Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko pettämisen antaa aidosti anteeksi ja jatkaa suhdetta?
08.08.2025 |
Meillä kävi pari viikkoa sitten niin, että tyttöystävä tunnusti pettäneensä minua suhteemme alussa. Nyt ollaan oltu vuosi yhdessä. Ei kuulemma tekisi enää tällaista, eikä haluaisi missään tilanteessa loukata minua. Asia on kuulemma vaivannut häntä siitä saakka, kun näin tapahtui. Oli tyttöjen reissulla Tallinnassa viime syksynä ja sitten kävi näin. Olin siinä luulossa, että meillä oli hyvä suhde alusta saakka, mutta selvästi ei. Olemme siis edelleen yhdessä ja yritän nyt käsitellä tätä asiaa. Mietin, että miksi hän edes kertoi tästä nyt lähes vuotta myöhemmin? Miksei heti, kun se oli tapahtunut? Ja miksi hän edes kertoi asiasta nyt jälkikäteen, kun meillä on mennyt niin hyvin, muutimme kesällä yhteen. Nyt hän varmistelee joka päivä, että onhan meillä kaikki hyvin ja pystynhän antamaan hänelle anteeksi koko sydämestäni. En haluaisi erota, kun on mennyt niin hyvin, mutta aito anteeksianto vaatii kyllä työstöä. Väkisin myös mietin, että onko kertoja ollut vain yksi vai onko useampiakin, vaikka hän vannoi, että oli vain tämä yksi hölmöily.
Kommentit (98)
Pettäminen ei "vain tapahdu" kuin joku kompastuminen kadulla. Jos tietoisesti on mennyt toisen ihmisen matkaan harrastamaan vaakamamboa, en antaisi anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jää vaikuttamaan. Suhteesta menee hehku. Siinä ei ollutkaan mitään erityistä. Samaa p.scaa.
En voisi antaa anteeksi enkä unohtaa. Ja nimenomaan painotus unohtamisella. En voisi arvostaa tai kunnioittaa kumppania, joka olisi ollut niin tyhmä, että tekisi tuollaista. Eikä hän missään nimessä voisi oikeasti rakastaa minua, jos olisi kompastunut ja lipsahtanut toiseen naiseen. Ja miksi olisin siis ihmisen kanssa, joka ei rakasta minua? Joten ei, tuo olisi saman tien eron paikka.
Voi toki antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta,mutta eri henkilön kanssa,näin ajattelen,se on kerralla selvä peli.
Vierailija kirjoitti:
Hänen olisi pitänyt kertoa heti ja ainakin ennen yhteenmuuttoa. Voi olla että mietit jatkossa että milloin se taas tapahtuu ja et voi hyvin luottaa häneen. Jos näiden kanssa voit elää niin voit jatkaa seurustelua mutta mieti tarkkaan perheen perustamista jatkossa.
Mikä perhe? Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh huh. Aika monella on suhteet alkanut nuorena niin, että siinä on ollut säätöä vähän sinne ja tänne. Vähän tyhmästi teki kun nyt alkoi tunnustella, koska mitä tunnustettavaa tuossa on, suhde hädin tuskin alussa.
Toivottavasti ap ei ole tyyppiä, joka rakastaa asettua toisten yläpuolelle ja pitää itseään täydellisenä.Semmoisen kanssa nyt tietenkään muutenkaan ei kannata jäädä, koska he löytävät kyllä syyn, miksi saavat kyykyttää sitä huonompaa osapuolta.
Sitten tuommoinen, että mitä mussa on vikaa kun näin kävi...no ei kenessäkään mitään, nuorena sattunut laivapano kännissä ja nuoruuden vapaudenhuumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos tyttöystävä on aidosti pahoillaan ja katuu tekoaan? Eikö hän ansaitse uutta mahdollisuutta?
--------------
Niinpä. Näin 40 vuoden liiton perusteella.... elämässä tulee eteen vaikka mitä juttuja, joista vaan pitää päästä eteenpäin, jos aikoo jatkaa. Pitää myös pystyä pyytämään ja antamaan anteeksi. Suomalaiset on niin jyrkkiä. Anteeksi ei pyydellä, eikä anneta, vaikka taito molempiin on suhteen perusta. Tälleen kun on 60 mittarissa, näkee selvästi, että elämä ei ole musta-valkoista, suhteessa on hyviä ja huonoja aikoja.
Enemmän tunnen 60-vuotiaita, jotka eivät välittömästi jättäneet pettäjää. Jotenkin heidän elämänkokemuksensa resonoi enemmän oman arvomaailmani kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan anteeksi antaminen on helpompaa, jos pystyy ymmärtämään miksi se pettäminen tapahtui. Teidän pitää ehkä puhua asiasta enemmän, koska se ei ilmeisesti vielä ole loppuun käsitelty.
Jos kumppanin kuolemasta pahin on ohi noin vuodessa pettämisen unohtamisessa 3 vuotta on lyhyt aika. Suhde ei koskaan enää ole sama. Hohto, luottamus ja kunnioitus on mennyt. Pettäjä keventää omaa taakkaansa heittämällä apinan kumppanin olkapäille kannettavaksi ja kuvittelee, että kaikki on hyvin vaikka on tuhonnut toisen elämän. Ei jää ainoaksi kerraksi, joten jos suhde on vasta noin alkuvaiheessa, niin ei kannata jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen, että tyttöystävällä on kenties tuoreempaakin anteeksipyydettävää tunnollaan, mutta uskaltaa muotoilla asian niin, että "vuosi sitten siellä ja tuolla, kun teidän suhteesta ei ollut vielä täyttä varmuutta".
Jos tuo olisi asian laita, miksi hänen olisi kokonainen vuosi pitänyt moista miettiä? Ja kun hän itsekin ymmärtää, että se ei silloinkaan ollut ok, niin nyt kaataa asian toisen taakaksi. Joka tapauksessa hän ei pysty/ halua toimia toisen parasta ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos tyttöystävä on aidosti pahoillaan ja katuu tekoaan? Eikö hän ansaitse uutta mahdollisuutta?
--------------
Niinpä. Näin 40 vuoden liiton perusteella.... elämässä tulee eteen vaikka mitä juttuja, joista vaan pitää päästä eteenpäin, jos aikoo jatkaa. Pitää myös pystyä pyytämään ja antamaan anteeksi. Suomalaiset on niin jyrkkiä. Anteeksi ei pyydellä, eikä anneta, vaikka taito molempiin on suhteen perusta. Tälleen kun on 60 mittarissa, näkee selvästi, että elämä ei ole musta-valkoista, suhteessa on hyviä ja huonoja aikoja.
Enemmän tunnen 60-vuotiaita, jotka eivät välittömästi jättäneet pettäjää. Jotenkin heidän elämänkokemuksensa resonoi enemmän oman arvomaailmani kanssa.
Pettäjillä samaa ps.ck.aa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voisi antaa anteeksi enkä unohtaa. Ja nimenomaan painotus unohtamisella.
En voisi arvostaa tai kunnioittaa kumppania, joka olisi ollut niin tyhmä, että tekisi tuollaista.
Eikä hän missään nimessä voisi oikeasti rakastaa minua, jos olisi kompastunut ja lipsahtanut toiseen naiseen.
Miksi olisin siis ihmisen kanssa, joka ei rakasta minua? Joten ei, tuo olisi saman tien eron paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä koskaan unohda.
Vaikka vuosia mennyt yli 20 silti aina välillä tulee tunne että miksi en riittänyt.
Valehtelu ja salailu, haluatko jokaisen pikkujoulun tai tyttöjen illan jälkeen loppuelämäsi pelätä tapahtuuko uudelleen?
Molemmat, mies sekä minä olemme todenneet että parasta olisi ollut erota heti silloin. Nyt asiat niin vaikeita että näillä mennään oltiin sitten onnellisia tai ei.
Muista, sinä olet tärkeä ja arvokas. Älä anna toisen kävellä sinun yli
Jos asia olisi tullut tietooni parin kuukauden seurustelun jälkeen, olisin eronnut hänestä. Mutta kun muutimme kesäkuun alussa yhteen, niin jotenkin tuntuu vaikeammalta ajatuskin siitä, että lähtisin vaan menemään. Olen myös syvästi rakastunut häneen. Toki tämä nyt toi jonkinlaisen särön tähän tunteeseen.
Ap
Aika naivia. Kukaan ei omista toista ja kai seurustelun noin alkuvaiheessa se ei ollut edes kovin vakiintunutta ja varmalla pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai mitään patenttiratkaisua ole olemassa, mutta kyllä tuo tyttöystäväsi käytös kummastuttaa. Hänellä on ollut pitkään huono omatunto ja sitten kun hän tuntuu laskevan sen varaan, että suhteenne kestää tuollaisen asian, kaataa sen sinun niskaasi. Nyt hänellä on helpottunut olo ja sinä joudut kipuilemaan asian kanssa.
Itselleni ehkä joku tuollainen tyhmä hairahdus ei olisi niin paha (kunhan käytti kumia) mutta tuo, ettei ollut selkärankaa pitää asiaa omana tietonaan on vähintäänkin yhtä halveksuttavaa.
Kumi auttaa harvaan seksitautiin, esim kondylooma, herpes, satiaiset ja moni muu tarttuu muutenkin. Kondylooma onkin suurimmalla osalla ja sitä ei pois saa millään hoidoilla. Sama herpeksen kanssa.
Ei kannata jatkaa, sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä. Nuorempana petin, silti jatkettiin, sitten mies koko oikeudekseen pettää moneen kertaan kun ei ollut hänen mielestään yhtä pahoja juttuja. No sitten minäkin olen taas alkanut vuoskymmenten jälkeen pettää kun mieskin. Loputon kierre. Lopputulema: yhdessä ollaan mut ei onnellisina. Molemmat pettää tilaisuuden tulleen. Eroaisin jos voisin mut meillä syymme miksi pakko olla yhdessä. Ihan just otan kyllä vakkariseksikumppanin kun seksiä meillä ei keskenään enää ole kuin hyvin harvalseltaan.
He, joiden mielestä "ketään ei voi omistaa", voisivat alusta lähtien sopia avoimesta suhteesta. Kuinka aktiivista elämää kumpainenkin sitten elää pääsuhteen ulkopuolella, on kiinni omasta luonteesta ja tarjoutuneista tilaisuuksista. Mutta kumpikin on tuon tiennyt ja se on sovittu. Se, kenelle avoin suhde ei sovi, jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
Suhteessa on tietyt pelisäännöt, pelisääntöjä ei yksin selän takana muuteta.
Vierailija kirjoitti:
He, joiden mielestä "ketään ei voi omistaa", voisivat alusta lähtien sopia avoimesta suhteesta. Kuinka aktiivista elämää kumpainenkin sitten elää pääsuhteen ulkopuolella, on kiinni omasta luonteesta ja tarjoutuneista tilaisuuksista. Mutta kumpikin on tuon tiennyt ja se on sovittu. Se, kenelle avoin suhde ei sovi, jatkaa sopivamman kumppanin etsimistä.
Suhteessa on tietyt pelisäännöt, pelisääntöjä ei yksin selän takana muuteta.
Eivät he sellaisesta halua rehellisesti koskaan sopia.
Alue: Aihe vapaa
Hänen olisi pitänyt kertoa heti ja ainakin ennen yhteenmuuttoa. Voi olla että mietit jatkossa että milloin se taas tapahtuu ja et voi hyvin luottaa häneen. Jos näiden kanssa voit elää niin voit jatkaa seurustelua mutta mieti tarkkaan perheen perustamista jatkossa.