Lyhennetty koulupäivä? Oppilashan jää jatkuvasti jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun kokeellisia oppiaineita on melko haastavaa opiskella yksin kotona. Myös liikunnan ja esimerkiksi käsityön suoritukset jäävät pahasti vajaiksi. Esimerkiksi joukkueen osana toimimista on vaikea suorittaa yksin kotona.

No liikunta ja käsityö nyt ei ole mitenkään välttämättömiä. 

 

No ne nyt kuuluvat kuitenkin opetussuunnitelmaan eikä peruskoulua ole suoritettu, jos jotkut aineet jää suorittamatta.

Joo meidänkin koulussa on näitä. Näille ja näiden vanhemmille tulee yhdeksännen luokan toukokuun viimeisellä viikolla shokkina, että sitä päättötodistusta ei ole tulossa, kun kotona on vain nukuttu ja pelailtu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun kokeellisia oppiaineita on melko haastavaa opiskella yksin kotona. Myös liikunnan ja esimerkiksi käsityön suoritukset jäävät pahasti vajaiksi. Esimerkiksi joukkueen osana toimimista on vaikea suorittaa yksin kotona.

No liikunta ja käsityö nyt ei ole mitenkään välttämättömiä. 

Ovat ne, jos aikoo saada päättötodistuksen ja hakea esimerkiksi ammattikouluun. 

Mä sain jo vuosikymmeniä sitten suoritettua tuollaiset aineet käymättä tunneilla, niin eiköhän se nykyäänkin ole mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppilas jää paljon enemmän jälkeen, jos ei käy lainkaan koulussa. 

Ei muuta kuin tuplaamaan ensi vuonna. Niin homma ennen toimi. Pisa-tulokset oli ihan muuta kuin nyt.

Ai tuplaamaan taas vuosi koulussakäymättömyyttä?

Meidän tapauksessa on jo yksi luokka tuplattu koulussakäymättömyyden takia. Sairaalakoulun ja lyhennetyn koulupäivän avulla saatiin se toisella kerralla läpi kun oli taas melkein puoli lukuvuotta ollut käymättä koulussa. 

Montako kertaa sitä lasta sun mielestä voi jättää luokalleen? 

Mitä kaikkea kokeiltiin ennen lyhennettyä koulupäivää? 

Opetan yläkoulussa biologiaa ja maantietoa. Mantsan voi jotenkuten tehdä kotona, mutta bilsa on käytännössä mahdotonta. Kokeellista työskentelyä ja erilaisia näyttöjä on niin paljon nykyään. Jos ne jättää tekemättä, jää arvosana todella heikoksi.

No koulua ja luokkaakin vaihdettiin useamman kerran jne. Se lyhennetty koulupäivä oli meidän kohdalla aivan välttämätön. Sitä ei toki olisi tarvittu, jos sairaalakoulua saisi käydä pysyvästi. 

Eihän se lyhennetty päivä sitä tarkoita, ettei oppitunneilla käytäis ollenkaan. 

Riippuu oppilaasta, jääkö jälkeen. Minä en aikoinaan koulupäivän aikana oppinut oikein mitään, vaan kotona lukiessani ja tehtäviä tehdessäni. Kouluun oli silti pakko mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapauksessa on jo yksi luokka tuplattu koulussakäymättömyyden takia. Sairaalakoulun ja lyhennetyn koulupäivän avulla saatiin se toisella kerralla läpi kun oli taas melkein puoli lukuvuotta ollut käymättä koulussa. 

 

Kokeilitteko myös vastamelukuulokkseet, luokassa olevat sermit, oman välituntialueen, pienluokan jne?

Kaksi tuntia päivässä käy nyt toistaiseksi tuttavan lapsi. Taksikuljetus mennen tullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis parempi, että tämä lapsi putoaa koulutuskelkas kokonaan pois, vai voisiko tukitoiminnoilla olla sellainen vaikutus, että saa edes jotain suoritettua?

Jos lapsella opiskelu sujuu muttei koulussa istuminen, niin kuka tässä häviää? Lintsasin itsekin lähes koko yläasteen kun siellä oli niin saaterin tylsää. Nyt on kolme korkeakoulututkintoa ja hyvä palkka.

Ei putoa kelkasta pois kun aletaan vaatia ryhtiliikettä. Älytöntä tämä nykyajan yliymmärtäminen ja paapominen, se ei mitään muuta kuin passivoi ja opeta vetelemään oikeista naruista aina kun epämukavuus uhkaa. Näkee jo nuorten eläkemäärissä, että metsään on menty ja pahasti. Kaiken maailman loputon tunteiden sanottaminen ja yksilöllistäminen saa aikaan loppupeleissä vain heikkoja yksilöitä, jotka eivät opi näkemään yhtään minkäänlaista vaivaa, eivät tiedä sinnikkyydestä tai pitkäjänteis

Äläpä selitä. Minulla oli tuollainen "ylös, ulos ja lenkille" kasvatus, mutta ei se mitään auttanut. Koulussa ei tarjottu mitään apua, kotona tarjottiin huutoa siitä että olen itsekäs. No olin vakavasti masentunut ja koulut jäi kesken. Luulen että lyhennetty koulupäivä olisi auttanut ja olisin saanut käytyä koulut loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun kokeellisia oppiaineita on melko haastavaa opiskella yksin kotona. Myös liikunnan ja esimerkiksi käsityön suoritukset jäävät pahasti vajaiksi. Esimerkiksi joukkueen osana toimimista on vaikea suorittaa yksin kotona.

No liikunta ja käsityö nyt ei ole mitenkään välttämättömiä. 

 

No ne nyt kuuluvat kuitenkin opetussuunnitelmaan eikä peruskoulua ole suoritettu, jos jotkut aineet jää suorittamatta.

Aina on ollut poikkeuksia niin peruskoulussa kuin muissakin kouluissa. Oppivelvollisuus on mutta suunnitelma voidaan räätälöidä tarpeen mukaan. Vai mitäpä tulisi jos esim kehitysvammaiselta vaadittaisiin samoja asioita kuin terveeltä lapselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapauksessa on jo yksi luokka tuplattu koulussakäymättömyyden takia. Sairaalakoulun ja lyhennetyn koulupäivän avulla saatiin se toisella kerralla läpi kun oli taas melkein puoli lukuvuotta ollut käymättä koulussa. 

 

Kokeilitteko myös vastamelukuulokkseet, luokassa olevat sermit, oman välituntialueen, pienluokan jne?

Siis se lapsi ei mennyt kouluun ollenkaan. Ei siinä silloin koulussa paikan päällä tarjottavat tukitoimet vaikuta mitenkään, jos lapsi ei ole siellä koulussa. Pienluokkaa ei valitettavasti ole, kuulokkeita lapsi saa käyttää koulussa, sermit ym. ei käy lapselle.

Minä nyt ihan oikeasti näiden kaikkien vuosien kamppailun jälkeen TIEDÄN, että se lyhennetty koulupäivä pelasti mun lapsen koulunkäynnin. Ainoa muu vaihtoehto olis ollut kotikoulu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis parempi, että tämä lapsi putoaa koulutuskelkas kokonaan pois, vai voisiko tukitoiminnoilla olla sellainen vaikutus, että saa edes jotain suoritettua?

Jos lapsella opiskelu sujuu muttei koulussa istuminen, niin kuka tässä häviää? Lintsasin itsekin lähes koko yläasteen kun siellä oli niin saaterin tylsää. Nyt on kolme korkeakoulututkintoa ja hyvä palkka.

Ei putoa kelkasta pois kun aletaan vaatia ryhtiliikettä. Älytöntä tämä nykyajan yliymmärtäminen ja paapominen, se ei mitään muuta kuin passivoi ja opeta vetelemään oikeista naruista aina kun epämukavuus uhkaa. Näkee jo nuorten eläkemäärissä, että metsään on menty ja pahasti. Kaiken maailman loputon tunteiden sanottaminen ja yksilöllistäminen saa aikaan loppupeleissä vain heikkoja yksilöitä, jotka eivät opi näkemään yhtään minkäänlaista vaiv

Äläpä selitä. Minulla oli tuollainen "ylös, ulos ja lenkille" kasvatus, mutta ei se mitään auttanut. Koulussa ei tarjottu mitään apua, kotona tarjottiin huutoa siitä että olen itsekäs. No olin vakavasti masentunut ja koulut jäi kesken. Luulen että lyhennetty koulupäivä olisi auttanut ja olisin saanut käytyä koulut loppuun.

Sama! Olen aika katkera siitä, ettei tuollaista vaihtoehtoa ollut mun lapsuudessa ja nuoruudessa. Olen nyt sitten työkyvytön ja vailla koulutusta. Asiat olisivat luultavasti aivan toisin, jos olisin saanut kouluaikana sopivia tukitoimia, kuten lyhennettyä koulupäivää. 

Peruskoulu on osittain säilytyslautos. Lukujärjestys voitaisiin tehdä niin, että kaikki oleellinen opittaisiin lyhyemmässäkin koulupäivästä.

Syy, ettei näin tehdä, on että lapset ja nuoret pysyvät pidempään valvotuissa oloissa, eivätkä pyöri pahanteossa. Myös opettajien työaika on otettava huomioon.