Synnytys/Raskaus USA:ssa

Esikoinen syntyi taalla USAssa ja toinen on nyt tulossa. Ensimmaisen odotuksesta ja synnytyksesta jai pelkastaan positiivinen mielikuva ja olen siis nytkin hyvilla mielin laakarin ja hoidon suhteen. Itse alueelle uutena valitsin OB/GYNen ihan vakuutusfirman suosituksen mukaan. En tavatessani ollut taysin tyytyvainen, mutta mitapas olisin asialle silloin tehnytkaan. Ollessani 7kk raskaana gyne totesi lahtevansa elakkeelle ja minun piti etsia uusi. Talla kertaa kyselin suosituksia tyopaikalla, ihan lahikolleegoilta ja sain suosituksia parille gynelle. Se, jonka valitsin oli aivan mahtava!! Suosittelen siis ystavilta/tuttavilta kysymista. (Senhan voi naamioida ihan vaan kyselemalla hyvaa gynekologia) Se, etta valitseeko sitten katilon vai gynen on varmasti ihan taysin oma valinta, niinkuin suurin osa prosessista muutenkin.



Periaatteessa siella laakarilla kaydaan heti kun on tullut raskaaksi, saat vitamiinit ja sitten kaydaan kolmen viikon valein pissaamassa kuppiin. Lopussa tietenkin useammin.



Minulla oli epiduraali, enka ole kylla monen kuullut synnyttaneen luomusti. Ilokaasua en ole kuullut kaytettavan, mutta voi olla taysin mahdollista etta sita kaytetaan. Tassakin on taysin vapaat kadet valita miten haluaa kivunlievityksen hoitaa. Synnytys ehka kaynnistetaan taalla herkemmin, kuin mita olen kuullut Suomessa tehtavan.



Minusta on mukavaa ja turvallista, etta on tekemisissa saman ihmisen kanssa koko prosessin ajan. Siita hetkesta, kun tulee raskaaksi on sama laakari tekemisissa kanssasi ja tietaa tilanteen tarkkaan. Usein heilla on myos ultralaitteet vastaanotolla ja voivat ottaa kuvat heti. Sama naama on synnyttamassa sairaalassa ja tulee sitten antamaan lahtopaperit kun on kotiinlahdon aika.



Good luck ja toivottavasti tasta oli apua.

Kiitos vastauksesta! Olemme muuttaneet vahan aikaa sitten uudelle paikkakunnalle ja tarkoitus onkin loytaa hyva OB/Gyn muutenkin. Ja naiskollegejen kanssa juuri asken juoruiltiin ja sain hyvia vinkkeja kelle menna vuosittaiseen tarkastukseen ja jos laakari miellyttaa siitahan on sitten hyva jatkaa eteenpain.



Entapa muuten ymparileikkaus. Tehdaanko sellainen edelleen taalla suurimmalle osalle poikavauvoista? Ainakin miehen mukaan on massasta poikkeava jos ei ole ymparileikattu!

kumpikin eri sairaaloissa eri kaupungeissa.

Eka lapseni syntyi isossa yliopistosairaalassa. Valitsin lähimmän sairaalan ja siinä sairaalassa myös mieheni oli töissä. Valitsin lääkärin ihan umpimähkään (tai kenelle nyt sai ajan). Tykkäsin hänestä kovasti. Hoito raskauden ja synnytyksen aikana oli lääketieteellisesti huippuluokkaa, mutta myös hyvin medikalisoitua. Suorastaan painostettiin ottamaan epiduraali (hienovaraisesti).

Toinen lapseni syntyi pienessä sairaalassa, jossa synnytyksiä hoitavat sekä kätilöt että lääkärit. Tässä sairaalassa tuetaan sekä luomusynnyttäjiä että kivunlievitystä haluavia. Lääkäriasemalla toimi sekä kätilöitä (jotka hoitavat myös kotisynnytyksiä) että lääkäreitä, aina ei välttämättä päässyt samalle henkilölle, piti valita preferenssi joko lääkäri tai kätilö sekä raskauden seurantaan että synnytyksen hoitoon. Valitsin lääkärin. Kävin useimmiten samalla lääkärillä, mutta jos en saanut hänelle aikaa jollain toisella lääkärillä tai kätilöllä. Synnytykseen tuli kätilö (lääkäri oli kiinni jossain toisessa synnytyksessä) mutta hoisi asian kyllä hienosti, eipä mulla mitään isompia lääketieteellisiä ongelmia ollutkaan. Otin silläkin kertaa epiduraalin. Tässäkin sairaalassa raskauden ja synnytyksen hoito oli mielestäni lääketieteellisesti asiantuntevaa, mutta ei niin medikalisoitua. Esim. kun haastattelin lääkäriä etukäteen synnytyksen käynnistämisindikaatioista (eka synnytykseni käynnistettiin), ei oltu niin hötkyilemässä kuin eka sairaalassa. Ja synnytystilanne oli rauhallisempi, porukkaa paikalla paljon vähemmän (kätilö ja 2 hoitajaa), eka synnytyksessä 3 gynekologia (yksi seniori, toinen erikoislääkäri ja erikoistuva lääkäri), 3 lastenlääkäriä, hoitaja, lääket. opiskelija + synnytyksen aikana kävi enemmänkin porukkaa: muita gynekologeja, useita anestesiologeja.

Kummassakaan sairaalassa synnytystä ei hoitanut omalääkärini, osastolla kävivät sitten moikkaamassa. Mutta on kiva, kun suurimman osan saa käydä samalla lääkärillä.

Luomusynnytys on muotia tietyissä piireissä, täällä minunkin seudullani, aika moni on synnyttänyt luomusti joko sairaalassa tai birthing suitessa ja tunnen muutamia, jotka ovat synnyttäneet kotona. Tämä luomusynnytys on vastaisku raskauden ja synnytyksen medikalisoitumiselle erityisesti tässä maassa, kaikkinensa epiduraali on paljon yleisempi kuin Suomessa (saatavuus helppo) ja puudutusainetta siihen käytetän paljon reilummasti kuin Suomessa, Suomessa suositaan ns. walking epiduraalia (viedään kipua pois vähän opioidilla siten että kävelykyky säilyy, mutta kipu ei lähde kokonaan niinkuin ainakin minulla täällä, kun käytettiin pelkästään puudutusainetta).

Kannattaa mielestäni eka valita paikka missä synnyttää (sairaala tai birthing suite) ja sitten katsoa joku lääkäri tai kätilö, joka hoitaa synnytyksiä siinä sairaalassa. Mielestäni aika tärkeää kuitenkin, että lääkäri ja sairaala ovat lähellä, aika monesti joutuu siellä vastaanotolla kuitenkin käymään ja enpä haluaisi synnytyskivuissani körötellä kovin pitkästi enkä juuttua moottoritien ruuhkaan. Ihan umpimähkään valiten mulla ainaskin on sattunut hyvät/kivat lääkärit. Tässäkin keskusteluryhmässä on keskusteltu synnytyksestä USA:ssa http://groups.yahoo.com/group/suomiamerikkamammat/ Tervetuloa jäseneksi!

kyllä se erittäin yleistä USA:ssa on, mutta eipä olisi tullut mieleeni antaa ympärileikata poikaani. Asiasta kyllä kysytään vanhemmilta, mutta kannattaa lukea asiasta matskua ja keskustella miehesi kanssa, jotta olette sitten samaa mieltä. Ympärileikkauksenhan on todettu suojelevan miestä sukupuolitaudeilta ja AIDS:lta (mutta ei levittämästä niitä naiseen). Suomessa (ja monissa Euroopan maissa) sitä pidetään hyvin epäeettisenä. Suurimmassa osassa suomalaisia julkisia sairaaloita kirurgit eivät suostu tekemään niitä poikavauvoille ilman lääketieteellistä syytä vaikka vanhemmat vaativat. Luin vastikään suom. sanomalehden nettiversiosta, että eräät ulkomaalaissyntyiset vanhemmat olivat saaneet syytteen poikansa pahoinpitelystä, kun olivat ympärileikkauttaneet hänet. Käräjäoikeus oli tuominnut vanhemmat, sentään hovioikeus oli hylännyt syytteen!

Meilla poika ymparileikattiin. Jos olisin suomalaisen miehen kanssa naimisissa, ei olisi tullut mieleenkaan, mutta ainakin taallapain se on enemman saanto kuin poikkeus. Monet vanhemmat ovat toki alkaneet jattaa ymparileikkauksen pois. Laakari totesi tata pohtiessani, etta yleensa perheet menevat sen mukaan, mita lapsen isalle on aikoinaan tehty.



Mukana on myos samanlaisuuden etsimista. Tiedan parikin miesta, jotka tekivat ymparileikkauksen nuorina aikuisina tai teineina, eivatka kuulemma ole koskaan kokeneet mitaan sen kamalampaa. Mutta, he kokivat itsensa jotenkin erilaiseksi ja tahtoivat taman tehda.



Eikohan tama ole siis taas kerran ihan oma paatos, hieman riippuen siitakin, missa teidan perhe tulevaisuudessa haluaa asua ja mita perinteita taman suhteen noudattaa.