Millainen on 3-4-vuotias jolta puuttuu auktoriteetti?

Vierailija:

ei voi saada, jotain on pielessä, joko vanhemmissa, lapsessa tai kasvatuksessa. Onko lapsi ylikiltti, eikä uskalla pyytää mitään ylimääräistä tai uskalla kiukutella ja vaatia erityiskohtelua? Antavatko vanhemmat aina periksi jo etukäteen, ettei vaan tule lapselle paha mieli? Onko lapsi niin aivopesty uskomaan, että hyvä lapsi on aina järkevä, että tukhaduttaa omat " lapselliset" impulssinsa. Kyllä normaali lapsi joskus haluaa keksiä ennen ruokaa, haluaa valvoa pidempään kuin on lapselle hyväksi tai ei halua tulla " ihan vielä" pihalta sisään.

Meillä konflikteja syntyy oikeastaan vain silloin kun lapsi on kipeä, muuten ei. Meillä saa keksiä ennen ruokaa, sehän vain lisää ruokahalua. Jos lasta valvotuttaa hän saa valvoa, mutta seuraavana aamuna ei saa kyllä nukkua vaan täytyy herätä tavallistakin aikaisemmin. Näin lapsi oppii että valvominen ei ole kivaa. Jos lapsi ei halua " ihan vielä" sisään niin sitten joko ollaan vielä pihalla tai vaihtoehtoisesti äiti sanoo että nyt ei äiti jaksa/jouda olla ulkona, koppaa lapsen syliin ja vie sisään. Kyllä meidän 2,5-vuotias silloin sopeutuu, kun toisilla kerroilla taas saa itse päättää miten toimitaan.

Minusta alla kouluikäinen ei tarvitse sääntöjä ja kuria. Kouluikäisiäkin meiltä löytyy ja he voivat käydä koulua jos haluavat sopeutua niihin sääntöihin siellä, mutta jos he eivät halua he voivat siirtyä kotioppimiseen koska vain.

Työelämästäkään ei huolta, aina asiat voi järjestellä. Itse en ikinä suostuisi tekemään toisen alaisena töitä, joten työllistän itseni omassa kodissani. Mieheni taas on lukenut niin spesiaalialan itselleen ja on niin tarpeellinen että hän saa sanella itse miten työnsä tekee. Esim harvoin viitsii mennä työpaikalle vaikka ei ole mitään etätyösopimusta. Että näin toivottavasti seuraava sukupolvikin.

ettei sitä jäätelöä saanut kovin usein. Jos opetat lapsen siihen että melkein joka kauppareissulla saa jotain hyvää, hän pitää sitä saavutettuna etuna, ei poikkeuksellisena kivana. Pahimmassa tapauksessa päädyt ostamaan lapselle sen jäätelön joka kauppareissulla, koska muuten hänelle tulee paha mieli eli asia kääntyy päälaelleen: sen sijaan että haluaisit ilahduttaa lasta, yritätkin välttää hänen mielensä pahoittamista. Ja se on lapsenkasvatuksessa todella huono lähtökohta.

Vierailija:

Kyllä minusta ainakin oli mukavaa lapsena saada jäätelö. Vieläkin muistaa ne kohokohtina, kun sai kesällä jäätelöä. 18

Jos tämä totta, niin eipä muuta kuin onnea kasvatukseen, sillä sitä tulet tarvitsemaan!

Vierailija:

Meillä konflikteja syntyy oikeastaan vain silloin kun lapsi on kipeä, muuten ei. Meillä saa keksiä ennen ruokaa, sehän vain lisää ruokahalua. Jos lasta valvotuttaa hän saa valvoa, mutta seuraavana aamuna ei saa kyllä nukkua vaan täytyy herätä tavallistakin aikaisemmin. Näin lapsi oppii että valvominen ei ole kivaa. Jos lapsi ei halua " ihan vielä" sisään niin sitten joko ollaan vielä pihalla tai vaihtoehtoisesti äiti sanoo että nyt ei äiti jaksa/jouda olla ulkona, koppaa lapsen syliin ja vie sisään. Kyllä meidän 2,5-vuotias silloin sopeutuu, kun toisilla kerroilla taas saa itse päättää miten toimitaan.

Minusta alla kouluikäinen ei tarvitse sääntöjä ja kuria. Kouluikäisiäkin meiltä löytyy ja he voivat käydä koulua jos haluavat sopeutua niihin sääntöihin siellä, mutta jos he eivät halua he voivat siirtyä kotioppimiseen koska vain.

Työelämästäkään ei huolta, aina asiat voi järjestellä. Itse en ikinä suostuisi tekemään toisen alaisena töitä, joten työllistän itseni omassa kodissani. Mieheni taas on lukenut niin spesiaalialan itselleen ja on niin tarpeellinen että hän saa sanella itse miten työnsä tekee. Esim harvoin viitsii mennä työpaikalle vaikka ei ole mitään etätyösopimusta. Että näin toivottavasti seuraava sukupolvikin.

Vierailija:

ettei sitä jäätelöä saanut kovin usein. Jos opetat lapsen siihen että melkein joka kauppareissulla saa jotain hyvää, hän pitää sitä saavutettuna etuna, ei poikkeuksellisena kivana. Pahimmassa tapauksessa päädyt ostamaan lapselle sen jäätelön joka kauppareissulla, koska muuten hänelle tulee paha mieli eli asia kääntyy päälaelleen: sen sijaan että haluaisit ilahduttaa lasta, yritätkin välttää hänen mielensä pahoittamista. Ja se on lapsenkasvatuksessa todella huono lähtökohta.

Vierailija:

Kyllä minusta ainakin oli mukavaa lapsena saada jäätelö. Vieläkin muistaa ne kohokohtina, kun sai kesällä jäätelöä. 18

Silloin on jommankumman vanhemmista vähennettävä ansiotyön tekoa.



Ja mitä auktoriteetteihin tulee, niin on olemassa Suomen laki, joka koskee myös teidän vapaata perhettänne ja joka viime kädessä sanelee elämisen ehdot.



Vierailija:



Minusta alla kouluikäinen ei tarvitse sääntöjä ja kuria. Kouluikäisiäkin meiltä löytyy ja he voivat käydä koulua jos haluavat sopeutua niihin sääntöihin siellä, mutta jos he eivät halua he voivat siirtyä kotioppimiseen koska vain.

[/quote]

lapsen/lasten kanssa neuvotella. On kuitenkin eri asia mitä neuvottelussa tulee tapahtumaan.



Aikuinen voi kieltää lapselta monia asioita aivan vain siksi että hän on aikuinen ja lapsi on lapsi. Koska lapsella on vähän vastuuta, hänellä ei tule olla myöskään sen enempää vapauksia. Jos lapselle annetaan enemmän vapauksia (mitä ikää tullessa tulee aina tapahtumaankin), tulee hänen vastuutaakin kasvattaa.

Lapsilta pitää kieltää kaikki kiva ja tarjota vain pahaa ruokaa ja tylsää tekemistä ja ankeaa työntekoa.

Meillä jäätelö kuuluu perheen jokapäiväiseen ateriointiin.

Lapset siirtyvät halutessaan KOTIOPPIMISEEN ei KOTIOPETUKSEEN. Eli saavat pääsääntöisesti itse hoitaa oppimisensa. Toki tietysti auttaisin tarpeen mukaan. Minähän olen koko ajan kotona ja voin olla tekemättä ansiotöitäni heti kun ei huvita tai jouda.



21

kun mun mielestä nämä jutut on joltain toiselta planeetalta.



Mä uskon siihen, että kun tekee niin kuin maalaisjärki sanoo ja matkii vähän naapurista, tulee paras lopputulos.



Yhteisessä yhteiskunnassahan tässä eletään. Vaistovanhemmuus on ihan täyttä dadaa, enkä usko siitä seuraavan mitään hyvää. Mulla on tuttavapiirissä paljon eksentrikkoja, jotka on kannettu työpaikoilta ulos. Kohta lähtee seuraava tutkija, kun ei osaa käyttäytyä niin kuin muut. (se Aspergerin omaava)

Onko tylsä elämä kun pitää täällä provoilla? keksi jotain oikeaa ja rakentavaa puuhaa. Ulkona on nätti ilma, mitäs jos ne lapset veisit vaikka retkelle?

Sukulaispoika oli sellainen ja vauvana imetetty vielä, joten pulloa ei ole pienenä joutunut odottelemaan. Äiti tosin oli vaan niin onneton, että opetti lapsen hiljenemään öisin tuon pullon turvin eikä sitten tahtonut päästä siitä millään eroon. Ei tosiaankaan liittynyt sairastamisiin tällä pojalla! Kun oli mummolassa, niin pulloa ei kuulemma alkanut huutamaan, kun mummo sanoi, että se on likainen ja hän ei osaa pestä sitä.. (Siinä toinen, joka ei osannut sanoa eitä..) 6 ja olinkohan 11

Onnea vaan tylsään elämääsi, me eletään omaamme ;)



21/29

huonohampaisia -ja hermoisia lapsia. Ensimmäisen varmaan ymmärrätkin, mihin viittaan. Toisen selvennän; maailma on aina jokseenkin organisoitunut ja organisaatiossa vallitsee aina jokin systemaattinen järjestys. Se joka ei sopeudu systeemiin, jää jotenkin sen ulkopuoliseksi.

Vanhempien yksi tehtävä on kasvattaa lapsi maailmaan, itsenäiseksi, valikoivaksi, mutta sosiaaliseksi ja näin ollen myös sosiaalistaa (sopeuttaa yhteiskuntaan) hänet. Näin ollen jo kotona tulee oppia että kaikkea ei voi saada ja jos jotain haluaakin, sen eteen on tehtävä töitä. On myös oikein hemmotella silloin tällöin, mutta siitä ei saa tulla itseisarvo.

Vierailija:

Lapsilta pitää kieltää kaikki kiva ja tarjota vain pahaa ruokaa ja tylsää tekemistä ja ankeaa työntekoa.

Meillä jäätelö kuuluu perheen jokapäiväiseen ateriointiin.

...ei ole rajoja, eikä sääntöjä. Hän saa itse sanoa milloin syö, mitä syö, milloin nukkuu/nukkuuko ollenkaan. Hän saa lyödä, potkia, sylkeä ja purra ihan vapaasti. Onko lapsesi tällainen?



Nykyajan vanhempia vaivaa usein auktoriteettiongelmat. Ei uskalleta olla jämäkästi aikuisia vaan laskeudutaan jo ihan pienenkin lapsen tasolle. Saatetaan kysellä pieneltä lapselta kaupassa, mitäs tänään syötäisiin ruuaksi entäs huomenna, mitäs äiti tarjoaisi vieraille illalla. Pieni lapsi joutuu osallistumaan koko ajan aikuisen päätöksentekoon vaikka hänellä ei ole siihen vielä mitään edellytyksiä. Perheissä saatetaan syödä viikosta toiseen kalapuikkoja ja pinaattilättyjä, kun lapset haluaa.



Pienet lapset saavat kommennella ja määräillä vanhempiaan. Lapset saattavat sanella, kuka saa istua ruokapöydässä tietyllä paikalla tai sohvalla saattaa olla lapsilla lempipaikat, joihin ei saa vieraatkaan istua. Lapset eivät suostu lainaamaan leluja vieraana oleville lapsille ja vanhemmat pyytelevät anteeksi, mutta eivät mahda tilanteelle mitään.



Päiväkotimaailmassa tällaiset lapset ahdistuvat turvalliset rajat omaavia lapsia helpommin uusissa ja yllättävissä tilanteissa sekä siirtymätilanteissa. Empaattisuutta heistä ei myöskään löydy. Kaverit ovat kuin ilmaa. Heitä tarvitaan kyllä välillä leikin sujumiseen, mutta kaverilla on hyvin esineellinen arvo.



Auktoriteettiongelmaisten lasten elämä on kauhean rankkaa. Hekin ansaitsisivat rennon ja kepeän lapsuuden, mutta joutuvat ressukat astumaan aikuisen saappaisiin heti opittuaan puhumaan ja kävelemään.



Kolmen äiti ja päikkytäti

Mitä tulee pillimehuihin ja jätskeihin, niin minustakaan ne eivät ole niitä pahimpia syntejä (itsekin olen jätskihullu) mutta musta olennainen juttu on, että mitään ei saa mankumalla ja huutamalla. Jos joskus päätän jostain ei niin se on sitten ei. Mutta harkitsen aina ei:täni.



Saatan sopia lapsen kanssa etukäteen, että hyvä tänään saat jätskin kaupasta tai tänään saat jotain muuta haluamaasi, MUTTA jos lapsi haluaa jotain vaikka herkkua, mikä ei juuri sillon sovi syystä tai toisesta, niin parkumalla ja huutamalla sitä ei saa.

Vierailija:

Nykyajan vanhempia vaivaa usein auktoriteettiongelmat. Ei uskalleta olla jämäkästi aikuisia vaan laskeudutaan jo ihan pienenkin lapsen tasolle. Saatetaan kysellä pieneltä lapselta kaupassa, mitäs tänään syötäisiin ruuaksi entäs huomenna, mitäs äiti tarjoaisi vieraille illalla. Pieni lapsi joutuu osallistumaan koko ajan aikuisen päätöksentekoon vaikka hänellä ei ole siihen vielä mitään edellytyksiä. Perheissä saatetaan syödä viikosta toiseen kalapuikkoja ja pinaattilättyjä, kun lapset haluaa.

Minä kyselen pieneltä lapselta kaupassa, mitäs tänään syötäisiin ruuaksi, entäs huomenna, mitäs äiti tarjoaisi vieraille illalla. Se on meillä ihan normaalia jutustelua kauppareissulla: lapset jaksavat kaupassa mukana, kun heille jutellaan, saavat osallistua. Kaupassa nyt pyörii mielessä lähinnä se, mitä ruoaksi tehtäisin ja mitä vieraille tarjottaisiin, joten näistä sitten jutellaan.

Lapsi ei toistaiseksi ole ehdottanut kalapuikkoja tai pinaattilättyjä, kun meillä ei koskaan syödä kumpaakaan. Ehdottaa usein kanaa tai kalaa, ja niitä ostankin lähes joka kauppareissulla. En kuitenkaan aina lapsen ehdottaessa, eikä siitä koskaan tule riitaa tai kinaa. Vihannesosastolla ehdottaa purjoa ja parsakaalia, vaikka ei niistä tykkääkään. Mutta tietää, että niistä saa vitamiineja ja syö ne urheasti, vaikkei tykkääkään.

Musta on vähän liioittelua tulkita tavallinen lapsen kanssa jutustelu tällä tavalla, että raukkaparka joutuu osallistumaan päätöksentekoon, johon hänellä ei ole edellytyksiä... Ettekö koskaan juttele lasten kanssa muusta kuin lasten asioista? Meillä jutellaan lähestulkoon kaikesta, enkä vielä ole huomannut sen lapsia ahdistavan.

...on aivan eri asia, jos lapsen ei odoteta tekevän niitä päätöksiä ja lapsikin tyytyy siihen.



En puhunut sinunlaisista ollenkaan vaan vanhemmista, jotka IHAN OIKEASTI penäävät lapselta näitä asioita ja odottavan lapsen täysivaltaisesti osallistuvan päätöksentekoon. Tällaisiin perheisiin törmää ihan jatkuvasti, tosin olen päiväkotityöläinen eli tapaan keskimääräistä enemmän lapsiperheitä.

...taisin älähtää turhasta, anteeksi :-)



t. 38