Lue keskustelun säännöt.
Tunteet eivät kuole vaikka erosta tulee pian 3 vuotta
11.08.2025 |
Ei hitto, tunteet eivät kuole millään. Välillä on parempia aikoja. Minulle ei käy kukaan muu ihminen kuin se, ketä en saa. Keski-iän kynnyksellä kävi ekaa kertaa näin, ennen on ollut helppo rationaalisesti päätellä asiat ja hyväksyä jonkun poistuminen omasta elämästä. Kolahti niin kovasti. Miten tämän tuskan saa loppumaan? Mitä se ihminen minulle edustaa? Olenko niin traumatisoitunut että tämä on joku limerenssi vai miksi sitä kutsutaan.
Suhde päättyi niin, etten pystynyt käsittelemään eroa kunnolla. Ihminen vai katosi, ei ollut kunnon loppukeskustelua tms. Jäin johonkin välivaiheeseen.
Kommentit (29)
"Minulle ei käy kukaan muu ihminen"
No niin varmaan, oletko joku 15v? Ei ne ihmiset ja rakkaudet niin merkillisiä ole, että niihin kannattaa ripustautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tosi rakkaus, sielunkumppani, erositteko ulkopuolisen kehotuksesta?
Olet luonut ideaalikuvan tästä ihmisestä etkä pysty näkemään häntä realistisesti. Entä, jos keskittyisit nyt tekemään omasta elämästäsi mahdollisimman mukavan ja unohtaisit pitkäksi aikaa ajatuksen minkäänlaisesta parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Olet luonut ideaalikuvan tästä ihmisestä etkä pysty näkemään häntä realistisesti. Entä, jos keskittyisit nyt tekemään omasta elämästäsi mahdollisimman mukavan ja unohtaisit pitkäksi aikaa ajatuksen minkäänlaisesta parisuhteesta.
Niin, olen ollut itsekseni tämän kohta kolme vuotta. Noin ajattelin itsekin aiemmin, suorastaan halveksuin ihmisiä jotka ikävöivät jotakuta. Pilkka osui omaan nilkkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko tosi rakkaus, sielunkumppani, erositteko ulkopuolisen kehotuksesta?
Koin että oli tosi rakkaus. Erosimme, koska tämä ihminen masentui pahasti ja sanoi ettei pysty mihinkään suhteeseen. Ymmärrän. Hänkin elää edelleen itsekseen.
Hän ei halunnut olla kanssasi.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko tosi rakkaus, sielunkumppani, erositteko ulkopuolisen kehotuksesta?
Erosin kun hän halusi vaihtaa alaansa paljon huonompipalkkaiseen harrastuksenoloiseen alaan "koska hän tunti passiota sitä kohtaan". -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet luonut ideaalikuvan tästä ihmisestä etkä pysty näkemään häntä realistisesti. Entä, jos keskittyisit nyt tekemään omasta elämästäsi mahdollisimman mukavan ja unohtaisit pitkäksi aikaa ajatuksen minkäänlaisesta parisuhteesta.
Niin, olen ollut itsekseni tämän kohta kolme vuotta. Noin ajattelin itsekin aiemmin, suorastaan halveksuin ihmisiä jotka ikävöivät jotakuta. Pilkka osui omaan nilkkaan
Ihan turhia tuollaiset kaipaillut AP. Et voi siirtää kelloja taaksepäin tai aloittaa sitä suhdetta uudelleen. Ainoa mitä voit tehdä on päättää mennä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme vuotta on pitkä aika jäädä jumiin. Jos (kun?) et tule saamaan vastauksia kysymyksiisi exältä, kannattaa tehdä tilinpäätös itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onko AP aikuinen ihminen??
Fyysisesti on, henkisesti ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta on pitkä aika jäädä jumiin. Jos (kun?) et tule saamaan vastauksia kysymyksiisi exältä, kannattaa tehdä tilinpäätös itsensä kanssa.
Mutta hän oli komein, pisin ja PISIN mitä olen koskaan tuntenut. Ja hyväpalkkainen myös. Ap
"Minulle ei käy kukaan muu ihminen kuin se, ketä en saa."
Tämä selvä. 😅 Ehkä nyt olisi hyvä aika opetella tulemaan ensin itsesi kanssa toimeen sen sijaan että etsit pelastusta toisesta ihmisestä ja parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minulle ei käy kukaan muu ihminen kuin se, ketä en saa."
Tämä selvä. 😅 Ehkä nyt olisi hyvä aika opetella tulemaan ensin itsesi kanssa toimeen sen sijaan että etsit pelastusta toisesta ihmisestä ja parisuhteesta.
Mutta hän kuuluu minulle, koska omistin hänet ensin. Ap
AP ei taida käydä kaikilla sylintereillä.
Minulla kesti järjetön limerenssi varmaan lähemmäs kymmenen vuotta. Rakastuin, emme olleet suhteessa.
Tiedostin koko ajan, mistä on kyse, mihin traumaan tämä osui, miksi juuri hän. Ei se silti auttanut yhtään.
En halunnut suhdetta, vaikka olin ihan rakastunut, koska se ei olisi toiminut alkuunkaan.
En oikeasti edes halunnut sitä miestä enkä siis halunnut olla rakastunut häneen. Alun ihailuvaihe oli äkkiä ohi. Olin vain yhtäkkiä tunnetasolla ihan täysin jumissa.
Yritin elää omaa elämäni täysin normaalisti. Olin sen aikana vuosia uudessa parisuhteessakin, vaikka en rakastunut häneen. Kiinnyin toki ja välitin kovasti.
Toivoin kyllä kovasti, että olisin rakastunut. Erosimme myöhemmin. Limerenssi oli aivan kauhea kokemus, josta en ole voinut puhua edes kenellekään.
Sitä ei voi tajuta, jos ei ole kokenut. Aika vain auttaa, mutta menetin ihan kohtuuttomasti elämästäni ja energiastani tuohon taisteluun.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tosi rakkaus, sielunkumppani, erositteko ulkopuolisen kehotuksesta?
Ulkopuolisen kehotuksesta? Mit *ttua? 😆
Juuri samassa kohdassa vuosi sitten oli vaikeinta. Minulla oli treffailukaveri, oli ihastuksiakin. Silti kahden ja erityisesti kolmen vuoden kohdalla kriisi otti pahasti takapakkia.
Löin nyrkin pöytään, kirjaimellisesti. Siitä aloin vähitellen nousta taas ylös. Uusi ihminenkin tuli mukaan elämään. Nyt kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
"Minulle ei käy kukaan muu ihminen"
No niin varmaan, oletko joku 15v? Ei ne ihmiset ja rakkaudet niin merkillisiä ole, että niihin kannattaa ripustautua.
Kun on ollut kauan yhdessä, kun on ollut perhettäkin, ripustautuu väkisinkin. Jos eron syy on muu kuin vain kyllästyminen, se on paha paikka.
Ryhdistäydy ja mene elämässä eteenpäin.