Työnimi vauvalle?

tätä kyselin itsekin alkuunsa ja sain kivoja vastauksia. esim että katsoo lasketunpäivän nimipäiväsankarin tai sen päivän kun plussasi :)



yks ymmärtääkseni aika yleinen on yhdistää mahdollisesti suunnitellut nimet esim. sanna-petteri tai iiro-johanna. samalla " kaavalla" sais myös vuodenaikaan/kuukauteen liityvän kuten helmi-onni tai touko-ilona tms. jos on tuleva pikkusisarus niin ' siskoveikka' saattas olla ok?



myös kuvaavat nimet kuten aarre, voitto, vesa, taimi, nuppu, kukka voi olla kivoja. varsinkin, jos niihin sisältyy tarinaa :)



sit just tollaset tyyliin " papu" . meidän eka (keskenmennyt) oli Liisi kun oli ekassa ultrassa riisinjyvänkokonen ja vielä niin pieni ettei osannu r:ää :) ja veljentyttö oli ensin Chili (kans ultrakuvan mukaan) ja lopulta tiitiäinen.



meidän vauvanen on nyt ollu rakas lapsi, jolla on monta nimeä : muksunen, muksis, pumpsis, muli, pikkuruinen, poikanen, vaavi, pöppö, " patasydän" (ekan ultran jälkeen kun oltiin ihasteltu voimakasta sykettä :) tuleva isi on siis ässä-fani) ja Dumbo (on meidän kauan ja hartaasti toivottu esikoinen :)



muita nimityksiä mitä voisitte makustella, jos kiinnostaa, olis esim. pulla, pampula, napero, nappula, kuutti, vasa, karitsa, nasu, nalle, pupunen tai pallero



hyvää nimenetsintää!



Tiina ja pöppönen rv 33 :)

Se tuli niin että ehdotin ensin miehelle työnimeksi Pimpulaa ja mies sitten siihen että mielummin vaikka Vimpula. Sitten kun mun maha alkoi heti alussa turvota kamalaa vauhtia ja luultiin että on kaksoset tulossa niin ajateltiin että toinen olis sitten voinut olla Jumpula. :) No yksi siellä masussa kuitenkin asustaa ja Vimpulaksi ollaan kutsuttu.



Titi-uu rv24+2

esikoinen oli omenansiemen : olimme yrittäneet lasta jo pitkälle toista vuotta tuloksetta. Omenaa syödessäni katkerana ajattelin -kun siemen nimelaisin- että itäs edes tämä pkele. Ja samassa kierrossa plussasin esikoistyttärestä :)



toinen sai työnimekseen kahvinpapu, ollakseen samaa sarjaa isoiskon kanssa. liekö ollut äidin intuitiota että pojalla oli työnimenä alusta saakka noin maskuliininen nimi?



kolmatta kutsuttiin hiirenherneeksi, itse olin ihan sekaisin siitä kuka siellä masussa oikein on, tyttö siellä oli.



neljäs on saanut työnimekseen tammenterho. En tiedä mistä tuo nimi oikein tuli mieleen, mutta maskuliiniselta kuulostaa...jos kaikki menee hyvin, marraskuussa nähdään pitikö intuitio paikkaansa ;)



Minjuska ja pesue

ennenkuin sukupuoli oli tiedossa, kutsuttiin toukaksi tai sintiksi.

Kun kävin lääkärissä ja soitin miehelleni että sieltä tulee tyttö, sanoi mies että meidän Pika-Bertta. Siitä lähtien on kutsuttu Pika-Bertaksi... :D

myös isovanhemmilla oli omat nimitykset masuasukille: Kaino-Vieno oli miehen isän kutsumanimitys masukille ja minun puolen suku (vanhemmat ja sisarukset) sanoivat masukkia Mahaksi. Syntymän jälkeen (ennenkuin oli saanut varsinaisen nimen) vanhempani kutsuivat poikaa Sulo Aarteeksi ja veljeni kutsui Febaksi (koska poju oli syntynyt helmikuussa=february, veljeni on 11-vuotias, joten se selittäköön tuon :D). Että tällaista meillä.

toinen tuleva isoveli toivoo pikkuveljeä, jonka nimi on Jyri. Toinen toivoo pikkusiskoa nimeltä Helena. Joten yhdistelmä on nyt sitten käytössä. Pojat kutsuvat vauvaa aina Jyri-Helenaksi, kun masulle juttelevat tai kyselevät jotakin masusta. Me vanhemmat puhumme myös välillä lyhyesti Jyrpsylle.



Esikoinen oli Topias, kun miehen mielestä tärppi oli Topiaksen päivänä (puoli vuotta meni vielä tärppiin). Kakkonen oli Lyyli, kummitädin keksimä nimi, kun oli varma, että saadaan tyttö.