulla. Vielä kun muuttaisi pois äitinsä luota, niin elämä olisi täydellistä. Pääasia, ettei hanki lapsia. Niiden myötä katoaa vapaus täysin. Surullista, että niin moni hankkii lapsia ja on sitten jumissa niiden kanssa.
No en kyllä olisi kateellinen henkilölle, joka asuu tuossa iässä äitinsä helmoissa. Se olisi pikemminkin mun painajainen. Mieleen tulee lähinnä, että mikä on niin pahasti pielessä, ettei ole pystynyt itsenäistymään ja rakentamaan omaa elämää. HUH.
Itse olen lapseton, asun yksin ja varmasti valitan töissä ihan liikaa työn ja siivouksen rankkuudesta.
Olen valmis myöntämään, että elämästäni saattaa puuttua paljon, kun en ole hankkiutunut perheenäidiksi. Olen luultavasti myös lapsellinen ja itsekäskin.
Silti, en edelleenkään kaipaa lapsia, kuten en ole koskaan kaivannut. En halunnut lapsia lapsena, en nuorena, enkä taatusti tällä hetkellä.
Kaikessa on puolensa. Muutenhan kaikki pyrkisivät samanlaiseen elämäntyyliin. Ymmärrän minä, että joku toteuttaa geeniensä jatkamista, hoivaviettiään ja saa nautintoa seuratessaan lapsensa kehitystä. Mutta ymmärrän myös omaa vapautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeastiko joku, joka on itse hankkinut lapsia, rupeaa vertailemaan elämäänsä rankemmaksi kuin lapsettoman elämä?
Näin luistetaan vastuu omista ratkaisuista näppärästi ja siirretään kiukku viattomaan kohteeseen. Enpä huomannut aikoinaan tuota itse tehdä, kun ajattelin, että itse olen valinnut tieni ja lapsia hankkinut.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää joskus kyllä myös lapsettomien työkaverien puheet kuinka rankaa on. Ja sitten kuitenkin voi kaiken vapaa-ajan vaikka halutessaan käyttää nukkumiseen tai muuten rentoutumiseen.
Ja viikonloppuna voi nukkua vaikka koko päivän.
Lapseton voi halutessaan käyttää vaikka kaiken vapaa-ajan nukkumiseen ja rentoutumiseen?
Meinaatko, että ihmisillä ei voi olla mitään muita sitovia velvoitteita elämässä kuin lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikessa on puolensa, mutta sanoisin että vuorokaudessa kuitenkin on ihan h...tisti tunteja ja jos päivästä toiseen elämä olisi vaan pitkään nukkumista ja elbailua niin pitkäksi tulisi kyllä aika.
Eli vaikka välillä lasten kanssa (etenkin kun he olivat pienempiä) oli/on kiirettä ja tuntui että omaa aikaa on vähän, loppupeleissä olen kuitenkin tyytyväinen, että he ovat olemassa ja elämässä muutakin sisältöä kuin oma napa ja omat harrasteet.
Omaa napaahan ne omat lapsetkin oikeastaan ovat. Ei kai siinä ole mitään epäitsekästä, että pyrkii hoitamaan hyvin omat lapsensa, jotka kantavat vanhempiensa geenejä ja aikanaan jatkavat vanhempiensa sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaa napaahan ne omat lapsetkin oikeastaan ovat. Ei kai siinä ole mitään epäitsekästä, että pyrkii hoitamaan hyvin omat lapsensa, jotka kantavat vanhempiensa geenejä ja aikanaan jatkavat vanhempiensa sukua.
Jos ovat onnekkaita, eivät jatka vanhempiensa sukua. Miksi kukaan toivoisi lapsilleen lapsia? Kai sitä haluaa lapselleen onnellisen elämän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaa napaahan ne omat lapsetkin oikeastaan ovat. Ei kai siinä ole mitään epäitsekästä, että pyrkii hoitamaan hyvin omat lapsensa, jotka kantavat vanhempiensa geenejä ja aikanaan jatkavat vanhempiensa sukua.
Jos ovat onnekkaita, eivät jatka vanhempiensa sukua. Miksi kukaan toivoisi lapsilleen lapsia? Kai sitä haluaa lapselleen onnellisen elämän!
Ja taas päästiin siihen, miten vain lapset tuo onnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kuin huomaatkaan, lapset ovat muuttaneet pois. Sitten taas alkaa se rauhallinen elämä (liiankin rauhallinen, odotan lapsenlapsia).
Mua ärsyttää joskus kyllä myös lapsettomien työkaverien puheet kuinka rankaa on. Ja sitten kuitenkin voi kaiken vapaa-ajan vaikka halutessaan käyttää nukkumiseen tai muuten rentoutumiseen.
Ja viikonloppuna voi nukkua vaikka koko päivän.