Mikä minua vaivaa? Haluaisin usein kuolla mutta sen sijaan muutankin elämäntapojani paremmaksi?

Olen halunnut kuolla jo pitkään, vuosia. Välillä jopa yrittänyt. Joskus itkenyt tuskissani, että pääsis vaan pois. Sitten elämä välillä hellittänyt mutta jäljelle on edelleen jäänyt kai sellainen kaiku niiltä ajoilta kun oli valtavan epätoivoinen.

Edelleenkään en ymmärrä miksi elän täällä ja minä jotenkin koen, että minun täytyy kuitenkin elää täällä. Siis, että tässä on jostain itseäni suuremmasta kyse. Sellaisia kokemuksia ollut.

Vaikka sisäinen halu ei siis tavallaan ole muuttunut niin olen silti muuttunut ja muuttanut kaiken. Eli en enää itsetuhoisesti vedä kaikkea myrkkyä kroppaani kilpaa erilaisia vaan lopetin ne käytännössä seinään. Makasin sohvalla katsellen netflixiä, nykyään on pakko päästä lenkille ja lenkin on oltava 10 kilometriä pitkä. Muutan elämäntapoja ihan itsestään parempaan ja tulta riittää pinnan alla vaikka luulin sen jo ainakin kerran sammuneen. Ihmeellistä tämä elämä.