Aikuisiän yksinäisyys

Haluaisin näin perjantain ja tulevan (yksinäisen) viikonlopun kunniaksi jutella aikuisiän yksinäisyydestä. Onko muilla samanlaista tilannetta kuin minulla? Onko hyväksyttävää ettei aikuisena (30v) ole oikeastaan kavereita? Muutin puolison kanssa uuteen kaupunkiin työelämän myllerryksien takia. Puolisollani on tuttuja ja kavereita täällä, mutta en ole heidän kanssaan jotenkin tutustunut ja olemme muutenkin hyvin erilaisia: eri elämänvaiheet ja totta puhuen suurin osa heistä on miehiä eli eivät varmaan lähtökohtaisestikaan ole halukkaita edes tutustumaan (tai siltä vaikuttaa). Minä työskentelen toisella paikkakunnalla, joten työkaverini ovat muualla. En tunne siis puolisoni lisäksi ketään täältä uudesta kotikaupungista ja ihmisiin tutustuminen on osottautunut hankalaksi. Ei ole enää sellaisia tapahtumia, joissa tapaisi edes etäisesti tuttuja ja saisi sitä kautta seuraa, vaan kaikki ihmiset ovat täysin ventovieraita, ei ole edes sukulaisia täällä. Puolisoni mukana olen käynyt eri kekkereissä, mutta tosiaan hänen tuttavapiiri ei ole minusta ollut kiinnostunut.