Lue keskustelun säännöt.
Miksi mielenterveysongelmiin halutaan edes käyttää lääkkeitä?
12.08.2025 |
Mielestäni lääkkeiden tuputtaminen jokaiselle halukkaalle on se suurempi ongelma tämän hetkisessä yhteiskunnassa. Aihetta vähän tutkin niin arviolta vähän alle 10% kaikista mielenterveysongelmista on niin vakavia, että ne tarvitsevat välitöntä lääkitystä, nämä siis sisältävät kaikki ääripäät kuten skitsofreniat ja psykoosit.
Jos joku on masentunut niin viimeinen asia mitä hän tarvitsee on lääkkeitä.
Kommentit (54)
Mä olen välillä viikkoja ilman lääkkeitä. Reseptien uusiminen kestää nykyään monta viikkoa ja sitten jos joskus saa reseptit, ei olekaan rahaa niitä lääkkeitä ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähiten haitalliset lääkkeet voisi olla ok valikoimassa. Sivuvaikutukset tuskin hyviä.
Halkoja hakkaamaan. Se on parasta mielenterveystyötä!
Vierailija kirjoitti:
Noh, kyllähän ne hillitsee oireilua ja edesauttaa toimintakykyä.
Luulen, että lisäämällä ihmisten aiheetonta hyvän olon/ passiivisuuden/ tyhjyyden tunnetta lääkkeellisesti saadaan eliminoitua kyvykkäimmät (esim. määräämällä Ketipinoria, joka aiheuttaa lobotomian kaltaisen tilan).
Tällöin vähemmän lahjakkaat pääsevät etenemään yhteiskunnassa helpommin ja pääsevät parempiin työpaikkoihin kuin mihin kyvyt oikeasti riittäisivät.
Vähän niin kuin tietokonepeli, jossa ammutaan vihollisia lamaannuttavilla ruiskeilla, että päästään hakemaan aarre.
Joo voihan sitä hypätä kaulakiikkuun. Niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. Masennuslääkkeet kun ei paljon helpota paskaa elämää tai paskan yhteiskunnan aiheuttamaa tuskaa. Mutta kai siksi että voidaan sanoa tehneen jotain. Helpompi syyttää yksilöä kuin korjata yhteiskunta. Sitten vaan haaveilleen paremmasta paikasta kuoleman jälkeen koska tätä elämän aikaista paikkaa ei voida tehdä paremmaksi sitten kirveelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni suurinosa mielenterveysongelmista on ajatuksien vinoumia, miksi nämä tarvitsisivat jotain fyysisiä lääkkeitä jos ongelma on nimenomaan ajattelussa, hassu ajatus.
Ajatukset vinoumat: Aileen Wuornos ja Virpi Butt.
Vierailija kirjoitti:
Parin vuosikymmenen kokemuksella masennuksesta ja ahdistuneisuudesta sekä lukuisia lääkkeitä popsineena sanon: ei auta pilleri eikä terapia.
Onnea vaan niille, joilta lääkkeet leikkaavat edes pahimman olon pois tai jotka saavat terapiasta edes jotain vinkkejä hallita oireiluaan.
Itselläni kanssa parikymmentä vuotta kokemusta ja lääkkeet ja terapia auttoivat kyllä. Unettomuuteen en sen sijaan ole saanut kunnollista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, kyllähän ne hillitsee oireilua ja edesauttaa toimintakykyä.
Edesauttaa toimintakykyä? jos jotain SSRI ja SNRI-valmisteet ja benzot sun muut tekevät ihmisestä aivottoman zombin. Tähän kastiin mukaan vielä kaikki ihme anti-psykoosilääkkeet jotai kaverilleni tuputettiin masennuksen ja ahdistuksen takia täysin turhaan.
Toivoisin että euroopassa ylipäätänsä oltais hieman avoimempia esimerkiksi psykedeeli ja MDMA-terapiaan. Uskomatonta että ihmiset edelleen vastustavat näitä, mutta puoltavat SSRI-lääkkeitä.
Yksi kaverisi muuttui zombiksi ja sä yleistät, että noin käy kaikille. Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni suurinosa mielenterveysongelmista on ajatuksien vinoumia, miksi nämä tarvitsisivat jotain fyysisiä lääkkeitä jos ongelma on nimenomaan ajattelussa, hassu ajatus.
Suurin osa on väärän ravinnon aiheuttamia ja päihteiden käytön aiheuttamia. Suurimman osan masennus poistuisi kunnon ravinnolla ja säännöllisellä päivärytmillä, liikunnalla.
Kas, vanha kunnon "miksei masentuneet vaan ota itseään niskasta kiinni ja parannu" - ihmettely?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin lopetin lääkkeet ja voin nyt paremmin. DG on traumaperäinen stressihäiriö
Minulle eivät ole edes kirjottaneet mitään. Olen tullut elämässäni siihen pisteeseen, että niin vastenmielistä kuin taustalla olevien asioiden käsittely onkin, haluan tehdä sen ja päästä vihdoin elämässä eteenpäin. Vointi on mitä on, mutta en koe tarvetta paeta sitä, koska pakeneminen on suuri syy siihen, miksi tähän pisteeseen ollaan päädytty.
Luin jostain artikkelin, jossa oli tutkittu SSRI lääkkeitä. Auttoivat vain keskivaikeaan masennukseen tilastollisesti. Vaikeassa voi olla hyötyä sähköhoidosta. Ja kaikkiin pitäisi olla yhdistettynä terapia, mitä on vaikeaa saada. Ja tietysti säännöllinen terveellinen elämä. Pillerit vain kehiin ja katsotaan mitä tapahtuu, aika paljon läheisistä kiinni. Skitsofrenia ja 2-suuntainen ovat ihan eri asia. Esiintyvät usein yhdessäkin. Pari läheistä ihmistä elävät hyvin lääkkeiden avulla, välillä lipsahtaa, jos elämänmuutoksia liikaa. Psilosybiinistä on paljon hyviä tutkimuksia, harmi että luokiteltiin huumeeksi aikoinaan, vuosikymmeniä hukattu tutkimuksessa. Tunnen yhden, joka pääsi pahasta päihderiippuvuudesta yhdellä psiloöverillä, vahingossa. . Päihteettömäksi kun sairaalasta pääsi. Ei ole tarvinnut terapiaa tai AA, NA. Hyvin menestyy. Siis itselläni opintoja ja elämää, mihin mielipiteeni perustuu.
Suurin osa masentuneista on älyllisesti lahjakkaita, muita huomioivia ja työlleen antautuvia, jopa liiaksi näitä kaikkia - joka johtaa masennukseen ja burnoutiin. Monilla on myös ollut lapsesta asti haasteita esim. kotiväkivallan tai alkoholistuneen vanhemman taustalta, jotka jääneet käsittelemättä.