Onko vanhemmat ihmiset enemmän merkkiuskollisia, kuin nuoret esimerkiksi ruoka-asioissa?

Kyse on enemmänkin siitä, ettei kiinnosta juosta jokaisen uutuuden perässä. Kauppareissuihin kyllästyy, eikä jokaista tuotetta jaksa hehkuttaa hyllyjen ääressä saati  muutenkaannotkua  kaupoissa pitempään kuin on pakko. Elämänarvot ajankäytöstäkin ratkaisevat sen onko elämä ostamisessa vai jossakin muussa.

Jos pyytää jonkun hakemaan jotakin kaupasta on parempi antaa selkeästi tietyn tuotteen nimi kuin saada käteensä jotakin, jota ei haluakaan. Tuotteissa on eroa.

Elämänkokemus on opettanut sen, että ensin kannattaa seurata onko jokin uutuus aikaa kestävä ja oikeasti hyvä kuin uskoa kaikkea mitä markkinointi väittää tai hyväuskoiset sinisilmät väittävät.

Urautuneita löytyy joka ikäluokasta. Olin vuosia sitten Lidlissä ja vieressäni oli pariskunta, joka katseli hyllyjä ja nainen totesi miehelleen, että ei me voida ostaa täältä mitään "kun ei ole mitään saarioista". Siinä ajattelin, että kyllä elämän voi tehdä vaikeaksi jos haluaa. Parempi olis mennä sinne Osuuskauppaan.

Kyllä!! Omat vanhempani ainakin, ja se menee välillä jo ihan yli ymmärryksen. Koronan aikaan oli hankalaa kun kävin heille kaupassa. Ensin piti käydä vanhempien luona googlettamassa joka ikinen tuote kuvineen, etten vain tuo väärää palvikinkkua tai kauraleipää. Sitten kävin kaupassa ja vein heille ostokset. Tosin, sitten ostamani tomaatit oli kuulemma raakoja 😄

WC-paperi pitää olla Lambia, pitää olla oikeaa Oivariinia eivätkä voi vahingossakaan syödä esimerkiksi vähäsuolaisempaa. Juusto perinteistä Oltermannia, 17% eivät kykene syömään vaan jos sen vahingossa kaupasta joku tuo, antavat sen jollekin. Ja niin edelleen.

Meille kun tulivat niin ihmettelivät eikö meillä ole oikeaa suolaa. Kun oli vain himalajan ruususuolaa tai joskus aiemmin pan-suolaa. He ostivat kaupasta itselleen oman suolan, oman talouspaperin ja Oivariinin. 

Kahvissa joskus suosittelin Kulta Katriinaa. Ei, he juovat vain Juhla Mokkaa kun se on parasta. Vuosia myöhemmin kun kahvit tarjosin, kehuivat kun on hyvää! Sanoin että on Kulta Katriinaa. Isä närkästyi ja ei puhunut aikoihin mitään.

Ap, tampio.

Vierailija kirjoitti:

Elämänkokemus on opettanut sen, että ensin kannattaa seurata onko jokin uutuus aikaa kestävä ja oikeasti hyvä kuin uskoa kaikkea mitä markkinointi väittää tai hyväuskoiset sinisilmät väittävät.

Vaan eihän merkkiuskollinen mitään uutuuksia kokeilekaan. Eikä silloinkaan kun se ei enää ole uutuus.

Eivät ole, se on luonteenpiirre, joka voi olla kaiken ikäisillä. Omat vanhempani kokeilivat 80 v iässä juurikin kaikkia uutuuksia. Äidilläni pitää vieläkin olla esim. uusinta teknologiaa.

Minä ainakin kokeilen kaikkea uutta, en ole merkkiuskollinen. N. 69v.

Makuasioita. Mä pyydän just tiettyä, vaikka leipää, koska muu voi olla oikeasti pahaa, esim joku oltermanni on pahaa, siksi pyydän jotain tiettyä merkkiä.

Halpis weskipaperilla en pyyhi, tulee tikkuja ahteriin! SIKSI pyydän kunnollista.

Osa tuotteista, uusista on silkkaa kuraa!

Tottakai. Vuosien myötä on jo löytynyt ne omat suosikit. Kokeilut tuovat harvoin uusia.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tampio.

Mitä tämä tarkoittaa? En puhu luolamiestä. t.AP

Eivät ole, mutta ovat enemmän laatutietoisia, kuin jos olisi elettyä elämää vähemmän. 

Onhan se ihan selvä, ei jollakin 15v voi olla kokemusta paljoakaan eri levitteitä tai hammastahnoista, kuin jollakin nelikymppisellä tai 70v. 

Tässä on vuosien myötä kokeiltu melkein jokainen margariinimerkki, niin lopulta löytyi se suosikki. Välillä kokeillaan uusia ja voi olla, että nykyinen suosikki vaihtuu toiseen. Sama koskee muitakin elintarvikkeita.

Vanhoissa ihmisissä on heitä, jotka syövät sitä, mitä ovat "aina" tottuneet syömään. Niin kuin on nuoremmissakin. Heille aiheutuu kriisi jo siitä, kun pakkauksen ulkoasu muuttuu. Hinnan muutos on tietenkin katastrofi aina.

Ja on myös meitä, jotka ovat kokeilleet ja maistaneet monenlaista ja löytäneet omat suosikkinsa. Uutta voidaan kokeilla, mutta ihan kaikkeen ei enää lähdetä, koska tiedetään jo, minkä tyyppisestä ei tykätä. 

Esim. he-vi -osastolta löytyy harvoin mitään sellaista, mitä en olisi maistanut. Silloin, kun löytyy, riippuu ihan fiiliksestä ja rahatilanteesta (joka toki vaikuttaa fiilikseenkin), että ostanko vai en.

N56 (eli kohtalaisen vanha jo)

Kyllä, haluaisin aina tiettyä luomuperunaa.

Minun anoppini "ainut oikea" kahvimerkki vaihtuu n. 2 vuoden välein. Hän on melkein 80 vuotta jo.

Floora maistuu paskalle. Ostan Oivariini herkkua.

Muuten ostankin vain peruselintarvikkeita, koska teen ruuan itse. Ei eineksiä koskaan, mutta joskus ostan pakastevihanneksia talvella.

Jos on todennut jonkun tuotteen hyväksi, niin mitä sitä vaihtamaan. Itse olen kokeilunhaluinen, mutta jos olen todennut jonkun merkin tai tuotteen huonoksi, en osta sitä enää. Esim. Lidlissä en juuri käy tästä syystä. Ja tiedän, että siellä myydään myös suomalaisia merkkejä, mutta muualla on silti enemmän minulle sopivaa valikoimaa.

Uutuuset ovat oman kokemukseni mukaan aina huonoja. Jos joku tuttu oikein suosittelee, saatan kokeilla. Mainoksiin en luota ja usko.

N65

Vierailija kirjoitti:

Kyllä!! Omat vanhempani ainakin, ja se menee välillä jo ihan yli ymmärryksen. Koronan aikaan oli hankalaa kun kävin heille kaupassa. Ensin piti käydä vanhempien luona googlettamassa joka ikinen tuote kuvineen, etten vain tuo väärää palvikinkkua tai kauraleipää. Sitten kävin kaupassa ja vein heille ostokset. Tosin, sitten ostamani tomaatit oli kuulemma raakoja 😄

WC-paperi pitää olla Lambia, pitää olla oikeaa Oivariinia eivätkä voi vahingossakaan syödä esimerkiksi vähäsuolaisempaa. Juusto perinteistä Oltermannia, 17% eivät kykene syömään vaan jos sen vahingossa kaupasta joku tuo, antavat sen jollekin. Ja niin edelleen.

Meille kun tulivat niin ihmettelivät eikö meillä ole oikeaa suolaa. Kun oli vain himalajan ruususuolaa tai joskus aiemmin pan-suolaa. He ostivat kaupasta itselleen oman suolan, oman talouspaperin ja Oivariinin. 

Kahvissa joskus suosittelin Kulta Katriinaa. Ei, he juovat vain Juhla Mokkaa kun se on par

Vaikuttaa siltä, että vanhemmillesi on tärkeää tuotteen maku ja laatu. Arvostan.

Olen laatutietoinen eläkeläinen. Ostan kotimaista ja hyvänmakuista elintarviketta.

Uutuudet harvoin ovat hyviä. Vanhatkin tuotteet saatetaan uudistuksissa pilata vaihtamalla raaka-aineet halvempiin. Tällöin saattaa joutua korvaamaan tuote ulkomaisella ja paremman makuisella.