Tuntuu aivan uskomattomalta, että olen löytänyt miehen...

koska en ole kiinnostunut juuri kenestäkään miehestä sillä tavalla. Kaikissa on jotain vikaa, ei haittaa ystävyyttä, mutta puolisona: ei ikinä. 

Koko elämäni aikana olen tavannut vain kaksi miestä, jotka miellyttivät joka suhteessa ja näistä toisen kanssa olen siis naimisissa. Kahdesti olen seurustellut, molemmat miehet jätin.

Onneksi viihdyn hyvin yksin, jos jään leskeksi tai tulee ero. Vanhemmiten näen vielä enemmän erilaisia vikoja miehissä ja naisissa myös. Ehkä ammattikin on opettanut vähän kyyniseksi - en jaksa mitään skeidaa sekuntiakaan vapaa-ajalla.