Tunnen itseni näkymättömäksi töissä

Englannissa on sanonta: Culture eats strategy for breakfast. Tämä on juuri sitä.

Kuulostaa tosi tutulta. Muuten olisi ihan sama, koska teen suurimmaksi osaksi etänä, mutta toimistolla olo ahdistaa. Kaikista nöyryyttävimpiä on säännölliset palaverit, joissa kysytään kuulumisia. Yksi aloittaa ja sanoo kenelle antaa vuoron seuraavaksi. Minut valitaan lähes aina viimeisenä. Tulee mieleen koulun liikuntatunnit joissa valittiin joukkueet ja tietyt henkilöt tulivat aina viimeisenä valituksi. 

Up

Joskus jos mulla on käynyt näin, on selvinnyt että oltu kateellisia ..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis osa juttelee sun kanssa ja sä juttelet kuiten jotain kahvilla. Miksi oletat et kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita susta? 

Ei se, että normaalisti katsoo puhujaan keskustelussa tarkoita, että pitäisi olla erityisen kiinnostunut puhujasta henkilönä. Se on vain ihan normaalia, kohteliasta käytöstä. On suoraan sanottuna kummallista, jos ei KOSKAAN katso kohti yhtä ihmistä joukossa. Siis jos näitä vuorovaikutus- ja keskustelutilanteita on päivittäin, kuten kahvitauot työpaikalla. Kuuntelee vain katse pois käännettynä, tai vielä pahempi, puhuu päälle omiaan.

Jotenkin on outoja nämä suomalaisten junttien käsitykset, että on ihan ok jutella ryhmässä vain suosikkityyppiensä kanssa ja sivuuttaa muut työkaverit ja heidän puheensa kuin he olisivat ilmaa. 

Siis kyllähän muualla maailmassa ihan tuntemattomatkin huomioidaan, jos sattuvat mukaan keskust

Mutta kun kaikki tietävät, että oli aihe mikä tahansa, niin ap ryhtyy moittimaan anoppiaan. Ei sitä jaksa kukaan kuunnella.

Onkohan minullekin oltu kateellisia? Mistähän? :D En ole enää mikään nuori (37 v.) ja vartalokin on kaukana hoikasta. Silti olen joissakin työpaikoissa kohdannut tuota. Joissakin paikoissa sitä taas ei ole ollenkaan.

Joillekin elämä on pelkkää kokemusta ja tunnetta. Töissä ollaan vain töissä, ei se kahvitunti ole mikään yläasteen suosikkisysteemin jatke. Päiväkoti on se paikka, jossa jokainen asia on tunteita ja niiden tunnistamista, töissä ei enää tarvitse analysoida, että nyt olen surullinen, nyt kiukkuinen, nyt on menossa kummastus, nyt onnellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tosi tutulta. Muuten olisi ihan sama, koska teen suurimmaksi osaksi etänä, mutta toimistolla olo ahdistaa. Kaikista nöyryyttävimpiä on säännölliset palaverit, joissa kysytään kuulumisia. Yksi aloittaa ja sanoo kenelle antaa vuoron seuraavaksi. Minut valitaan lähes aina viimeisenä. Tulee mieleen koulun liikuntatunnit joissa valittiin joukkueet ja tietyt henkilöt tulivat aina viimeisenä valituksi. 

Onpa tosiaan ärtsy tuo vuorojen jakelusysteemi. Niin kuin annettaisiin kaverien "kiinnostavammille" kuulumisille vuoro ensin ja jaksetaanko sitä sitten kaikkien kuulumisia niin kuunnellakaan. Tuohon kannattais kyllä jokin muu systeemi kehittää, hyvä pomo sen hoksaisi ja ellei hoksaa, niin vois pomolle vinkata.

Up

En hahmota kysymystäsi. Miksi sinua ei huomioitaisi?

Tuskin kyse on sinusta. Joku kollegasi on epäkohtelias.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tosi tutulta. Muuten olisi ihan sama, koska teen suurimmaksi osaksi etänä, mutta toimistolla olo ahdistaa. Kaikista nöyryyttävimpiä on säännölliset palaverit, joissa kysytään kuulumisia. Yksi aloittaa ja sanoo kenelle antaa vuoron seuraavaksi. Minut valitaan lähes aina viimeisenä. Tulee mieleen koulun liikuntatunnit joissa valittiin joukkueet ja tietyt henkilöt tulivat aina viimeisenä valituksi. 

 

Kannattaisiko pyytää ennen palaveria, että sinulta kysytään ensimmäisenä?

Järjestys on sattumanvarainen. En usko, että sinua tarkoitetaan sortaa.

Miksi ihmeessä joku haluaisi tehdä niin?

Vierailija kirjoitti:

Joskus jos mulla on käynyt näin, on selvinnyt että oltu kateellisia ..

 

Mistä? 

Suurin timanttisormus, vakuuttavin cv vai upein matka?

ohis

Kokeile tuijottaa niin kauan, että henkilö vastaa katseeseen? 

Vierailija kirjoitti:

Joillekin elämä on pelkkää kokemusta ja tunnetta. Töissä ollaan vain töissä, ei se kahvitunti ole mikään yläasteen suosikkisysteemin jatke. Päiväkoti on se paikka, jossa jokainen asia on tunteita ja niiden tunnistamista, töissä ei enää tarvitse analysoida, että nyt olen surullinen, nyt kiukkuinen, nyt on menossa kummastus, nyt onnellisuus.

Työpaikoilla ihmissuhteiden sujuvuus/sujumattomuus voi aiheuttaa merkittäviä tuloja tai merkittäviä kustannuksia. Sujumattomuus on yksi suurista tekijöistä mm. vaihtuvuuskustannuksille ja sairauskustannuksille, tehottomuudelle... Sujuvuus taas edesauttaa jaksamista, työintoa, innovointia, tiedon helppoa jakamista jne.

Ostrakismi on sosiaalista väkivaltaa

Se tarkoittaa toisen ihmisen sulkemista ryhmän ulkopuolelle.

Ostrakismia harjoitetaan yleisesti esimerkiksi kouluissa ja työpaikoilla.

Ostrakismin uhri saadaan kokemaan, että hän on täysin merkityksetön.

Hänet jätetään kutsumatta juhliin, kokouksiin ja tilaisuuksiin, joihin muut osallistuvat.

Häntä ei tervehditä tai muut poistuvat huoneesta, kun hän tulee paikalle.

Hänen puheenvuoroihinsa ei reagoida mitenkään.

Hänen viesteihinsä ei vastata.

Hänelle käännetään selkä.

Muut käyttäytyvät kuin häntä ei olisi olemassakaan.

https://mielen.fi/ostrakismi-kun-yhteiso-hylkaa/

Mulla oli noita tunteita.

Nykyään keskityn omaan työhöni ja jotenkin tää on kyl toimiva. Sitä kautta teen kontakteja. 

Joukossa mä en jaksa pälättämisen takia pälpättää.

Joskus tajusin olevani ns. ulkokehällä.

Se on oikeestaan varsin kiva paikka. Semmonen vapaa. Olen ihan sosiaalinen. Ystäviä be työkaverit ei ole. Kivoja on monta.

Se yksinäisyyden tunne tulee mulle vanhoista jutuista. Nyt on turvallista.

Ne haamunteet meillä kaikilla joskus pukkailee esiin.