Lapset pienellä ikäerolla

eikä täällä ole ketään paikalla, jolla lapset pienellä ikäerolla?

pienellä ikäerolla, mutta meillä on 2 v 4 kk ja voisi ihan olla lyhyempikin. Alkuaikoina on aika rankkaa, mutta se menee kyllä nopsaan ja nyt kun lapset on 2,5 ja 5 on elämä jo tosi helppoa. Lapset leikkivät keskenään yms.



Minä en olisi halunnut venyttää sitä vauva-aikaa yhtään tämän pidemmäksi ainakaan. Nyt ei ole enää vaippoja, pinniksiä jne. ja hyvä niin.

että näin pystyn taloudellisesti olemaan kotona pidempään. Haluaisin hoitaa lapset kotona ainakin kolmivuotiaaksi ja mitä pidempi ikäero lapsille tulee sitä kauemmin kestää töihinpaluu.



Ap

Ekat 6 kk aika raskasta, joten kannattaa miettiä onko mitään tukiverkkoa (meillä ei, joten joskus turvauduin MLL hoitajan apuun). Nyt lapset 1,5 v ja 3 v ja olen todella iloinen, että olin tarpeeksi hullu ryhtyäkseni tähän :) Jos teillä on muuten elänmä tasapainossa, niin suosittelen, jos ongelmia, niin en, koska tässä kyllä varmasti joutuu parisuhde koetukselle.

Mutta ei siinä nyt tietty sitten hirveää eroa silti ole, onko eroa 1,5 tai 2 tai 2,5 vuotta, (ei tunnu lopullisessa katastrofissa), mutta ehdottomasti rohkaisen kyllä! Meillä ei esikoinen mennyt välissä hoitoon, ja nopsaan tämä viisikin vuotta meni...



3

Vanhempi on nyt 1v 10kk ja nuorempi 5kk. Meillä on mennyt ainakin tähän asti tosi hyvin. Nuoremmalla oli pientä koliikkia, mut se ei onneksi haitannut vanhemman yöunia, kun vaan ensimmäisenä yönä. Vanhempi hoitaa nuorempaa ja nuorempi seuraa vanhempaa ihan innoissaan. Itse oon päivät kotona ja mies hoitaa väillä iltasin lapsia yksistään, kun olen jossain harrastuksissa.

Aluks meitä hieman jännitti ja monet sukulaiset pelotteli, että tulee oleen rankkaa. Mut ei tää kyllä mitään rankkaa oo ollu. En oo päivääkään katunu, että tehtiin näin pienellä ikäerolla, ja oon aika hämmästyny kun tää on menny niin hyvin. En oo ees väsyny yhtään vaikka pienempi heräilee yöisin syömään ja lapset herää joka aamu seitsemältä! Ja oon viä suunnitellu alkavani perhepäivähoitajaks, on lapset vaan niin ihania!

Jos itsestä tuntuu, että jaksaa, niin siitä vaan! Monet ei meinaa pärjätä edes yhden kanssa ja toiset pärjää vaikka kuinka monen kanssa. Se on ihan itsestä kiinni, ja tietenkin myös miehestä. Jos mies osallistuu lastenhoitoon, niin tehkää vaan :)

Mulla 3 lasta alle 2v ikäeroilla, viimeisimpien ikäero hieman alle 1.5 vuotta. Mies reissutöissä. En Suosittele. Pidä pitempi väli, tai jätä kolmas tekemättä kokonaan.



Kaksi lasta meni hyvin vielä pienelläkin ikäerolla mutta kolmas oli jo too much.

Ja ennen kuin täydelliset äidit alkaa moralisoimaan, kolmas oli ei-suunniteltu enkä aborttiin moraalisista syistä kykene.

Puolesta ja vastaan, niin kuin vähän arvelinkin. Meillä oli kahden ekan välillä ikäero 2,5 v ja se oli minusta tosi huono. Esikoisella oli pahin uhmaikä menossa ja meni suoraan sanottuna ihan sekaisin mustasukkaisuudesta. Esikoista kun muistelen, minusta hän oli huomattavasti helpompi tapaus esim. 1,5 -vuotiaana, kuin vaikka 2,5 -vuotiaana. Tai ehkä aika kultaa muistot.



Siksi vielä kysyisin: MIKÄ oli vaikeinta kolmen pienen kanssa? Yöunet? Useita vaippaikäisiä? Useita sylinkaipuisia? Tuossa iässä mustasukkaisuus ei kai ole niin pahaa kuin myöhemmin, vai olenko ihan väärässä?



Ap

ja esikoisesi oireilee myös, kun kolmaskin tulee.

Kaksi vuotta lienee se pahin ikä lapsenkin sopeutua uuteen tulokkaaseen. Meillä meni helposti, kun esikoinen oli itsekin niin vauva (1v8kk) kun kuopus syntyi eikä vielä ymmärtänyt olla niin mustasukkainen, oli myös sikäli helppoa kun oli vaipoissa eikä kuivaksiopetteluvaiheessa. Nyt esikoinen on 2.5v enkä voisi kuvitella, että meillä olisi nyt talossa uusi vastasyntynyt vauva. En jaksaisi! Nyt on muuten jo helpompaa, kun vauva on kasvanut. Jos joskus tulee kolmas, niin saa nämä kaksi olla kumpikin leikki-ikäisiä, mutta luulen että meidän lapsiluku on nyt tässä.