Tunnen itseni näkymättömäksi töissä

Et ole huonompi, muista se. Kaikilla vain ei ole sosiaalista silmää, kuten ei ole näillä työpaikkojen päällepäsmäreillä, vaikka luulevat olevansa sosiaalisia, mutta asiahan on just päinvastoin.

Tunnistan tämän ilmiön, tätä esiintyy paljon. Joissakin työyhteisöissä tällaiset hierarkiat näkyvät korostuneesti. Olen kyllä ollut sellaisessakin työyhteisössä, jossa oltiin tasaveroisia, hiljaisemmat ja puheliaammat, se oli hyvä paikka ja työkaverit olivat iso osa työssä viihtymistä.

Löytyykö sun työpaikalta ketään, johon pystyisit luomaan aidommin yhteyttä?

Vinkkinä sulle Liisa Keltikangas-Järvisen kirjat ja videot youtubessa näistä teemoista.

Siis osa juttelee sun kanssa ja sä juttelet kuiten jotain kahvilla. Miksi oletat et kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita susta? 

Tutki kirjallisuutta aiheesta, sitä löytyy. Ehkä se auttaa hyväksymään itsesi. Kenen mielestä ne äänekkäimmät tyypit oikeastaan on mielenkiintoisia? Antaa niiden jauhaa keskenään. 

Tuo on vain hyvä asia, silloin sä et ole myöskään niiden kriisien keskellä mitä muut saa töissä aikaan. 

Kannattaa panostaa vapaa-aikaan, harrastus joka oikeasti kiinnostaa, mistä voi löytää saman henkistä seuraa. Töitä tehdään vain kun on pakko, edes ala ei monesti olen kiinnostava.

Voit olla tarkkailija ja tehdä mielenkiintoisia havaintoja. Se on oikeastaan aika hyvä asema 👍

Ei kaikki voi olla työpaikan keskipisteitä.

Vierailija kirjoitti:

Siis osa juttelee sun kanssa ja sä juttelet kuiten jotain kahvilla. Miksi oletat et kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita susta? 

Ei se, että normaalisti katsoo puhujaan keskustelussa tarkoita, että pitäisi olla erityisen kiinnostunut puhujasta henkilönä. Se on vain ihan normaalia, kohteliasta käytöstä. On suoraan sanottuna kummallista, jos ei KOSKAAN katso kohti yhtä ihmistä joukossa. Siis jos näitä vuorovaikutus- ja keskustelutilanteita on päivittäin, kuten kahvitauot työpaikalla. Kuuntelee vain katse pois käännettynä, tai vielä pahempi, puhuu päälle omiaan.

Jotenkin on outoja nämä suomalaisten junttien käsitykset, että on ihan ok jutella ryhmässä vain suosikkityyppiensä kanssa ja sivuuttaa muut työkaverit ja heidän puheensa kuin he olisivat ilmaa. 

Siis kyllähän muualla maailmassa ihan tuntemattomatkin huomioidaan, jos sattuvat mukaan keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki voi olla työpaikan keskipisteitä.

eihän tässä nyt ole vain kahta vaihtoehtoa: olla kuin ilmaa tai sitten keskipiste. Asiallista on huomioida kaikkien kommentit ja osallistuminen keskusteluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki voi olla työpaikan keskipisteitä.

eihän tässä nyt ole vain kahta vaihtoehtoa: olla kuin ilmaa tai sitten keskipiste. Asiallista on huomioida kaikkien kommentit ja osallistuminen keskusteluun. 

Kyllä. Tällainen kohteliaisuus ja hyvät käytöstavat tulevat kotikasvatuksesta.

Heh, äärimmäisen tyypillistä suomalaista työpaikkakulttuuria (ja passiivisaggressiivisuuden yksi muoto.)

"ne saa tuntemaan itseni pieneksi, huonoksi ja arvottomaksi."

Tämä on tarkoituskin. Ne matamit eivät tule koskaan kohtelemaan sinua hyvin, ja tuollaiset yläkoulutason kuppikunnistaan tiukasti kiinni pitävät tollerot eivät ole mielipahan arvoisia.

Minulla on jopa vapaa-ajan sosiaalisissakohtaamisissa tällaisia tilanteita. Esim puolisoni ystävät eivät katso minuun päinkään.

Työpaikalla toki on usein erilaista porukkaa ja aina ei kahvipöydän puheenaiheet ole kaikille tuttuja. Silloin minusta on luontevaa ettei kaikki edes osallistu aktiivisesti keskusteluun. Silti, Minusta on kohteliasta yhteisen kahvipöydän äärellä huomioida KAIKKI ja luoda katsekontakti myös niihin, jotka eivät välttämättä keskusteluun osallistu muutenkuin seuraamalla sitä ja silloin tällöin kommentoimalla. Jos on pelisilmää, puheliaammat voi välillä vaikka keskustelun lomassa varovaisesti kysyä mitä mieltä hiljainen kuuntelija on, tai ottaa hänet mukaan keskusteluun jollain tapaa. 

 

Ap:lle vinkki: voit kokeilla joskus jutella kahden kesken näiden ignooraajien kanssa mikäli sellainen tilanne tulee. Saattavat yllättyä, että sinulta tulee ensinnäkään puhetta ja toiseksi, aloitteellista keskustelua. Pikku hiljaa saattavat ymmärtää, että sinäkin olet osa keskustelua ihan jo läsnäolollasi ja saattavat lämmetä sinulle. Eivät todennäköisesti koskaan osaa antaa puheenvuoroa hiljaisimmille. Yritä sinä kuitenkin käyttäytyä neutraalisti ja ole oma itsesi. Ei kannata alkaa esittämään jotain muuta. Jos olo tuntuu pahalle, niin aina voi varovaisesti etsiä työpaikkaa ja kokeilla josko löytyisi sinulle mielekkäämpi työyhteisö. 8h/per päivä on kuitenkin aika iso aika olla yhteisössä, jossa ei oikeasti viihdy.

Sama meininki mulla aina ja kaikkialla. "Hiljainen kohtelu" on yksi kiusaamisen muoto, jätetään vaan täysin huomiotta joku henkilö. Jotkut tekevät tätä tietoisesti, törpömmät ehkä tajuamattaan.

Varsinkin jos olet keskimääräistä paremman näköinen tai nuorempi kuin muut, tai ainut hoikka läskien keskellä, kyse saattaa olla kateudesta johtuvasta kiusaamisesta.

Tosi kurjaa käytöstä muilta! Myönnän, että itse olen enemmän tyyppiä "omituinen höpöttäjä". 😅 Minulle on silti hyvin tärkeää, että kaikilla on kivaa, ja että kaikki otetaan mukaan. 

Itse en katso puhujaa, koska se häiritsee hänen kuuntelemistaan ja on kuormittavaa. Tauolla en jaksa venyä katseeseen, palavereissa yritän. Toki olen tällainen kaikkia kohtaan, en vain yhtä.

Mulla on ihan sama. Olen vuoden ollut uudessa työpaikassa ja jatkuvasti törmään siihen, että mua ei muisteta tai tiedetä. Se vielä oikein esitetään niin, että no enpäs sinua tiedä - itse ehkä vastaavassa tilanteessa antaisin ymmärtää, että voi voi mun minun muistiani, on kyllä noloa, kun en muista nimeäsi Tai sitten mun erikoisalan asioita kysytään vaan mun kollegoilta, tyyliin että mitäs Raija ja Kaija tähän sanotte. Mäkin olen samaa substanssia mutta jään mainitsematta.

En ole suupaltein henkilö, mutta en todellakaan mykkä. Me teemme pääasiassa etätyötä, joten kahvitaukoja tms. ei ole. Se vaikuttaa toki, mutta kyllä minua suoraan sanottuna häiritsee ja välillä mietin paikan vaihtoa tämän takia. Aiemmissa työpaikoissa olen kokenut olevani osa porukkaa, joten pidän itseäni kuitenkin ihan sosiaalisesti kelpona.

No töissähän sinä toivottavasti olet etkä seurustelemassa ainoastaan. Ei ole epäasiallista, että ihmiset eivät väkisin seurustele kanssasi. Asialliset hommat hoidetaan, mutta muita ei voi vaatia kavereikseen.

Itse olen yrittänyt huomioida tällaista hiljaista sivustaseuraajaa paljonkin, mutta kun vastakaikua ei tule, eikä hän ole millään tavalla aloitteellinen mitä keskusteluihin tulee niin en jaksa enää yrittää. Varmaan sitten tykkää olla omissa oloissaan enemmän. 

Ja 19 jatkaa vielä. Hän on se, joka on jättänyt minut huomioimatta yrityksistäni huolimatta, joten en jaksa yksipuolisesti enää huomioida.