Häpeän miestä
Hävettää kulkea sen kanssa ja mulla ei nyt voimia erotakaan. Ollaan kauan oltu yhdessä ja tää miehen ulkonäkö vaan pahenee vanhetessaan. Tuntuu että on teini ikäisen lapsen tasolla. Hiukset takussa ja vaatteet aina samat. Ei suostu ostamaan uusia ja munko ne pitäisi sille ostaa? Kulkee pää alhaalla. Kaupassa kulkee 5m mun jäljessä. Siis tullut vaan hirveä häpeä sen takia. Nuorena sitä vielä kesti jotenkin ja oli naiivi ja kuvitteli että voi muuttaa toisen. Ja siis mulla on järjettömän huono itsetunto asian takia. Jos sanon jostain niin ottaa itseensä ja suuttuu. Sellainen homehtunut atk nörtti on. Ja mitään fyysistä meillä ei ole. Mä aloitan koulun ja hävettää jo valmiiksi miehen ulkonäkö jos joku näkee. Oonko mä hirveä ihminen kun tälläistä pohdin?
Olen nainen, mutta tunnistan kuvauksesta itseäni. Vuosikausia tuli laiminlyötyä ulkonäköäni koska tuntui, ettei koskaan ole varaa mihinkään ehostukseen. Kun vuodesta toiseen osti tasan ne vaatteet mitä kirppikseltä markettivaatteiden alerekistä löytyi (ei tosiaankaan mitään omaa tyyliä voinut katsoa, se oli jo hyvä jos oli vähän sinnepäin ok koko), hiukset leikkasi itse ja naaman pesi saippualla kun ihotuotteisiin ei vaan ollut varaa.
Niin jossain vaiheessa sitä vaan luovutti. Että ihan sama miltä näyttää, kun ei koskaan kuitenkaan ole varaa mitään itseensä panostaa.
Nyt vasta kun alkoi jäädä pakollisten kulujen jälkeen ylimääräistä, niin on havahtunut kulkeneensa vuosia kulahtaneissa ja väärän kokoisissa vaatteissa, iho todella huonokuntoinen väärän ihonhoidon takia, ylipainoakin kertynyt kun ei vaan ole jaksanut kiinnostaa.
Pikkuhiljaa tästä noustaan, painoa lähtenyt jo muutama kilo, iholle hommattu täsmätuotteet ja ostettu muutamat oikeasti kivat vaatteet ja kengät. Mutta suoraan sanoen en tiedä miten olisin reagoinut jos joku olisi tullut sanomaan minun näyttävän karsealta. Nyt kun teen nämä muutokset rakkaudesta itseäni kohtaan, niin niitä on kiva tehdä.