Te, joilla lapset käyttävät aina muiden vanhoja vaatteita

Kierrätyshän ei todellakaan tarkoita sitä ettei voisi hankkia tyylikkäitä ja kantajalleen sopivia vaatteita. Mutta toisaalta ei meidän lapset paljon edes välitä. Äidin maun mukaan ollaan siis menty!

siskon ja veljen vanhaa, serkun ja kummitädin tyttären vanhoja.



Aina olin nätisti vaatetettu, ja vieläkin kierrätellään siskojen kanssa vaatteita. Ei ole jäänyt traumoja.



Omillani on sekaisin vanhoja ja uusia.

Minun tyttäreltäni siirtyy eteenpäin siistejä, kauniita vaatteita. En tajua, miten jotkut pukevat lapsensa ihan kaameisiin lumppuihin! Varsinkin 4-5v. rupeavat olemaan jo aika " muotitietoisia" ja lumppumainen pukeutuminen kyllä näkyy esim. päiväkodissa ja kerhoissa. Ja monesti lasten vaatteet ovat silittämättömiä, rikkinäisiä ja kissan ja koiran karvoissa. Yöks!

eipä ole tullut mitään napinoita lapsilta. joskus saattaa esim joku materiaali olla vastenmielinen esim villa ja silloin ei pidetä.



mutta uskoisin että tässäkin asiassa vanhemmista otetaan mallia rankalla kädellä. katsokaapas peiliin ja miettikää omaa suhtautumistanne...

Heh heh hehhehhee, vai pitäs lapsen vaatteet vielä ehtiä silittääkin :DDD

Tytöt nyt 3,5v ja 5,5v ja heidän mielestään muilta saadut vaatteet ovat " niitä parhaimpia" ! Molemmat ovat tosi tarkkoja mitä päällensä pistävät, mutta yleensä jo tieto, että esim. pusero on ollut heidän niin kovasti ihailemallaan serkulla, tekee siitä tosi siistin. :-) Ja ainakaan minä en lapsilleni esim. kerhoon ykkössiistejä vaatteita ikinä pue/anna pukea, mielummin jotakin vähän vanhempaa jonka kanssa saa huoletta askarrella ja olla.

Kierrätysvaatteet ovat ok ja suotaviakin. Meillä ei vain ole sukua ja isompien vaatteiden löytäminen käytettynä vaatii aika paljon työtä.



Ei lapsiakaan haittaa, vaikka vaatteet ovat käytettyjä. Mutta haittaa, jos ovat väärän tyylisiä. Ajattelinkin lähinnä perheitä, joissa lapset käyttävät selvästi vanhoja, ei-muodikkaita vaatteita.

Ei ole yksikään lapsista valittanut, kirppismakuni on hieman erikoinen. Pidän erittäin hyväkuntoisista, merkillä ei niin väliä, mutta usein huomaan ostaneeni Nextiä, Disney, Gappia, MiniClaire yms. hömpötyksiä. Luonnollisesti pistävät silmään kirppispöydillä. Huonoa minun ei tarvitse kirppiksiltä ostaa, H&M, Lindex niin halpoja.

JA omat lapset tykkäävät kirppareista, kun sieltä yleensä äiti ostaa helpommin kuin kaupasta leluja ja vaateita, joita lapset toivovat.

Suurin osa meillä vaatteista on kuitenkin uusia.

kierratysvaatteita noin tokaluokkalaisiksi. Ihan siksi että ei ollut rahaa muuhun kuin lahjaksi saatuun. Heille ulkonäkö ei näytä merkanneen mitään, mukavuus oli pääasia. Nykyään on rahaa paremmin, mutta merkkivaatetta eivät vaadi vieläkään, ja vieläkin mukavuus menee ulkonäön edelle, poikia kun ovat. Ikää nyt reilu kymmenen.



Itse käytin sukulaisten vanhoja kierrätysvaatteita koko lapsuuteni ja nuoruuteni - juu jotakuinkin viime vuoteen saakka, ja huolin vieläkin kierrätysvaatteita jos joku antaa tai halvalla myy. Samasta syystä: rahaa ei ollut vanhemmillani eikä aikuisena minullakaan. Musitelen, että murrosikäisenä sai tuntea olonsa aika poikkeavaksi eikä aina ollut kiva vetää viiden vuoden takaista muotia päälleen, mutta en marissut enkä kiukutellut van yritin urhollisesti käyttää ja tykätäkin, kun hyvin tiesin, että muuhun ei ollut varaa.

Esikoinen ei saa enää käytettyjä vaatteita keneltäkään (10v).



Seuraava saa taas isot säkilliset, joista suurin osa aivan älyttömän hienoja, loistokunnossa olevia ja jopa trendikkäitä vaatteita (8v). Niin ja mielellään pitää niitä, joitain sitten ostamme itse uutena.



Nuorin (3v poika) saa myös -kaikki- vaatteensa serkultaan. Eikä ehdi kaikkia edes pitämään. Nämä ovat myös tosi hyvän näköisiä ja priimakunnossa olevia.

lapsena jouduin käyttämään sukulaisten vanhoja ja kirppareilta tai halpiskaupoista ostettuja vaatteita.

Valitin kyllä usein vaatteistani. Ne olivat aivan kamalia, mistä sain kuulla myös koulussa :(

Pakko oli niitä pitää vaikka en olisi halunnut, vaihtoehtoja ei ollut.

Nehän vastaa täysin kaupasta ostettuja vaatteita. Tai ainakin jos vertaa vaatteeseen jota on muutaman kerran pidetty.

joilla aina uusia, kivoja vaatteita. Ja erottaa myös ne, joilla selkeästi kierrätysvaatteet. On varmaan myös niitä välimuotoja, joilla vaatteet käytettyjä, mutta silti kivoja.

Täällä ainakin olisi aikomus vähän värjäillä ja muutenkin muokata noista saaduista ihan kivoista, mutta tylsistä perusvaatteista, lapsen mielen mukaisia. Oma äitini ompeli mm. ompelutarvikekaupoista ostettuja kuvia paitoihini ja muistan että useampi vaatekappale koki värjäyksen. Ei noin voi tietenkään loputtomiin tehdä, mutta pieni vaiva verrattuna siihen, että ostaisi uutena kaiken...



Ps. Omalaatuisenkin näköiset vaatteet eivät automaattisesti tarkoita homssuista. Kuviot paidoissa ym. eivät ole mitään sekundalaatua (joissa esim. sarjakuvahahmo on aivan väärän värinen) ja värit sopivat yhteen.

paljon lasten vaatteita, sisarusten ja kavereiden kesken. Sehän on ollut lasten mielestä jotain tosi hienoa kun on saanut vaatteen joka on ollut jollain isommalla aiemmin! Siis vaatteen tulee toki olla siisti ja ehjä, useimmat vaatteet kuitenkin kestää uudenveroisena 2-3 lastakin. Eivät ole koskaan valittaneet.

hyväkuntoisina ostettuja käytettyjä laatuvaatteita. Nuorempi saa lisäksi ystäväni pojalle pieneksi jääneitä, hyväkuntoisia vaatteita lainaan. Kummassakaan tapauksessa en koskaan osta mitään mikä ei mielestäni ole kaunista. Lisäksi sukkia ja alusvaatteita olemme ostaneet H&M:stä.



Lapsemme 3 ja 5 v. eivät ole koskaan valittaneet vaatteistaan, ei heitä häiritse, että joku muu on vaatteita käyttänyt ennen heitä, jos vaate on kiva ja hyväkuntoinen.



Minulle on tärkeää, että lapseni ovat nätisti puettuja, tosin en kyllä ehdi silittää heidän arkivaatteitaan (tässäkin asiassa auttavat laatuvaatteet, jotka eivät rypisty niin pahasti...). Käytetyissä vaatteissa on se kiva puoli, että tuntuu, ettei niitä tarvitse niin varoa, ja voi surutta laittaa päiväkotiinkin siistimpiä vaatteita sen iänikuisen collegeasun sijaan.



Kys on meillä on jotenkin myös periaatteesta: Miksi ostaisin lapsilleni aina uusia vaatteita kun käytettynäkin saa samanlaisia, täysin uudenveroisia? Kai minussa asuu pieni vihreä ;)



Rahaakin tällä tavalla tietysti säästyy, mutta rahan puutteesta ei ole kyse.

Käyttävät niitä mitä kaapissa on kun muutakaan ei tarjoilla. Lapset voivat a) käyttää vaatteitaan tai b) olla alasti. Siinä vaihtoehdot ja pennut kyllä tietävät sen. Yhtään kertaa ei yksikään lapsi ole tullut vaatteistaan jupisemaan. Meillä on rahat tiukalla ja mitään trendikamoja ei hankita.



lapset 2, 6 ja 9

uuden ja vanhan vaatteen eroa, tuli juuri 3 v täyteen. Pääasia on, että vaate on kiva ja vaikkei olisikaa, yleensä vetää päällensä kuitenkin.



Minulla on kaksi pikkuveljeä ja kun ei oltu mikään rikas perhe (äiti kotona, isä opettaja), vanhemmilta serkuilta tulleet vaattet olivat tosi tarpeeseen. Minä ja toinen veljeni pidetiin vanhoja mukisematta, kunhan olivat siistejä ja ehjiä ja ei-hirveän värisiä (eikä äiti mitään repaleita olisi päällemme laittanutkaan).



Sen sijaan keskimmäinen lapsi oli ihan naperosta (jotain 5 v) tosi merkiitietoinen, ilmeisesti kaveripiirin vaikutuksesta. Hänelle ei kelvannut enää kouluiässä kierrätysvaatteet muuta kuin kotioloissa, ja esim. lenkkarit piti olla tiettyä merkkiä, ei halpisnimettömiä.



Eli persoonastakin on kiinni, miten kranttu on vaatteidensa suhteen.

Siksi en panosta vaatteisiin. Joskus pyytää jotain hienoa vaatetta, ja voinkin ostaa, mutta etupäässä halpisrytkyt päällä. Jos alkaa tarkemmaksi vaatteiden suhteen (tai viimeistään yläasteella vaikkei poika itse välittäisikään) voin alkaa ostella kalliimpia vaatteita. Tällä hetkellä väri on ainoa millä on merkitys, tyttövärit sucks... :)



Ja raha ei ole meille ongelma, emmekä välitä muiden mielipiteistä.