Kokemuksia takaisinmuutosta maalle?

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta (koulu, kirjasto, yksi kauppa, yksi baari) ja 19-vuotiaana muutin opiskelun ja muutenkin ihan sosiaalisen elämän perässä isompaan kaupunkiin ja myöhemmin elämä on vienyt Helsinkiin. 

Lapsena viihdyin maalla, oli tilaa ja aikaa juoksennella, pyöräillä ja uida. Teininä alkoi tuntua ahtaalta. Samat naamat, kaikki tietää "kenen tyttöjä" ollaan ja oli jatkuva olo että elämä on jossain muulla, enkä pääse sinne. 

Nyt sitten olen jo tukevasti aikuinen, ja tämä Helsinki on alkanut tuntua ahtaalta, ihan jo asuntojen koon puolesta hyvin konkreettisesti. Jatkuva kiire, meteli (muutin varta vasten mahdollisimman hiljaiselle alueelle, jossa sitten naapuri on rälläköinyt koko kesän ja joku tietyömaa toisella puolella...) ja vaikka on kaunista luontoa täälläkin, sitä rauhaa on vaikeampi löytää. 

Ei ole kiinnostusta muuttaa samalle paikkakunnalle kuin mistä olen kotoisin, vaan ehkä johonkimax 3h matkan päähän Helsingistä. Täällä on nyt kuitenkin esim. kummilapset ja lähes kaikki kaverit. 

Onko maalaistyttöjä tai -poikia, jotka ovat palanneet juurilleen? Teettekö etätöitä, vai miten olette työllistyneet? Miten lapsena ja aikuisena maalla asuminen eroaa? Lapsena oli kuitenkin koulun puolesta paljon kavereita, aikuisena tutustuminen on vaikeampaa. Palasiko lapsuuden kiinnostukset/ahdistukset?Kaikki kokemukset kiinnostaa!