Noloin auto minkä olet omistanut?
Itsellä oli ehdottomasti Vw Karmann Ghia joku vuosimallia 1962. Se oli siis vanhempi kuin mitä nykyisin näkee paljon entisöityinä eli kaipa se vanhempi on muidenkin mielestä ruma kun niitä ei ole paljoa entisöitynä näkynyt. Olin silloin 15 ja tuo oli peltoautona ja vallan 1500 kuutioisella teho myllyllä, ei mihinkään kulkenut. Niinpä keksittiin pikku iltapuhteena pilkkoa se kirveellä peräkärryyn sopiviksi palasiksi ja viedä kaatopaikalle.
Kommentit (32)
0/5
Keksi parempia. Tämä oli kehno ja tylsä.
Kyllä se oli BMW. Kaikki katsoi kieroon kun siitä romusta nousi ylös.
En ole omistanut yhtään noloa autoa. Ehkä yksi volvo aikoinaan, kun se aloitteli satunnaisesti temppuilemaan starttimoottorin kanssa. Oli johdotusongelma, mutta meni jonkun aikaa, ennen kuin todellinen vika ratkesi. Toimi välillä kuukauden ja sitten taas joku kerta varttitunnin odotus parkkiksella ennen kuin käynnistyi.
Ostin joskus nuorena miehenä uuden Skodan, tarkemmin malliltaan 120L. Kyllä nolotti ja tuo on sekä ensimmäinen että viimeinen itäautoni ikinä.
Autoista en tiedä, mutta ap kuuluu noloimpien autoilijoiden joukkoon.
Fiat 600 välikaasulla. Ei se auto, vaan se, etten osannut sitä välikaasujutskaa ja kauheat brrrrmmmm äänet vaan kuului, kun yritin. Olin juuri saanut kortin ja sain ajaa vanhempieni kakkosautolla eli tällä Fiatilla. Olen näin vuosikymmeniä myöhemmin miettinyt, osaisinkohan sen nyt, kokeneena autoilijana:)
no niin, minä voitin arpajaisissa 1970 luvulla fiat 600, kaveri avasi korjaamon ja avajaisissa oli tuo arvonnassa. En täyttänyt yhtään lappua mutta kaveri kavereineen täytti mun nimiin varmaan satoja lappuja ja niin se päätyi mulle. Oli läpi paska, pohjasta näkyi tie kun suoraan romuttamolle ajoin, sain siitä 600 markkaa.Ei sitä ollut tarkoitettukaan ajoon vaan saada pois käsistä ja näin ne ohjasi sen 600mk mulle tarkoituksella.
Joku 1998 nistinissan kun ei ollut työttömänä parempaan varaa 2010-luvun puolivälissä. Sinänsä minua ei vanha auto nolottanut, mutta se kukki ruosteesta kauttaaltaan, kyllä sitä katseltiin nenänvartta pitkin.
Mutta sama se, kuljetti minua pahasti ruosteisenakin paikasta A paikkaan B eikä jättänyt tien päälle. Kun tuli isompi moottoriremppa 350 tuhannen kilometrin kohdalla, koko romu paaliin.
Nyt on töitä, perintöjä, säästöjä jne. enkä jaksa enää kituutella vaan vaihtelen n. 250e/kk leasingautoja parin vuoden välein. Riittää että on uusi, siisti ja taloudellinen. En kaipaa ökyä vaikka voisinkin ostaa nyt jonkun uuden Bemarin, Mersun tai Porschenkin.
Yksi mistä en enää tingin on latausmahdollisuus. Sanoi sitä vanhan liiton äijät sitten vaikka miksi sähkövispiläksi. Ovat hiljaisia, ajaminen yösähköllä ladattuna liki ilmaista ja myös ympäristöystävällisiä.
Klassikkoauton paloitellut roskiin, olisi siitä edes varaosina varmasti saanut ihan rahaakin. Entäs rekisteristäpoisto ym., varmaan kantanut kilvet ja valmistenumeromeistoksenkin roskiin...
Oisko se tuo mersu? Ainakin ainoa jonka hankinnasta olen saanut naapureilta kommentteja, "oot sitten mersun hankkinu?" tms.
Porsche Panamera. Ihan täys roska koko kottero. Vikaa vian perään . Nyt GLC mersu -21 ollut pari vuotta ja toimii hyvin .
Tesla. Voiko nolompaa autoa olla? N.tsiauto.
Vierailija kirjoitti:
Klassikkoauton paloitellut roskiin, olisi siitä edes varaosina varmasti saanut ihan rahaakin. Entäs rekisteristäpoisto ym., varmaan kantanut kilvet ja valmistenumeromeistoksenkin roskiin...
Tämä tapahtui 70 luvulla, ei silloin kukaan kysellyt kilvistä tai rekisteristä poistosta. Mentiin vain 50 markkaa kourassa kysymään jos jonkun nurkalla seisoi auto joka näytti vähän risalta ja tarpeettomalta. Kun ikää tuli sen verran että sai ostettua viinaa, niin hintana oli usein kossupullo. Autoja meni meidänkin kaveripiirissä kymmeniä tällä tavoin peltorallissa romuksi. Ehkä erikoisin oli Chevrolet Corvair kutos bokseri perässä, se saatiin vanhalta parilta ilman kun kokivat sen hankalaksi kun oli vain kaksiovinen, eikä se oikein kaksinen auto ollutkaan, vuoti nostajien putkista pirusti öljyä ja aika kova jäälläkin puskemaan. Angliat oli hyviä, niistä vähän maksettiinkin ja myytiin osiakin. Juurikaan muuta ei yleensä jäänyt itselle kuin joitain nokkamerkkejä ja kromi tekstejä.
En ole omistanut yhtään noloa autoa. Kaikki ne ovat olleet tieliikennekelpoisia ja asiallisia ajoneuvoja.