Mitä teille muille 46-vuotiaille kuuluu?
Mulla ihan selkeesti vaihdevuodet alkaneet tässä vuoden sisään, ja se on muuttanut mua ihan persoonasta alkaen. Entinen ailahteleva ja epävakaa luonne on tasoittunut, toiveet ja unelmat ei liity enää muihin ihmisiin. Lapset on teinejä ja itse ryhdyin opiskelemaan ensimmäistä korkeakoulututkintoani. Tulevaisuudessa näen itseni töissä pohjoisessa Norjassa tai Ruotsissa.
Kommentit (10)
Kaikki, kaikki kuuluu mulle. Tänne se keksi.
Mitä vttu se sulle kuuluu. Kukin hoitakoon omat asiansa, sillai kaikille paree
Elämässä on ollut suuri suru tässä nyt jonkun aikaa. Työrintamalla menee hyvin. Sain tunnustusta ja pienen ylennyksen. Olen lähtenyt pitkästä parisuhteesta ja uusi mies on täydellisen sopiva mulle. Tulevaisuudesta ei toki tiedä, mutta tän ikäisenä oon jo ymmärtänyt, että onni löytyy jostain sisältäpäin eikä muista ihmisistä.
Mä olen Norjassa tälläkin hetkellä, lauttaa odotellaan vielä toista tuntia. Ollaan ilmastopakolaisina kaikki kesät. Töitä mäkin joskus ajattelin, mutta hylkäsin ajatuksen, muutamassa kuukaudessa alkaa aina ärsyttää niin paljon, että Suomeen on päästävä....ja seuraavama vuonna taas takaisin.
Asuntolaina on maksettu, lapsi maailmalla ja työelämässä, pitkä onnellinen avioliitto. Nyt vanhukset (omatoimisia) työllistävät milloin milläkin asialla, hyvä päästä huilaamaan kesät kauas kotoa. Vaihdevuodet tosiaan päällä. Mulla oli niin kartat oireet että sössin unettomuuttani yhden työpaikankin, nykyään hormonikorvauksella elämä on tasaista ja leppoisaa.
Tosi hyvää kuuluu. Tosin olen jo 48. Elämän täyttää ihana parisuhde, kiva työ, ystävät ja urheilu. Näin kesällä mökkielämä ja reissailu & sukulointi myös. Lapsia ei ole ja olen siitä nykyään tosi tyytyväinen. Olen onnekas myös siinä, että vanhemmat on vielä tosi terveitä ja itselläkin on kropassa vielä ihan sama olo kuin 16-vuotiaana, ei siis ole mitään kolotuksia tai vaivoja. Kunto on tällä hetkellä korkeimmillaan sitten lapsuuden. Vaihdevuosivaivoja en vielä huomaa. Elämäni parasta aikaa tämä on, ehdottomasti.
Kuolemaa odotellessa. Kuoleman kylmä käsi kosketti vaihdevuosien muodossa ekaa kertaa.
Täytän elokuussa 46v. Surullinen olo. Tuntuu, että olen pudonnut yhteiskunnan kehityksestä. Tunnen itseni vanhaksi ja väsyneeksi. Tuntuu, että tämä riittää jo. En jaksa enää. Elämä tuli jo koettua.
Tällä hetkellä huonosti t.33v