6- vuotiaista pojista. KYSYMYKSIÄ....

Tietysti nyt olisi hyvä harjoitella tiukaa mutta rakastavaa linjaa. Siis että hommat suunnilleen hoituvat, mutta sillat eivät pala.

Tietysti 6-vuotias ei huolehdi mistään/anna arvoa asioille/haluaa kaiken, jos hänelle sellainen käytös sallitaan!



Mitä noihin valintoihin tulee, 6-vuotiaalle on toki hyvä antaa jo omaa päätösvaltaa ja ääni perheessä, tyyliin " mennäänkö tänään vapaapäivänä uimaan vai luistelmaan perheen kera" , mutta ensinnäkin vaihtoehdot tulee rajata, ei antaa lapsen päättää ihan kaikesta ja valita ihan mistä vaan. Lisäksi, jos lapsi ei osaa päättää määräajassa, sitten vanhempi päättää hänen puolestaan, ja sitä ei enää peruta. Voit sanoa lapselle, että " nyt saat ihan itse päättää tästä asiasta ja vaihtoehdot ovat x ja y" . Jos lapsi ei osaa päättää, haluaa molemmat tai haluaa jotain muuta, sanot vain napakasti, että " vaihtoehdot ovat joko x tai y, ei muuta, eikä molempia, ja jos ei lapsi osaa valita, sinä päätät" . Ja sitten sinä kanssa päätät, ja vaikka lapsi tämän jälkeen, sinun valittuasi x:n alkaisi huutaa, että eikun mä päätin y:n, niin sinä et enää suostu. Sanot, että elämässä tietyt päätökset täytyy tehdä ajallaa, ja nyt te teette x:n koska hän ei valinnut ajoissa.



Ja mitä taas järjestyksen pitoon tulee, niin siinäkin säännöt selviksi. Välillä on kerättävä entiset lelut pois, ennen kuin uusia saa ottaa leikkeihin. Kyllä tämä ainakin meillä eskarilaisen pojan kohdalla toimii, kun minä vaan napakasti ilmoitan, että " nyt et sitten levitä enää yhtään leikkiä, ennen kuin vanhat on kerätty pois" . Ja jos ei lapsi suostu keräämään, otan ison muovipussin ja kerään leväällään olevat lelut siihen. Ne menevät jäähylle, ja ne saa takaisin vasta parin päivän päästä, jos on sinä aikana osoittanut, että tavarat menevät leikkien jälkeen takaisin paikoilleen. Miksi annatte lapsenne levitellä kaikki lelunsa, ja ennen kaikkea miksi lapsen asenne on se, että uusia saa, jos vanhat menevät rikki? Miksi saa? teidän täytyy ottaa kylmä linja, jotta lapsi oppii arvostamaan tavaroitaan.

Uusia ei osteta, jos vanhoja rikotaan tahallaan. Selittäkää lapselle rahan ja tavaroiden arvo. Kertokaa, että jokainen lelu maksaa teille rahaa, jonka eteen te joudutte tekemään töitä kovasti, ja että te ette osta tavaroita rikottavaksi, vaan arvostettavaksi ja hyvin kohdeltavaksi. Ette osta uusia vähään aikaan. Ja tosiaan, otatte pois leikeistä ne lelut, joita ei jakseta myös leikkien jälkeen siivota pois.

Minä ainakin sanon eskarilaiselleni ihan suoraan, että en ole mikään siivooja. Hän on jo iso poika ja jokainen pitää huolta omista tavaroistaan. Säännöt meidän talossa ovat ne, että illalla kerätään lelut pois (ja joskus kehoituksesta myös päivän aikana edellisestä päästä), ja jos ei jaksa niitä kerätä, ei niitä sitten saa levittääkään.



Ja sitten vielä tuo rahan arvo. Ehkäpä lapsi alkaisi oppia sitä, jos ette ostaisi hänelle kaikkea valmiiksi (uusia leluja kun vanhat menevät rikki). Alkakaa antaa lapselle vaikka pientä viikkorahaa tai pieniä summia jostain kotihommista, ja sitten laittakaa hänet osallistumaan hankintoihin. Tyyliin, jos haluaa jonkun uuden lelun, saa säästää siihen itse ainakin osan rahasta, ja lelu ostetaan vasta kun summa on kasassa. Tai laittakaa hänet ostamaan karkit perjantaisin itse, annatte " karkkirahaa" . Ts. Annatte hänelle sen summan rahaa perjantaina käteen, jonka laittaisitte karkkipäivän karkkeihin kaupassa, ja sanotte, että hän on jo niin iso, että saa itse ostaa karkkinsa (tai olla ilman karkkeja ja säästää rahan jos niin haluaa). Ensinnäkin lapselle tekee ihan hyvää oppia asioimaan kaupan kassalla, laskea karkkihyllyllä mitä mikäkin maksaa, paljonko hänellä on käytettävissä ja tehdä sitten päätöksiä siitä, mitä ostaa. Toiseksikin en usko, että hän jakelee rahojaan sen jälkeen naapurin lapsille, jos se merkitsee sitä, ettei hän itse saa karkkeja.



Eli toisaalta kehoitan teitä antamaan lapselle enemmän VASTUUTA, vastuu omista tavaroistaan, vastuu osasta hankintojaan (karkit, kaikki muut lelut kuin synttäri- tai joululahjoina saadut, keräilykortit, mitä nyt ikinä lapsi ruuan ja vaatteiden lisäksi sattuukin haluamaan). Ja toisaalta valvomaan hänen toimintaansa enemmän puhtailla säännöillä. Lelut kerätään, piste (tai ne otetaan pois). Tavaroita ei rikota tahallaan/käsitellä huolimattomasti, piste (tai niitä ei tule). Päätökset saa tehdä annetuista vaihtoehdoista, tai sitten joku toinen päättää.

Täytyy olla johdonmukainen, periksiantamaton ja ennen kaikkea aikuinen. 6-vuotiaalle on tosi tärkeätä opettaa vapautta ja vastuuta, mutta niiden tulee olla vielä aika tarkkaan vanhempien rajaamia.

Säännöt on tärkeät, mutta toisaalta tuon ikäisen kanssa voi jo vähän joustaakin eikä koko aktoriteetti siitä murene. Kannattaa miettiä mitkä on ne ehdottomat asiat: meillä toisten haukkuminen, tavaroiden paiskominen ja selkeästä käskystä kieltäytyminen on niitä mihin puututaan aina ja ankarasti. Sen sijaan esim. oman huoneen siivoaminen ei minusta ole maailmaa kaatavan tärkeää, riittää kun raivataan siivouspäivänä sen verran että saadaan pölyt siivottua. Joistain asioista voi keskustella ihan aidosti ja sopia käytännöistä, esim. uimaan menosta kannataa sopia selkeästi että mennäänkö vai ei ja varmistaa että lapsi ymmärtää tämän olevan lopullinen päätös.



Rahaa opetellaan koulussa vasta 2- luokalla joten turha siitä on ottaa paineita. Ei meidän eskarilla ollut vielä omaa rahaa koskaan mukana vaan ostokset tehtiin aina yhdessä.



Rangaistuksena jäähy ei meillä ole tepsinyt kumpaankaan. TV-kielto ja pelivuorojen menetys on olleet joskus käytössä, mutta yleensä riittää uhkaus, että kohta tulee rangaistus jos ei sana ala tehota... Kannustiminena esim. lähtökiukuttelun lopettamiseen on ollut merkkien keruu - 10 merkillä on ansainnut palkinnon joka meillä oli Aku Ankan taskukirja.



Rajat on tärkeät mutta ankaraan valtataisteluun ei kannata sortua. Hauskaa pitää olla ja esikoisen pitää saada myös erikoisetuja muihin verrattuna. Osoittakaa että luotatte häneen ja siihen että hän osaa toimia oikein niin hän yllättävän usein niin tekeekin :-)

Vai murrosikä..

Tarkennan vielä..



Eli meillä kylläkin mennään hyvin pitkälle noilla kakkosen/kolmosen kirjoittamilla säännöillä. Esim. uutta tavaraa ei poika _todella_ saa, ellei opi pitämään huolta nykyisestä, on vaan hänen oma " hälläväliä-asenne" . Korostan, että meille ei uusia leluja ole ostettu Joulun jälkeen.

Ja annetaan vapaus valita kahden asian väliltä, mutta se menee just tohon, et jos ei ite päätä--> aikuinen päättää ---> huuto, kun aikuinen päättää.

Leluja viedään täälläkin pois, mutta kun niitä ei kaivata niin silletielle jää.

Vastuutakin saa ottaa, harjoitellaan yksin olemista ja ulkona yksin liikkumista. Ja raha.. hmm.. taidetaan ottaa kokeiluun toi viikkoraha. Paljonko ois sopiva raha??



Vastaisko joku vielä, esim. tuohon kaveriasiaan..

ap

Vierailija:

Alkaa mennä sormi suuhun esikoispojan kanssa...

-Onko 6-v joku uhmakausi meneillään? Mikään ei ole hyvä, kaikki on tyhmää ja pahaa, mm. ruoka, vanhemmat, sisaret...

-Yleinen osaamattomuus päättää, haluaako uimaan vai leikkikentälle, jäätelöä vai pullaa tme.

-Miten hyvin osaa pitää huolen omista tavaroista sekä huoneen kunnosta?

-Kaverisuhteet?

-Onko viikkorahaa?

_miten rangaistaan?

-->

--Meillä ei ole pahempaa uhmaa 6-v pojalla. Välillä nakkelee niskojaan ja tuhahtelee meidän komennoille, mutta harvemmin.

-- Osaa päättää mitä haluaa ja yleensä haluaa mieluiten kaverin kanssa ulos leikkimään.

-- Huoneen kunnosta huolehtimiseen tarvitsee aikuisen apua. Järjestellään yhdessä tavarat ja poika pyyhkii pölyt ja vanhempi imuroi.

-- Kavereita on HIRMUISESTI ja ne on todella tärkeitä.

-- Viikkorahaa ei ole. Joskus saa vähän rahaa esim pienistä erityistöistä kotona tai muutenkin.

-- Rangaistus tarvittaessa on 6 min. jäähy. Tarvitaan hyvin harvoin, ehkä kerran kahdessa tai kolmessa viikossa.

kaikki on pyllystä!! Mikään mitä olemme ajatellet tehdä tms. ei vaan kiinnosta, ihan tylsää.... jne...



Useamman kerran saa sanoa, ennekö mitään tapahtuu jne. Huoneensa sentään pitää siistinä ( 2e viikkorahan ehto!).



Kavereita meidän tytöllä ei ole kuin yksi bestis ja sitten oma pikkusisko, joten mainitsemaasi en ole meillä huomannut.