Olen ollut 3 viikkoa kesämökillä. Ei millään haluaisi pois.
Meillä on mökki niin kaukana, etten jaksa lähteä viikonlopuiksi. Kun on loma, olen lähes koko loman siellä. En kaipaa festareille enkä ulkomaille. Mökin leppoisaan rytmiin tottuu, alkaa hengittää samaan tahtiin. Aamulla kun herää, aloittelee keittämällä kahvit ja käymällä aamu-uinnilla, säässä kuin säässä. Siitä se päivä lähtee käyntiin, eikä tule tylsää. Päin vastoin nytkin ihmetyttää, mitä kaikkea puuhaa vielä keksisi. Huomisaamuna jatkan siivousta ja laitan mökin talviteloille. On niin haikeaa. Nuorena minua ei olisi saanut perheen mökille millään, saareen. Ja nyt olen alkanut ajatella, olisiko mahdollista vaikka eläkepäivinä ostaa oma saari. Mieluiten niin, ettei lähellä muita.
Onko palstalla muita, jotka hurahtaneet täysin mökkeilyyn? Jääkö haikeus, kun mökkikesä ohi?
Kommentit (2)
En noin pitkään, mutta uinteja tulee ikävä, saunomista ja soutamista. Suppalua ja melomista myös.
Ihan sama minulla, tiedän, mitä tarkoitat. Mökillä on jotenkin ihan eri todellisuus ja rytmi mitä kotona. Tilaa hengittää ja se tuntuu koko kehossa. Luonto tekee ihmiselle hyvää.