Onko joku pystynyt kovissa kivuissa synnytyksessä huutamaan????

Onneksi oli kiva kätilö, joka vain sanoi, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu :)

En ja kyllä :) Ensimmäisen synnytin " mykkänä" . En olisi saanus sanaa suustani, vaikka olisin halunnut. Toisen kohdalla ponnistusvaiheessa todellakin huusin, en olisi itsestäni uskonut. Luomuna molemmat, että siinä ei eroa.

kyllä siinä oli ihan pakko huutaa niiden pahimpien tuskien kohdalla (kaikissa kolmessa synnytyksessä), kun todella tuntuu, ettei kestä enää ja järki lähtee. Seurava vaihe olisi varmaan sitten tajuttomuus ja silloin ei tietty enää pystyis huutamaan..

sinänsä se oli aika söpöä, kun ekana kuuluu äidin huutoa ja kun äidin huuto loppuu, niin alkaa kuulua vauvan huutoa...



;-))))))))))))))))))))))

Mulla tais olla kovemmat, kun en saanut huudettua/puhuttua vaikka oli asiaa. Miten niin NIIN kovat kivut???? Jos kivut on kovat niin silloin lähtee taju ja se on paha merkki kun ääntä ei saa kun yrittää

Eiköhän kyse ole siitä, että ihmiset reagoivat kipuun erilailla. Minä lopetin hengittämisen ja ' käperryin sisäänpäin' , joku muu taas huutaa ja kovaa.



-ei ap

Kolmannessa en pystynyt liikkumaan supistuksen aikana, kiroilin vaan.



Ja en normaalisti kiroile koskaan.

kun huudatuttaa, muttei enää pysty huutamaan.?

Kaksi kertaa olen synnyttänyt ja en ainakaan muista että olisin varsinaisesti huutanut tai kirkunut. Varmaankin siinä siirtymävaiheessa kun supistukset ovat pahimmillaan, juuri ennen ponnistusta, olen äännellyt enemmän tai vähemmän. Ponnistanut olen molemmilla kerroilla hiljaa.



Synnytykset ovat kääntäneet minut jotenkin sisäänpäin, en oikein osaa selittää sitä mutta olen ollut hyvin rauhallinen ja vain pieni hetki juuri tuossa siirtymävaiheessa on ollut hieman hätää kärsimässä ja varman itkenyt ja huutanut silloin. Synnytykseni ovat olleet kivunlievityksittä joten tuo kohta on aikas kivulias, tai kipu ei ole oikea sana, se on jotain suurempaa, laajempaa, se on sisällä ja ulkona ja joka paikassa. Onneksi kestää vain pienen hetken elämästä. Se rauhallisuus ja sisäänpäinkääntyneisyys lienee juuri kropan tapa hallita tuo tilanne.

Aivan perkeleellisen huonosti suunniteltu toimitus, miten naisen kroppa voi olla noin surkea kapistus synnytyspuuhassa. Luojan kiitos ei tarvitse enää toista kertaa sitä paskaa kokea!! Kyllä todellakin pidän huolta siitä, ettei ehkäisy petä.

Vierailija:

Eiköhän kyse ole siitä, että ihmiset reagoivat kipuun erilailla. Minä lopetin hengittämisen ja ' käperryin sisäänpäin' , joku muu taas huutaa ja kovaa.

-ei ap

tai mua siis tekee pahaa se toisten kokema hirveä kipu jonka takia huutavat. Kolmesti oon synnyttänyt ja aina pelännyt että toivottavasti kukaan ei huuda siellä ihan kamalasti.

huusin kaikki kirosanat ja muutaman uudenkin. Kesti 2h,mutta ehkä juuri siksi sattui.