Ujosta ja arasta lapsesta koetetaan tehdä väkisin erityislasta

Vierailija kirjoitti:

 

Miksi joku leima pitää saada kaikkiin? Mikä on normaali tänä päivänä?

Dominoivuus, ekstroverttys, rohkeus, elämyshakuisuus, psykopaatin stressinsietokyky, nuo ovat nykyään ihanne ja normaalin ihmisen tunnusmerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin tosi arka ja äitiin turvaava murkku,vielä yläasteellakin äiti soitti mulle lääkärin ajat. Olin tosi hermona aina ja ekan paniikkikohtauksen sain ysiluokalla. Nykyään mulle lätkäistäisiin adhd/autismi-diagnoosi,onneksi olin  murkku ysärillä.

Miten niin "vielä yläasteellakin"? Kyllä on ihan normaalia, että huoltaja varaa alaikäiselle lapselle lääkäriajat. Vai onko täällä oikeasti sellaisia, joiden oletettiin itse hoitavan nämä asiat yläasteikäisenä. Yläaste aloitetaan sinä vuonna kun täyttää 13, eli harva tuon ikäinen varmaan ymmärtää esim. julkisen ja yksityisen eroa ja kuka maksaa ja mitä. Mites kelakorvaukset, reseptit yms. Eli ei ole tosiaan mikään aran nuoren merkki jos ei vielä yläasteella itse näitä hoida.

Kyllä 15vuotiaan pitäisi pystyä soittamaan terveyskeskuksee

E-pillerit saa käymällä koulun terkkarilla, joka ohjaa eteenpäin. Sitä kautta pääsee kaikkiin muihinkin hoitokontakteihin, joista ei ehkä halua kertoa vanhemmille. Korvakipu nyt on kuitenkin sellainen josta pitäisi voida omille vanhemmille kertoa, eikä mitenkään nolo asia. Ihan omituista että ajattelet 15 ja 20-vuotiaalla olevan jotenkin samat vastuut. Siinä vaiheessa kun ollaan täysi-ikäisiä ja asutaan omillaan pitäisi osata hoitaa asiat itse, mutta sitä ennen vanhemmat ovat ihan lain mukaan vastuussa lapsistaan.

Olen tuo "kp-potilas". Myöhemmin opin sen ja juurikin tuosta: oisin hermoillut (ja ulissut), karannut ehkä sieltä lääkäriltä, jos äiti ei olisi ollut mukana. Sitten äiti sairastui muistisairauteen; kävin hänen kanssaan lääkärillä, pari kertaa. Halusin kuulla itse, mitä lääkäri sanoo. Muut tutkimukset kävi sitten yksinään. Saman tein isän kanssa, myöhemmin.

Olen aina sanonut kaikille ystäville/kavereille - menkää mukaan lapsen/vanhemman/puolison/ystävän lääkärikäynnille. Toinen voi olla niin ahdistunut, peloissaan, että valehtelee oireensa. Kaikki lääkärit (tai muu hoitohenkilökunta) eivät sitä aina ymmärrä.

Ja että olenko viisas? - Nyt sitten joudun käymään labroissa/vastaanotolla, yksinäni. Arvatkaapa pelottaako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jotenkin nurinkurista. Lasta voidaan yrittää saada siirtymään johonkin erityisoppilaitokseen vähäpuheisuudestakin. Toisaalta ei erityisopetukseen ole resursseja. Itselläni on suvussa hyvin paljon näitä ujoja, joista on kuitenkin isona tullut johtavia virkamiehiä, jotka töikseen pitävät puheita. Nykykoulussa olisivat varmaan joutuneet ties minne joko vailla tukea tai joku leima otsassa. 

Etkö tosiaan huomaa mikä se ongelma on?

Se on se, että edelleen on olemassa se "leima"?

Mitä huonoa on siinä, että ihminen on erityislapsi tai erityisaikuinen? 

Mitä huonoa on neuroepätyypillisyydessä?

Miksi edelleen on kulttuuri, että "onneksi lapsella ei ainakaan ole diagnoosia"?

Nepsyydestä pitää olla ylpeä. Diagnooseja himoitaan, niistä kilpaillaan ja pettymys on iso jos lääkäri ei sellaista myönnäkään. Someprofiilissa diagnoosi on kerrottuna heti ensimmäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollainen lapsi. Hiljainen, rauhallinen, huippuälykäs, sosiaalisesti kömpelö. Arkipäivän asiat piti avata, miksi ihmiset toimivat epäjohdonmukaisesti, miksi joskus hammaslääkärissä pitää ilmoittautua ja toisinaan ei jne.

Nyt hän on pientä yli 30v, tienaa yli 10 000 e/kk ja tekee tarkkaa näperrystyötä, jota ei voi tekoälyllä korvata. Kaveripiiri on edelleen pieni, mutta ei hän koe ongelmaksi sitä, että tänään pitää käydä työasioissa Berliinissä, ensi viikolla Prahassa ja molemmissa kohdata kollegoja, jotka ovat tuttuja vain teamsin ruudulta.

Minullekin sanottiin, että erityislapsi, ei tule koskaan pärjämään itsekseen, päätyy korkeintaan johonkin työpajalle. Onneksi en uskonut, annoin olla omanlaisensa.

Mutta onhan tuo selvästi autismin kirjolla? Eihän se estä pärjäämästä, monet autistithan on erittäin hyviä jossain omassa jutu

Miksi hän olisi autismin kirjolla? Ei rauhallisuus ja muiden tarkkailu riehumisen sijaan tarkoita, että ihmiseen pitää iskeä diagnoosi. Meillä on kouluissa noin 50 000 oppilasta, joiden älykkyysosamäärä on hyvin alhainen, mutta ei heihinkään isketä diagnoosia, se olisi rasismia.

Vierailija kirjoitti:

Toisinkinpäin voi mennä.

Meillä on vilkas lapsi, jota koitetaan kangeta koko ajan ulos alakoulusta opettajien ja rehtorien toimesta. Mukamas kaikki on yritetty ja sieltä passitettiin myös tutkimuksiin, joissa käytiin.

Tutkimuksista ei löytynyt lapsesta mitään vikaa tai asiaa jota voisi jotenkin diagnosoida, vaan normaalia kehitystä ja hyvät puheenlahjat. 

Huonosti kasvatus 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisinkinpäin voi mennä.

Meillä on vilkas lapsi, jota koitetaan kangeta koko ajan ulos alakoulusta opettajien ja rehtorien toimesta. Mukamas kaikki on yritetty ja sieltä passitettiin myös tutkimuksiin, joissa käytiin.

Tutkimuksista ei löytynyt lapsesta mitään vikaa tai asiaa jota voisi jotenkin diagnosoida, vaan normaalia kehitystä ja hyvät puheenlahjat. 

 

Huonosti kasvatus 

 

Huonosti kasvatettu siis :D

Niin, no mikset halua tehdä lapsestasi lääketeollisuuden ja erilaisten naispalvelujen lelua ja kemiallista koekaniinia? He niin innokkaasti haluavat ***auttaa*** lastasi! Ja ***ovat huolissaan*** hänestä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Miksi joku leima pitää saada kaikkiin? Mikä on normaali tänä päivänä?

Dominoivuus, ekstroverttys, rohkeus, elämyshakuisuus, psykopaatin stressinsietokyky, nuo ovat nykyään ihanne ja normaalin ihmisen tunnusmerkkejä.

Kuulostaa toksoplasmoosilta aivoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollainen lapsi. Hiljainen, rauhallinen, huippuälykäs, sosiaalisesti kömpelö. Arkipäivän asiat piti avata, miksi ihmiset toimivat epäjohdonmukaisesti, miksi joskus hammaslääkärissä pitää ilmoittautua ja toisinaan ei jne.

Nyt hän on pientä yli 30v, tienaa yli 10 000 e/kk ja tekee tarkkaa näperrystyötä, jota ei voi tekoälyllä korvata. Kaveripiiri on edelleen pieni, mutta ei hän koe ongelmaksi sitä, että tänään pitää käydä työasioissa Berliinissä, ensi viikolla Prahassa ja molemmissa kohdata kollegoja, jotka ovat tuttuja vain teamsin ruudulta.

Minullekin sanottiin, että erityislapsi, ei tule koskaan pärjämään itsekseen, päätyy korkeintaan johonkin työpajalle. Onneksi en uskonut, annoin olla omanlaisensa.

Mutta onhan tuo selvästi autismin kirjolla? Eihän se estä pärjäämästä, monet

Miksi hän olisi autismin kirjolla? Ei rauhallisuus ja muiden tarkkailu riehumisen sijaan tarkoita, että ihmiseen pitää iskeä diagnoosi. Meillä on kouluissa noin 50 000 oppilasta, joiden älykkyysosamäärä on hyvin alhainen, mutta ei heihinkään isketä diagnoosia, se olisi rasismia

No tuossa nyt kuvailtiin aika ilmiselvä autisti. Sanon näin itse autistina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pidät ongelmana sitä, että lapsi olisi "erityislapsi"? 

Ei lapsia täydy leimata ! Se on sairasta. 

Et taida tietää asiasta mitään. Minä tiedän. Minua kun ei lapsena leimattu, vaan mun piti elää epäonnistuen ja epäonnistuen keski-ikäiseksi saakka, ennen kuin sain selville olevani autismin kirjolla. Mä olisin tarvinnut sen leiman silloin lapsena. 

Ja miten se olisi elämääsi parantanut?

 

Ai miten se ois parantanut mun elämää, jos olisin ymmärtänyt itseäni, rajoitteitani, tunne-elämääni ja kaikkea? Olisin ehkä voinut jopa käydä koulua, saada ammatin, olla kenties jopa työkykyinen. Mua ei ois gaslightattu mun koko elämää, väitetty, että pystyn kyllä kunhan vaan otan itseäni niskasta kiinni, väitetty, että mun kokemukset ei voi olla todellisia jne. mielenterveydelle todella tuhoisaa. 

Kun tän tiedon saaminen näin keski-iässäkin on pelastanut mun elämän, nuorempana se ois varmaan pelastanut sitä vielä enemmän. 

Meidän poika ei osannut vielä 17 vuotiaana sitoa kenkiä tai kulkea bussilla yksin, silti hänestä kasvoi ihan normaali työssäkäyvä aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollainen lapsi. Hiljainen, rauhallinen, huippuälykäs, sosiaalisesti kömpelö. Arkipäivän asiat piti avata, miksi ihmiset toimivat epäjohdonmukaisesti, miksi joskus hammaslääkärissä pitää ilmoittautua ja toisinaan ei jne.

Nyt hän on pientä yli 30v, tienaa yli 10 000 e/kk ja tekee tarkkaa näperrystyötä, jota ei voi tekoälyllä korvata. Kaveripiiri on edelleen pieni, mutta ei hän koe ongelmaksi sitä, että tänään pitää käydä työasioissa Berliinissä, ensi viikolla Prahassa ja molemmissa kohdata kollegoja, jotka ovat tuttuja vain teamsin ruudulta.

Minullekin sanottiin, että erityislapsi, ei tule koskaan pärjämään itsekseen, päätyy korkeintaan johonkin työpajalle. Onneksi en uskonut, annoin olla omanlaisensa.

Mutta onhan tuo selvästi autism

No tuossa nyt kuvailtiin aika ilmiselvä autisti. Sanon näin itse autistina. 

Noita diagnooseja jaellaan kovin kevyin perustein. Jopa yksittäinen luonteenpiirre riittää siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollainen lapsi. Hiljainen, rauhallinen, huippuälykäs, sosiaalisesti kömpelö. Arkipäivän asiat piti avata, miksi ihmiset toimivat epäjohdonmukaisesti, miksi joskus hammaslääkärissä pitää ilmoittautua ja toisinaan ei jne.

Nyt hän on pientä yli 30v, tienaa yli 10 000 e/kk ja tekee tarkkaa näperrystyötä, jota ei voi tekoälyllä korvata. Kaveripiiri on edelleen pieni, mutta ei hän koe ongelmaksi sitä, että tänään pitää käydä työasioissa Berliinissä, ensi viikolla Prahassa ja molemmissa kohdata kollegoja, jotka ovat tuttuja vain teamsin ruudulta.

Minullekin sanottiin, että erityislapsi, ei tule koskaan pärjämään itsekseen, päätyy korkeintaan johonkin työpajalle. Onneksi en uskonut, annoin olla omanlaisensa.

Noita diagnooseja jaellaan kovin kevyin perustein. Jopa yksittäinen luonteenpiirre riittää siihen.

Ei pidä paikkaansa. Olen käynyt sen diagnosointiprosessin läpi. Kukaan ei saa autisminkirjon diagnoosia minkään yksittäisen luonteenpiirteen perusteella. 

Kaikki hiukan erityyppiset ihmiset ja ihmisluonteet ovat nykyisin "poikkeavia ja epänormaaleja", yleensä se ihmisryhmä joka näin tulkitsee kuuluvat juuri itse tähän epänormaaleihin, koska nykyään on normaalia riekua, käyttäytyä asiattomasti, riehua, olla päällepäsmäri, etunenässä menossa vaikkei kompetenssi riittäisi, solvaaminen ja epäinhimillisyys, kaikki muu vähänkin fiksu on epänormaalia.

Minun vanhemmat ei uskonut, että minussa olisi mitään vikaa. Ei tutkittu, vaikka suositeltiin, eikä näin ollen mitään tukeakaan tullut. No mitä saatiin? Pintapuolisesti menestynyt, mutta masentunut, yksinäinen, ahdistusta ja huonommuutta tunteva nuori aikuinen, jolle työelämän vaatimukset on liikaa ja johtaa jatkuvasti uupumiseen ja itseinhoon. Tutkimuksia ei voi uupuneelle tai masentuneelle tehdä > ei edelleenkään diagnoosia tai lääkitystä > todella v*ttumainen noidankehä

Tytöt jää liian usein ilman diagnoosia ja apua. Anna sen lapsesi saada apua nyt! Aikuisena on enemmän tai vähemmän myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jotenkin nurinkurista. Lasta voidaan yrittää saada siirtymään johonkin erityisoppilaitokseen vähäpuheisuudestakin. Toisaalta ei erityisopetukseen ole resursseja. Itselläni on suvussa hyvin paljon näitä ujoja, joista on kuitenkin isona tullut johtavia virkamiehiä, jotka töikseen pitävät puheita. Nykykoulussa olisivat varmaan joutuneet ties minne joko vailla tukea tai joku leima otsassa. 

Etkö tosiaan huomaa mikä se ongelma on?

Se on se, että edelleen on olemassa se "leima"?

Mitä huonoa on siinä, että ihminen on erityislapsi tai erityisaikuinen? 

Mitä huonoa on neuroepätyypillisyydessä?

Miksi edelleen on kulttuuri, että "onneksi lapsella ei ainakaan ole diagnoosia"?

Nämä ovat sairauksia siinä missä muutkin. Ei kai kukaan toivo lapselleen sairauksia

Eivät ole. Neurologinen kirjo ihmisten kesken on valtava. 

Yhteiskunta kuitenkin toimii enemmistön ehdoilla ja aiheuttaa ongelmia vähemmistöille.