Tuntuuko sinustakin, että elämässä hyvä palkitaan pahalla?

Väitätkö, ettei elämä ja yhteiskutna tai ihmiset ole antaneet sinulle mitään? Pidän tätä aika mahdottomuutena. Kehottaisin siis "count your blessings" ja miettimään asennettasi. Rajojen vetäminen on myös sallittua, joskin niitä joutuu sitten toisinaan myös puolustamaan.

En oo huomannu tuollaista 

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu että näin on. Nykyaikana pitää asettaa rajat ihmisten käytökselle. Ennen olin liian kiltti. Sain kärsiä siitä. Se koitui osaksi sitä että luotin  liikaa ihmisiin ja joudyin rahalliseen ongelmiin. Exä tais ottaa viä eronkin  jälkee mut johonkin velkoihin. Kun tiesi tietoni ja oli vihainen siitä että otin eron. 

Joskus mietin että pitäskö itekin ruveta kunnon kusipääksi kun ne pärjää aina. Ja paha saa aina palkan jolla pärjää hyvin. No en silti katkeroitunut niin paljo. Jatkan elämää siten miten haluan. 

Ihan normaali ajatus miettiä pitäisikö itsekin ryhtyä pahaksi, olen minäkin tätä miettinyt mutta en sitten ryhtynyt minäkään koska tuo tunne ja katkeruuden fiilis meni ohi eikä se ilkeys tai pahuus ole yhtään luonnollista minulle. Olinkin taas iloinen ja kaikki olikin hyvin, näin se menee.

Mun lähiesimies sanoi, että työssä viihtyminen on tyhmyyttä. Ilmankos tykkäsi myrkyttää ilmapiiriä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei koska en ajattele niin että elämässä palkittaisiin ketään. Elämä on raaka peli, olemalla hyvä jätät paremman jäljen. Silti mikään ei poista ihmisen kykyä itsekkyyteen ja julmuuteen. Vaikka nuolisit kuinka heidän reikäänsä.

Hyvät ihmiset ei mieti hyvyyttä reiän nuolemisen tai oman edun näkökulmasta.

Aika vinksahtanut ketju. Ei juuri näy tervettä minäkuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Myös luonto ja maailma itsessään rankaisee hyviä ja palkitsee pahoja.

Kyllä. Hyvä pointti jos ihmettelette esimerkiksi miksi sairastutte tai sattuu ikäviä asioita, mikään ei onnistu, on pakko tehdä asioita tms.

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu. Sinun pitäisi varmaan valita seurasi paremmin. Kyllä maailmassa ihmisiä riittää.

Aina niitä ei voi valita kuten työpaikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koska en ajattele niin että elämässä palkittaisiin ketään. Elämä on raaka peli, olemalla hyvä jätät paremman jäljen. Silti mikään ei poista ihmisen kykyä itsekkyyteen ja julmuuteen. Vaikka nuolisit kuinka heidän reikäänsä.

Hyvät ihmiset ei mieti hyvyyttä reiän nuolemisen tai oman edun näkökulmasta.

Aika vinksahtanut ketju. Ei juuri näy tervettä minäkuvaa.

No hyvin näkyy ap:n aloitus pitävän paikkansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös luonto ja maailma itsessään rankaisee hyviä ja palkitsee pahoja.

Kyllä. Hyvä pointti jos ihmettelette esimerkiksi miksi sairastutte tai sattuu ikäviä asioita, mikään ei onnistu, on pakko tehdä asioita tms.

En huomannut toiseen osaan ottaa kantaa, kyllä sanon kuitenkin siihenkin. Elämä voi antaa myös pahalle hyviä asioita joita hän saattaa itsekin ihmetellä. 

Te sekoitatte keskenään lipevyyden eli mielistelyn ja hyvyyden. Olettekl ns. Kilttimiehiä? Tuli tuosta selvästä itseinhostanne ja reikäjutuista mieleen.

Hyvä ei mielistele vaan on jämäkkä, avoin, suora, rehellinen. Ei mikään möläyttelijäkään vaan asiallinen ihminen, joka tajuaa rajat ja kunnioittaa muita.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee, uskon silti että lopulta se hyvin toimiminen kantaa ja pystyt elämään sopusoinnussa itsesi kanssa. Lopulta se menee niin.

Kyllä, uskon minäkin mutta ei kannata pilata itseään ja elämäänsä elämällä noissa ikävissä asioissa ja vain märehtien niitä. Eivät nuo asiat nyt vain muutu, elämä on kummallisuuksia täynnä.

Rikollinen elämä palkitaan ja muiden hyväksikäytöstä palkitaan. Viranomaiset on pahimpia vainoajia ja turvallisuusalalla on kaikusta sairaimmat ja hulluimmat. Toivon viimeisille kaikkea pahaa. 

Pahat elävät pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Väitätkö, ettei elämä ja yhteiskutna tai ihmiset ole antaneet sinulle mitään? Pidän tätä aika mahdottomuutena. Kehottaisin siis "count your blessings" ja miettimään asennettasi. Rajojen vetäminen on myös sallittua, joskin niitä joutuu sitten toisinaan myös puolustamaan.

Kyllä, tämä juuri. Vastuu on otettava ja se on kannettava. Joskus se on hyvin rankkaa mutta vaihtoehtoja ei välttämättä ole.

Kuunnelkaa viisaita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mun lähiesimies sanoi, että työssä viihtyminen on tyhmyyttä. Ilmankos tykkäsi myrkyttää ilmapiiriä. 

 

Kaikesta oppii. Tyhmiä ja typeryksiäkin voi kuunnella ja itse sanoisin että kannattaakin kuunnella mutta ei kannata alkaa itse tyhmäksi ja typeräksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Te sekoitatte keskenään lipevyyden eli mielistelyn ja hyvyyden. Olettekl ns. Kilttimiehiä? Tuli tuosta selvästä itseinhostanne ja reikäjutuista mieleen.

Hyvä ei mielistele vaan on jämäkkä, avoin, suora, rehellinen. Ei mikään möläyttelijäkään vaan asiallinen ihminen, joka tajuaa rajat ja kunnioittaa muita.

 

Hyvänkin on puolustauduttava koska jatkuva alistuminen on oksettavaa. Ei se jämäkkyys vain aina auta. 

Vierailija kirjoitti:

Paha saa parhaat päältä.

Kyllä se karma lopuksi puuttuu peliin.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee, uskon silti että lopulta se hyvin toimiminen kantaa ja pystyt elämään sopusoinnussa itsesi kanssa. Lopulta se menee niin.

Kantaa?? Itsesi kanssa?? Mitä jos sellainen menemisen mahdollisuus olisi viety sulta väkipakoin pois? Ilman mitään syytä

Vierailija kirjoitti:

Pahat elävät pitkään. 

Yleensä. Mikäs pahan tappaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha saa parhaat päältä.

 

Kyllä se karma lopuksi puuttuu peliin.

Kyllä mutta aina emme näe sitä joten ei kannata vain odottaa myöskään sellaista, kunhan vain tiedostaa tämän asian sisäisesti ja luottaa siihenkin totuuteen. Se on tuki itselle elämässä.